Puolangan Pyssykuljussa on ainekset lapsiperheiden suosikkireitiksi

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Puolanka, Puolangan kunta, Paljakka, UVM-hanke, Euroopan unionin osarahoittama

Pyssykuljun lenkille (4 km) on helppo lähteä myös pienempien lasten kanssa. Reitti alkaa ja päättyy lammen rannassa olevalta puolikodalta, ja matkan varrella maisemat vaihtuvat yhtenään. Aikuisia hemmotellaan kainuulaisilla vaara- ja järvimaisemilla.

Pyssykuljun lenkki

Kohde kartalla
Rengasreitti 4 km
- Mahdollisuus lyhennettyyn versioon (2,5 km)
Tulentekopaikka: kyllä, Pyssylammen rannassa olevan puolikodan tulentekopaikka
- Myös uimapaikka
Saapuminen julkisilla: ei julkista liikennettä
Saapuminen autolla: pysäköintialue reitin lähtöpisteen vieressä Hyrynsalmentien tuntumassa
Kohokohdat: maisemapaikat kohti länttä, Pyssylampi, vaihteleva maasto ja puolikota ympäristöineen
Vaativuus: keskivaativa
Kohteen kartta

Olen tutkinut etukäteen Puolangan keskustan kaakkoispuolelle jäävän Pyssykuljun alueen karttaa ja tulkinnut alueen olevan yhdistelmä suppakangasta ja vaaramaastoa.

Myös nimi kiinnostaa. Kulju viittaa pohjoisen Suomen ja Kainuun murteissa notkelmaan tai painanteeseen, mutta kartassa Pyssykulju lukee lähes 300 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoavan vaaran nimenä. Vieressä olevat Pyssylampi ja Upokas-niminen lampi kyllä ovat painanteissa, kenties syvissä supissa. Löydän perimätietoa siitä, että ainakin Pyssylampi-nimen juuret olisivat entisaikojen kovissa taisteluissa suomalaisten ja ”vihovenäläisten” välillä (Tarinakartasto).

En muista aiemmin kuulleeni paikasta tai alueella kiertävästä lenkistä saati käynyt siellä. Mutta kylläpä olenkin harvinaisen väärässä.

Kun ajelen Puolangan suunnasta kohti Pyssykuljua, kilometri kilometriltä alkaa voimistua tuttuuden tunne. Vasemmalle osoittava tienviitta ei kuitenkaan soita kelloja.

Jätän auton parkkiin Hyrynsalmentien vieressä olevalle laajalle kentälle ja lähden seuraamaan opasteita. Samaa tietä kulkee myös vihreällä viitoitettu maastopyöräreitti.

Pian ymmärrän, mistä tuttuuden tunne johtuu. Pyssykuljun lenkille vievän tien varressa oleva kyltti vuosilukuineen kertoo, että alueella on järjestetty useamman kerran Kainuun Rastiviikko – ja ensimmäisellä niistä olen käynyt 9-vuotiaana. En suunnistanut tuona vuonna itse Kainuun Rastiviikolla, mutta kävimme isäni ja ystäväni kanssa Puolangalla katsomassa kisoja parina päivänä. Hieno kangasmaasto jäi mieleen, ja muistan harmitelleeni, että perheemme oli tuona vuonna menossa toiselle suunnistusviikolle.

Riemuissani Pyssykuljun ensimmäisestä yllätyksestä saavun ensin parkkipaikalle ja sitten hyväkuntoiselle puolikodalle. Huomaan, että autolla olisi voinut ajaa tänne asti. No, tuleepahan muutama sata metriä enemmän kävelyä.

Pyssykuljun lenkki alkaa puolikodalta ja tulentekopaikalta, joka on hienolla paikalla Pyssylammen rannassa. Sen pihapiiri on väljä – mainio temmellyskenttä lasten kanssa retkeileville. Olen liikkeellä täysin tuulettomana päivänä, eikä laavun ympäristössä hyttysistä ole haittaa. Pienen tuulenvireen voisi kuvitella pitävän inisijät loitolla enemmän tai vähemmän kokonaan. Lähtöpaikalla on myös kuivakäymälä ja puuliiteri. Ennen kuin lähden kiertämään lenkkiä, käyn tutkimassa Pyssylampea. Vesi näyttää kirkkaalta, ja vastarannalta pilkottaa muutamia mökkejä.

Lähtöpaikalla selviää, että alueella on mahdollisuus tehdä myös pidempiä reissuja. Lisäksi maastopyöräreitti jää kutkuttamaan. Päätän selvittää myöhemmin, mistä se lähtee ja missä se kulkee. Kangasmaasto neulaspolkuineen on nimittäin ehdoton suosikkini maastopyöräilyyn.

*Pyssykuljun alueelta on yhdysreitti myös kuuluisalle Hepokönkään vesiputoukselle.*

Pyssykuljun lenkki on merkitty punaisella, ja heti sadan metrin päässä lähtöpaikasta reitti haarautuu. Tästä alkaa ympyrälenkkiosuus. Sen kummemmin miettimättä käännyn oikealle ja lähden kiertämään lenkkiä vastapäivään. Polku sukeltaa lähes saman tien Pyssylammen ja Upokkaan yhdistävään rehevään puronotkelmaan. Puro ylitetään siltaa pitkin.

Notkelmasta alkaa kunnon nousu harjanteelle, jossa on mukavanäköistä mäntykangasta. Muutaman sadan metrin matkalla kivuttavaa tulee 40 metriä. Kuirivaaran suuntaa vievän risteyksen jälkeen polku laskee taas hieman alemmas Upokkaan pohjoisrinteeseen. Yritän tähyillä lampea, mutta sitä ympäröi sankka metsä. Olin etukäteen huomannutkin, että metsä on vanhinta juuri lampia ympäröivillä rinteillä.

Maastopyöräreitti yhdistyy ja erkanee Pyssykuljun lenkiltä tuon tuosta, mutta punaiset merkinnät pitävät oikealla polulla. Noin 1,3 kilometrin jälkeen ylitetään hiekkatie, jota pitkin lenkkiä saa helposti lyhennettyä. Kun kääntyy vasemmalle ja kulkee tietä puoli kilometriä, pääsee takaisin merkitylle reitille. Lyhennetylle versiolle tulee mittaa 2,5 kilometriä.

Hiekkatien ylityksen jälkeen huomioni kiinnittyy oikealla hienoon kookkaaseen mäntyvanhukseen. Pitkän ikänsä aika puu näkyy kokeneen niin metsäpalon kuin varmasti paljon muutakin.

Alueen poikki kulkevalla sähkölinjalla huomaan, että reitin isoin nousu alkaa lähestyä. Olin edellisellä viikolla saanut pohkeeni niin pahaan kramppiin, että hieman jännäsin, miten nousu onnistuu. Onneksi pahin jumi on jo ehtinyt hellittää, polku on hyväkulkuinen ja jyrkin pätkä lopulta lyhyt. Mustikanvarvut kahisevat nilkoissa kapoista neulaspolkua kävellessä.

Jyrkimmän nousun päällä odottaa reissun toinen yllätys. Puolangan seudulla vaarat eivät ole avokalliolakisia vaan metsäisiä, ja olin varautunut siihen, ettei Pyssykuljun lenkillä välttämättä olisi kummoisia näköaloja. Vaaran päältä löytyy kuitenkin pieni hakkuu, joka avaa maiseman lännen suuntaan. Edessä näkyy metsää ja vaaroja silmänkantamattomiin sekä kaareva Puolankajärvi.

Vaaran laki on miellyttävää nuorehkoa sekametsää. Oravanmarjat ja kurjenpolvet ovat vallanneet polun reunustat. Keskikesän vihreys on melkein häikäisevää.

Hetkessä olen vaaran korkeimmassa kohdassa, jossa on toinen hieno maisemapaikka. Edessä näkyvässä havuturkin seassa on sen verran paljon vaaleampaa lehtipuiden vihreää, että arvelen maiseman olevan upea myös ruska-aikaan.

Korkeimmalta kohdalta polku alkaa mutkitella alaspäin. Ensin tullaan hämärään kuusikkoon. Sitten alkaa lyhyt pätkä, jolle osuu myös harvennusjälkiä sekä hakkuu, joka avaa näkymiä Pyssylammen ja Upokkaan yli itäpuolen vaaroille.

Alamäen jälkeen maasto muuttuu tutuksi suppamaastoksi. Polku seurailee Upokkaan länsirantaa, mutta itse lampi uinuu omassa rauhassaan syvässä painaumassa. Rinnettä peittää iäkäs komea kuusikko.

Polku etenee mukavasti kumpuilevassa maastossa välillä nenälle nousten ja sitten notkoon laskien. Parissa kosteammassa kohdassa kukkivat hilla ja ruohokanukka.

Sitten edessä näkyy jo tuttu risteys. Ympyrälenkki sulkeutuu, ja edessä on viimeinen 100 metriä puolikodalle. Siellä tapaan pariskunnan, joka on tullut juoksemaan mäkivetoja laavun yläpuolella olevalle jyrkälle harjanteelle.

Pyssykuljun alue tuntuu olevan myös paikallisten suosikki, ja Puolangan kunnan sivuilta löytyvän esittelyn mukaan reitti on yksi Puolangan vanhimmista retkeilyreiteistä. Esittelyssä reittiä kuvataan vaativaksi, mutta itse luokittelisin sen korkeintaan keskivaativaksi. Suureksi osaksi reitti on hyvin helppokulkuinen ja sopii hyvin myös retkeilyyn lasten kanssa etenkin, kun reitti huipentuu Pyssylammen puolikodalle.

Jään vielä hetkeksi tutkimaan opaskylttiä ja miettimään, söisinkö retkilounaani täällä vai suuntaisinko aivan lähistöllä olevalle Hepokönkäälle. Taidanpa hurauttaa muutaman kilometrin päähän ihailemaan yhtä Suomen korkeimmista vesiputouksista.

Pyssykuljun S-koon reitti

S: Pyssykuljun lenkillä on mittaa noin 4 kilometriä. Se kulkee vaihtelevassa kangas- ja vaaramaastossa. Reitin saa lyhennettyä helposti 2,5 kilometrin mittaiseksi. Jos lähtee matkaan Hyrynsalmentien varresta, mittaa reissulle tulee vajaa 5 km.

Puolangalta Pyssykuljun alueelle kulkee merkitty maastopyöräreitti.