Ihastuttavat mörköviitat johdattavat kulkijaa Laulavan mörön polulla Äänekoskella

Laulavan mörön polku on 19 kilometriä pitkä janareitti Äänekoskella. Se on saanut nimensä päätepisteidensä eli Laulumäen ja Mörkökorven mukaan. Reitti tarjoilee mm. metsäisiä kankaita ja järvimaisemia.

Laulavan mörön polku Äänekoskella
Päivämäärä: 1.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 678.
Reitin pituus: 19 km. Oma reittini Laulumäeltä Väliharjuun 11,6 km.
Kohokohdat: Mainiot kangasmaastot, Kaakkovuori näkötorneineen, Kettuhiekan ranta.
Parkkipaikka: Useampi pysäköintipaikka reitin varrella. Oma valinta Sumiaistentien laidalla, osoite Sumiaistentie 837. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Jonkun verran yhteyksiä mm. Suolahteen ja Syvälahden tiehaaraan.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Pistäydyin Äänekoskella kavereilla kylässä ja päätin samalla tutustua Laulavan mörön polkuun. Oli hyvä, että paikkakunnalla oli tuttuja, sillä tarvitsin myös apua kuljetuksiin. Laulavan mörön polku on Äänekosken nettisivun mukaan 19 kilometriä pitkä janareitti. Päätin kulkea siitä puolet ja pyysin kaveria kuljettamaan minut reitin toiseen päätepisteeseen, itse jättäisin autoni reitin puoliväliin Sumiaistentien laidassa olevalle pysäköintialueelle.

Näin tehtiin. Heinäkuun ensimmäisen päivän aamuna ajelimme ensin peräkanaa Sumiaistentietä ja minun autoni jäi siihen. Jatkoimme Syvälahdentietä ja Aittolahdentietä pohjoiseen. Kaveri jätti auton hetkeksi Aittolahdentiellä olevalle levennykselle ja päätimme yhdessä Neppe-koiran kanssa kävellä kolmestaan reitin ihan pohjoisimman kolkan pienen ympyräreitin. Reitti alkoi nimetöntä hiekkatietä pitkin Aittolahdentieltä länteen.

Vain parisataa metriä ja reitti kääntyi tieltä pois, kapeammalle polulle. Heti polun alkumetreillä oli tosi sympaattinen päivätupa, johon kävimme heti tutustumassa.

Jatkoimme nuoressa taimikossa kulkevaa polkua pohjoiseen. Kohta vastaan tuli tämän reitin ensimmäinen luontotaulu. Kerron heti alkuun, että reitillä oli kolmenlaisia tauluja: osassa oli luontoaiheista faktaa, osassa seutuun liittyvien erikoisten ihmisten ja tapahtumien esittelyä, osa oli alakoululaisten tekemiä kivoja luontotauluja. Tämä taulu kuului viimeiseen kategoriaan ja sen aiheena olivat pöllöt.

Vajaa kilometri kävelty. Tässä alkaa Laulumäellä ja Kettuhiekassa kulkeva parin kilometrin ympyräreitti. Punainen reittimerkintä näkyy etualan kelopuussa, sen oikealla puolella (metsän laidassa) voi ehkä havaita nuoliopasteen, joka oli ympyräreitin risteyksessä.

Lähdimme kiertämään tätä pikku ympyrää vastapäivään. Nousimme Laulumäelle. Parissakin paikassa on mahdollisuus katsella Keiteleen maisemia – ja puiden välistä siintelevä Ukonselkä onkin Ala-Keiteleen laajin ulappa. Täällä on myös Keiteleestä kertova luontotaulu.

Laulumäellä on myös vanhan kolmiomittaustornin perustukset. Se on todennäköisesti rakennettu tänne 1800-1900-lukujen vaihteessa.

Reitti laskeutuu kohti Keiteleen rantaa. Aluksi melko jyrkästi, mutta rannan lähestyessä selvästi loivemmin. Hieman alle kahden kilometrin kävelyn jälkeen olimme jo veden äärellä. Risteyksissä punaiset nuolet osoittivat aina selvästi suunnan, jonne polku jatkuisi.

Parisataa metriä rantaa pitkin ja saavutaan Kettuhiekan taukopaikalle. Siellä oli melkoinen määrä retkeilijöitä ja telttoja. Emme jääneet kuvaamaan paikkaa vaan annoimme porukan syödä rauhassa aamiaistaan. Katsastimme ihastuttavan hiekkarannan ja jatkoimme kierrosta.

Reitti kulki vielä hetken Keiteleen rannan tuntumassa, kunnes se nousi melko jyrkästi pois rannasta ja tämä lyhyt ympyräreitti päättyi. Tiesin, että reitti kulkisi jonkin matkaa Aittolahdentietä pitkin ja päätin välttää tämän tieosuuden matkustamalla vielä autolla Syvälahteen reilun kilometrin päähän. Matkamittaus jäi päälle. Hyppäsin autosta alla olevan kylttikavalkadin kohdalla. Matkaa oli takana 5,5 kilometriä. Väliharjulle (joka olisi lähellä reittini päättymistä) olisi vielä 5,8 kilometriä.

Lyhyt hiekkatieosuus, sen jälkeen reitti kääntyi pellon laitaan.

Pian olin jo kangasmaastossa. Melkeinpä tekisi mieli sanoa, että loppumatka omasta kävelystäni oli kuivaa tai melko kuivaa mäntykangasta. Laulumäen maasto oli rehevää ja olin havainnut joitakin lehtokasveja (esim. mustakonnanmarjan), mutta seuraava osuus oli kanervan, puolukan ja mustikan valtakuntaa. Alla olevan kuvan taustalla siintää jo Kaakkovuori, jonne reitti kohta oli suuntaava.

Opastaulut, osa 2. Täällä saattoi lukea tarinan Sokea-Iisakista.

Risteys. Reittiä voi jatkaa suoraan ohi Kaakkovuoren, mutta ainakin minulle oli selvää, että jatkaisin vasemmalle katsastamaan vuorella sijaitsevan näkötornin.

Nousu on melkoisen jyrkkä. Pidin puolessa välissä juomatauon. Näin kyltin selkämyksen ja mietin, mitä siinä mahtaisi lukea. Toisesta suunnasta tulijaa varoitetaan jyrkästä laskusta. Samalla kurkkasin jo taakseni. Puiden välistä näkee Keiteleen lahtia.

Noin 50 metriä nousua takana ja vielä 17 metrin korkuinen torni edessä. Taukoakin kaipasin, mutta päätin nousta ensin torniin.

Maisema oli ehkä pienoinen pettymys, sillä puiden latvat estävät parhaan järvimaiseman melkein kokonaan. Tornin juurella oli postilaatikko ja vieraskirja. Edellisen kävijän kommentti: ”Torni on ihan p***a, puut peittävät maiseman”. No, itse en ihan noin asiaa sentään kokenut. Paikka oli mainio. Istahdin tornin juurelle evästauolle.

Matka jatkui, etelän suuntaan rinne oli selvästi loivempi. Rinteessä oli kiva penkki ja mietin hetken, olisinko mieluummin halunnut pitää evästaukoni siinä, mutta pian jo totesin, että olin pitänyt taukoni ihan oikeassa paikassa. Reitti jatkui todella kuivan oloisella hiekkakankaalla. Saavuin Hörrikkään. Nimeen liittyi erikoinen tarina 1920-luvulta. Paikallinen nuoriso järjesti täällä Kulopalokankaan männikössä hautajaiset nukelle, jonka nimeksi oli annettu Lotta Hörrikkä. Hautakummulle laskettiin seppele, jossa oli teksti: ”Ota silakka ja nielase, oekase koipes ja pierase.” Paikkaa ruvettiin kutsumaan Hörrikäksi. Pahoittelen vieraskirjan ja opastaulun karkeita tekstejä!

Tätä kuivaa mäntykangasosuutta riitti pitkän matkaa. Kaakkovuoren päällä kävelyä oli takana 7 kilometriä – tässä ollaan noin 8 kilometrin kohdalla.

Opastaulut, osa 3. Vuorossa perinteinen luontotaulu, sen aiheena suppa, joita reitin varrella on jokunen. Yllättävää: taulu kertoo, että lähistöllä on yksi Suomen suurimmista supista, jonka syvyys on jopa 31 metriä.

Yhdeksän kilometriä takana. Miten täällä voi olla myös frisbeegolfkenttä? Istahdin penkille vitosväylän luona pienelle tauolle ja otin tämän kuvan. Väylä kulki täsmälleen samaan suuntaan kuin polku. Kyseessä on Kangaslammen leirikeskuksen frisbeegolfrata.

Puolen kilometrin päästä saavuin Kangaslammelle. Polku kulkee sen lähistöllä jonkin matkaa – ja järven maisemaa voi käydä kurkkaamassa parissa paikassa.

Reitti kääntyy kallioille Kangaslammen kaakkoispuolella ja jatkaa matalalle harjulle. Täällä on yksi reitin monista penkeistä.

Hetken päästä saavuin Väliharjun kodalle. Oli kiva pysähtyä toiselle kunnon evästauolle. Kodan vieressä on kaksi reilun kokoista piknikpöytää. Matkaa oli takana 10,8 kilometriä.

Vielä noin kilometri Sumiaistentielle. Taas hyvin kuivan oloisella kankaalla. Viimeinen suora ennen pysäköintialuetta kuljetaan hiekkaisella metsätiellä.

Saavuin Sumiaistentien laitaan. Matkaa kertyi 11,6 kilometriä. On siis myönnettävä, että kävelin siitä reilut 10 kilometriä ja matkustin autolla loput. Aikaa kului kuitenkin vähän yli kolme ja puoli tuntia. Muita kävelijöitä en tavannut, ainoat retkeilijät olivat yöpyneet Kettuhiekalla.

Reitti on melko vaativa. Lauluniemessä reitti oli kivikkoinen – ja nousut ja laskut olivat jyrkkiä. Myös nousu Kaakkovuorelle oli kova. Muuten Laulavan mörön polkua oli mukava tallustaa. Palaan tänne ilman muuta myöhemmin kävelemään eteläisemmän osuuden.

Sijainti: N=6944198.234, E=445554.878 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,6244158, GEO:lon=25,9385950

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Multamäen luontopolku
Häähninmäen reitit

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.