Vähän erilainen kalajuttu: kalan kohtaaminen sen omassa maailmassa on intiimi ja mieleenjäävä kokemus

Varmaan jokainen retkeilijä tietää, että eläimen kohtaaminen retkellä tekee reissusta aina hieman mieleenpainuvamman. Hirven, metson tai vaikka kauriinkin kohtaaminen luonnossa saattaa tilanteesta riippuen aiheuttaa monenlaisia tunteita, kuten säikähdystä, ihastusta, yllätystä, pelkoa tai melkein puhdasta magiaa. Mieleen nämä kohtaamiset jäävät yleensä hyvin. Ne meistä, jotka retkeilevät pinnan alla, tietävät, että siellä eläimiä tulee vastaan suuremmalla todennäköisyydellä kuin kuivalla maalla – no ainakin jos lintuja ei lasketa.

Siitä saakka kun aloitin snorklausharrastuksen, olen kohdannut veden alla kaloja. Joskus parvia, joskus yksittäisiä eväkkäitä, välillä isoja, useimmiten pieniä – mukavan harvassa ovat olleet ne kerrat, ettei pinnan alla olisi tullut vastaan ketään. Yksikin, pienikin kala tekee reissusta heti kiinnostavamman tuodessaan maisemaan eloa. Autio vedenalaismaisema synkkine pohjineen ja aavemaisine hakopuineen – kuten kuvassa alla – saa heti eloa ja valoa, kun näkyviin ilmestyy eväkäs.

Alla kuvassa uiskenteleva siika oli ainoa kala, jonka kohtasin viime retkelläni Enontekiöllä. Kala ilmestyi kuin tyhjästä, eikä välittänyt läsnäolostani. Seurailin sitä hetken aikaa, kun se ui pohjan yllä, melkeinpä suoraan alapuolellani. Pohjalla kasvoi jonkinlainen vedenalainen niitty, ja sitä katsellessani ajattelin, että jollakin merkillisellä tavalla niityllä uiva kala oli kuin taianomaisen peilimaailman kuvajainen siitä, mitä me ihmiset omassa maailmassamme näemme, kun katselemme vaikkapa pellolla liikkuvia kauriita.

Kalat eivät ole hirven kokoisia eivätkä rymistele kuten sorkkaeläimet ja metsot, mutta kalan kohtaaminen on usein paljon intiimimpää, koska kalaa pääsee usein lähelle. Parasta on, että kala saattaa jopa itse tulla lähemmäs – on upeaa saada kokea eläimen vilpitön uteliaisuus ja edes varovainen, joskus hyvin rohkeakin luottamus.

Esimerkiksi Hossassa (kuvat alla) ei ahvenia juuri ujostuttanut, vaan parvena ne uivat suoraan silmieni edessä ja nyppivät jopa ihoa niin että kutitti.

Oli uskomattoman hieno tunne kokea, että nämä eläimet olivat yhtä kiinnostuneita minusta kuin minä niistä. Kelluin vedessä pystyasennossa, kuin seisten, paitsi että jalkani eivät yltäneet pohjaan, ja katselin ympärilläni uivia kaloja.

On vaikuttavaa saada katsoa kalaa silmästä silmään ja tarkkailla rauhassa sen liikkeitä ja yksityiskohtia. Pienet silmät liikkuvat kalojen katsellessa minua, ja mitä hienovaraisimmilla evien liikkeillä ne liikkuvat vedessä kuin ajatus. Kokemus on todella intiimi ja siten hyvin vaikuttava.

Myös kalojen puuhia on mielenkiintoista seurata sen jälkeen, kun ne ovat jo menettäneet mielenkiintonsa minuun ja jatkavat omia askareitaan. Hossassa pölläyttäessäni varpaillani pohjalta epähuomiossa tomupilven leijumaan, oli koko parven huomio yhtäkkiä siinä – kalat tutkivat tarkkaan, nousiko pohjasta jotakin apetta syötäväksi. Oloni oli aivan kuin akvaariossa.

Kaloissakin on varsinaisia persoonia, ja koska niitä saa tarkkailla rauhassa, nämä persoonat myös erottuvat. Hossassa suurimman vaikutuksen minuun teki muuan valtava körmyselkä, joka erottui muusta parvesta selkeästi suuren kokonsa vuoksi. Kala oli todella sympaattinen ja aivan yhtä utelias ja virkeä kuin parven pienemmätkin kalat. Oli mahtava saada seurata hetken aikaa sen touhuja – ensin kala tutkaili minua, mutta siirtyi sitten pohjalle laiduntamaan. Kävin samalla paikalla kahtena päivänä peräkkäin, ja molemmilla kerroilla löysin tämän jättiläisen. Tai ehkä ennemmin hän löysi minut.

Voinee turvallisesti sanoa, että petojen kohtaaminen on vedessä todennäköisempää kuin maalla. Ainakaan hauen kohtaaminen ei ole harvinaista. Hossassa lähdin tieten tahtoen haukea etsimään, ja jonkin aikaa kuljettuani sen myös löysin. Näkymä (kuva alla) taisi palaa verkkokalvoille loppuiäksi, ja ensimmäinen reaktioni oli säikähdys. Siitä toivuttuani sain pitkän aikaa ihailla tätä vihreää järven hallitsijaa, jonka rauhallisia liikkeitä ympärillä uivat pienet ahvenet tuntuivat kunnioittavasti väistävän.

Hauki on kirjaimellisesti kala vedessä, kun taas ihmisenä olen vedessä kömpelö ja aika avuton. Tällaisessa tilanteessa petoeläimen kohtaaminen saa vaistomaisesti ainakin minut säikähtämään. Olen kohdannut haukia paljon, ja koskaan ei ole heidän kanssaan kyllä tullut ongelmia. Molemmat osapuolet ovat pitäneet kunnioittavan turvavälin, mutta kuitenkin myös hauista, kuten ahvenista, olen saanut aistia myös uteliaisuutta. Aivan iholle ei hauki kuitenkaan onneksi sentään tule.

Ensimmäinen lähikohtaamiseni hauen kanssa tapahtui Kittilässä (kuva alla) ja otti luulot pois heti alkuunsa. Kala suhahti ohitseni aivan korvani vierestä ja pysähtyi eteeni tuijottamaan minua pitkäksi aikaa, ennen kuin ui matkoihinsa. Hauki ei ollut mikään jättiläinen, ehkä kyynärvarren kokoinen, mutta säikähdin kyllä, ja säikähdyksestä toivuttuani ihailin häntä kaikella antaumuksella niin kauan kuin se hetki kesti.

Kalana hauki on uskomattoman kaunis ilmestys, joka auringossa välkehtii jalokiven lailla. Haukea on kutsuttu myös vesisudeksi, ja jotenkin tämä nimitys mielestäni tekee oikeutta kalan olemukselle. Ihailen suuresti sekä susia että haukia. Suden olen nähnyt kerran elämässäni, haukia kohdannut pinnan alla kohta tusinan verran. Unohtumattomia kohtaamisia jokainen.

Olen lukenut juttuja myös hauista, jotka ovat purreet ihmisiä. Itse en ole kokenut uhkaavia tilanteita kalojen kanssa. Purijoilla on varmaan ollut jokin syy purra – ehkä ne ovat puolustautuneet todelliselta tai luulemaltaan uhalta? – mutta ainakin omilla retkilläni tunnelma on myös haukien kanssa ollut aina rauhallinen ja viileä.

Silti, joka kerta hauen kohdatessa pulssi kyllä tiivistyy kummasti. Ja vielä on itselläni kokematta se hetki, että jostain ruovikon kätköistä hahmottuukin kohdalle uidessa se lapionkokoinen vesisuden pää…

Kirjoitan vedenalaisretkistäni enemmän tarinoita Vedenalaisretkiä-blogiini, jossa myös tämän jutun ajatuksia on aiemmin sivuttu.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.