Erämaavirta tähtitaivaiden alla – Vaikkojoki on salainen melontahelmi, jonka haluat kokea myös pimeällä

Kaupallisessa yhteistyössä Pimeän taivaan hyödyntäminen osana vastuullisen matkailun kehittämistä -hanke

Kaipaatko melomaan erämaisiin tunnelmiin, lipumaan rauhassa tummilla vesillä, tulistelemaan, kenties kalastelemaan? Nautitko yötaivaan katselusta, Linnunradan alla lumoutumisesta? Tämä kohde on juuri sinulle: Vaikkojoen melontareitti (58 km) on valosaasteettoman pimeätaivaan alla virtaava tuntematon helmi, joka ansaitsee tulla löydetyksi. Vaikkojoki on tummavetinen, kapea ja erämainen virta Kaavilla ja Juuassa Pohjois-Savossa. Vaikeusasteeltaan se sopii lähes kaikille melojille.

Joen alkupiste kartalla

Voi riemua kun kuulimme, että pääsemme nauttimaan uusista kohteista Pohjois-Savon luonnon sylissä Juuassa ja Kaavilla! Olimme lähdössä matkaan erämaiseen ympäristöön, joka tarjoaisi hyvät puitteet niin luonnossa rauhoittumiseen, ulkoilma-aktiviteeteille kuin jopa pimeästä yötaivaasta nautiskeluun – siispä suurta ylellisyyttä monessa eri muodossa.

Lähde retkitarinamme mukaan Vaikkojoelle ja katso, mitä kaikkea matkan varrella kannattaa kokea ja huomioida. Jutun lopusta löydät Vaikkojoen melontareitin tiedot vielä pähkinänkuoressa sekä vinkit parhaisiin tähtienkatselupaikkoihin sen alueella.

Alkulämmittely: lähtöpisteenä erämainen Vaikkojärvi

Matkamme alkoi Vaikkojärveltä, joka lainehtii noin 20 kilometrin päässä Juuan kirkonkylästä länteen. Ympäröivä luonto tarjoaa puitteet maadoittumiselle ja läsnäololle, kun vain antaa itselleen luvan rauhoittua. Luonnossa oleillessa tulee automaattisesti altistuneeksi luonnon tutkituille terveysvaikutuksille. Esimerkiksi jo 20 minuutin luonnossa oleilu laskee verenpainetta ja kohottaa mielialaa. 

Vaikkojärven monin puolin rakentamattomilta rannoilta käsin – tai vaikkapa meloen tai suppaillen sen laineilla – löytyy myös täydellisiä mahdollisuuksia pohjoisen taivaan katseluun. Talvella jäältä on erinomainen mahdollisuus katsella pimeyttä, revontulia ja tähtitaivasta. Meille Vaikkojärvi tarjosi tällä ensimmäisellä käyntikerrallamme upean auringonlaskun.

Ennen illallista lähdimme kokeilemaan kalaonneamme. Järvi tarjoaa todistetusti kalaa ainakin verkkokalastajalle; söimme illalliseksi lopulta Vaikkojärven kuhaa. Meillä itsellämme ei tällä kertaa kehuttavaa kalaonnea ollut.

Vaikkojärven Kalmosaari

Illallisen jälkeen lähdimme tutustumaan lyhyen moottorivenematkan päässä Tervaselällä sijaitsevaan Vaikkojärven Kalmosaareen. Oppaaksi meille lähti Kalmosaaren tarinaan perehtynyt Anne Hyvärinen. Saari on Tornatorin omistuksessa ja siellä saa vierailla jokaisenoikeuksin. Nuotiopaikkaa ei kuitenkaan ole, eli tulien tekeminen ei ole sallittua.

Kalma- tai Kalmosaaret ovat yleensä pienehköjä ja lähellä mannerta sijaitsevia saaria. Maanmittauslaitoksen maastokartassa näitä saaria löytyy Suomesta yhteensä noin 120 kpl (Lähde: kotus.fi). Saaret olivat tyypillisiä itäsuomalaisia hautauspaikkoja ennen kristillistä aikaa ja toimivat väliaikaisina hautapaikkoina myös kristillisen hautaamisen ja hautausmaiden yleistyttyä. Kalmosaaret sijaitsivat rajapaikoilla, eli esimerkiksi läänien tai valtakuntien rajoilla. Ajateltiin, että raja kulkee sekä konkreettisena rajana tässä elämässä että henkisenä rajana tuonpuoleiseen. 

Perimätiedon mukaan tältä kyseiseltä Vaikkojärven Kalmosaarelta on joskus löydetty pääkalloja, ja saareen on haudattu satakunta venäläistä. Saaressa on tehty inventointi vuonna 2003, jolloin kartoitettiin 27 mahdollista hautapainannetta. Samassa yhteydessä todettiin hautapaikkoja todennäköisesti olevan vielä tätäkin suurempi määrä (kyppi.fi). Aivan rauhassa vainajat eivät ole saaneet levätä, vaan puoli vuosisataa sitten paikkoja saatettiin käydä uteliaisuuttaan kaivelemassa. Erään haudan paikasta kielii selkeä auki kaivettu hautakuoppa saaren pohjoisosissa, mutta muuten saari näyttää tavalliselta metsäiseltä saarelta. Kuntta peittää alleen aliseen maailmaan siirtyneet. Nykyään hautapaikat ovat suojattuja muinaismuistokohteita, joihin ei saa kajota. Paluumatkaamme väritti auringonlaskun värjäämä taivas sekä ajatukset muinaisista tapahtumista.

Melonta Kusiaiskoskelta Kärenkoskelle, 18 km ja 9 koskea

Kohteiden karttalinkit löydät kootusti jutun lopusta.

Uusi päivä, uusi kohde! Lyhyen automatkan jälkeen saavuimme Kaavin Makkarasärkälle. Maittavan aamupalan jälkeen kokeilimme perhokalastusta. Virvelikalastajan ei ole helppoa oppia rullausheittoa; perho on hyvin erilainen heitettävä pieneen lippaan verrattuna. Tuntumaa lajiin kuitenkin sai, ja muutama oikeantyylinen heittokin onnistui. Kyllähän se perho on matalassa ja kivikoisessa vedessä monesti se ainoa toimiva pyyntiväline.

Vaikkojoki on vielä melko tuntematon melontakohde. Tummavetinen, kapea ja erämainen joki sopii lähes kaikille melojille, mutta ensikertalaisen on hyvä ottaa mukaan asiansa osaava opas huolehtimaan retken turvallisuudesta. Joen korkeus voi vaihdella paljonkin vuodenaikojen ja sateiden mukaan. Mekin kävimme jokaisen kosken laskulinjan ja tärkeimpien kivien paikat läpi ennen jokaista laskua.

Vaikkojoen melontareitti on pituudeltaan noin 58 kilometriä, laskettuna Vaikkojärven Tamminiemen kodalta Pieni-Kortteisen järven uimarannalle. Meloimme tästä reitistä noin 18 kilometrin mittaisen osion Kusiaiskoskelta Kärenkoskelle. Matkalla koimme yhdeksän koskea, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta luokitukseltaan ykkösluokan koskia. Kosket luokitellaan yleisesti kuuteen eri vaikeusasteeseen, joista ykkönen on helpoin. Melomallamme osuudella vain Multiväärän koski on luokiteltu kakkosluokan koskeksi; se on pituudeltaan 850 metriä ja putoaa tuolla matkalla 4,5 metriä. Tämän vaativimman kosken kävimme katsomassa ennen laskua maastosta käsin. Koskenlaskussa kivikosketuksilta ei voine välttyä, emmekä mekään välttyneet. Kaikki suoriutuivat laskuista lopulta hienosti! Vaikkojoella ei voi olla pääsemättä erämaan tunnelmaan, ja koskien laskeminen tuo melontaan omaa jännitystä.

Matkalla on myös paljon mahdollisia kalapaikkoja; periaatteessa kaikki suvannot voisi uistella myötävirtaan, ja jokaisen kosken voisi pysähtyä kalastamaan ennen laskemista samalla tutkaillen kosken kivikoita. Taimen ja harjus lisääntyvät luontaisesti monissa Vaikkojoen koskissa, ja jokeen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta. Joessa on runsas haukikanta, ja myös säynettä tavataan. Taimenen eloa on edistetty poikasalueiden kunnostuksella ja kutusoran levityksellä. Kalastukseen tarvitaan oma lupansa ja helpoimmalla pääsee, kun ostaa kalastonhoitomaksun lisäksi Vaikkojoen virkistyskalastusluvan, joka kattaa koko jokialueen Vaikkojärvestä Sinivirtaan.

Vaikkojoella on muutamiakin nuotiopaikkoja taukojen viettoon – katso lista jutun loppupuolelta. Me pidimme makkaranpaistotauon Multiväärällä Multivääränkosken jälkeen. Paikkaan oli helppo rantautua kanooteilla, ja tulipaikan lisäksi sieltä löytyy pieni katos pöytineen sateen varalle.

Unta ei paljon tarvinnut teltassa houkutella melontarupeaman ja aktiivisen päivän jälkeen. Aamupalalla kävimme vielä porukalla läpi melontakokemustamme; meitä miellyttivät erityisesti joen erämaisuus ja helpohkot kosket. Vaikkojokea voi ehdottomasti suositella melojille, jotka arvostavat erämaista melontareittiä sekä kalastusmahdollisuuksia. Kaikki mukana meloneet pitivät reitistä ja sen luonteesta. Totesimme, että tällaiset erämaiset melontareitit ovat hyvin harvinaisia, ellei mennä reilusti pohjoisempiin Suomen osiin. Kerrassaan hieno melontakohde!

Tällainen on Vaikkojoen melontareitti

Vaikkojoella tarkoitetaan melontareittiä, joka muodostuu eri nimillä kulkevista joista. Reitillä on myös järviosuuksia.

Reitti alkaa Vaikkojärvestä Vaikkojokea pitkin ja kulkee Vaikkolammin kautta Ahmonkoskelle. Alkukesällä korkean veden aikaan lähtöpaikkoina toimivat myös Tamminiemen kota ja Myllykosken laavu. Joen nimi muuttuu Mäntylammen jälkeen Mäntyjoeksi ja jatkuu Metsä-Vaikko-lammilta Hirvolanjokena Lietukka-nimiseen järveen ja siitä eteenpäin Kalliokosken, Kantosaarenkosken ja Hirvisaarenkosken sekä Myllykosken kautta Suureen Kotalampeen ja siitä edelleen Iso kotakosken kautta Makkarasärkälle, Pielisen pitkä -koskelle ja Rakkinekoskelle, jonka jälkeen jokireitti jatkuu Ylä-Kalliokoskelle ja Multivääränkoskelle. Sen jälkeen joki jatkuu kartalla nimellä Vaikonjoki aina Välijärveen saakka, jonka jälkeen on Ruukinkoski ja Kapasenselkä, Kärenjärvi ja Kärenkoski.

Koko kesän voi koskiretkeillä Rakkinekosken laavulta Multivääränkosken laavulle.

Kärenkoskella on yksityistä melontaan liittyvää palvelutuotantoa kuten majoitusta ja kanoottivuokrausta rantautumis-, taukopaikka- ja kuljetuspalveluineen. Reitti jatkuu järvivoittoisena osuutena Kärenkoskelta Vihtajärven ja Vihtakosken kautta Pieni-Kortteinen -järvelle ja sen rannalle sijaitsevalle Kortteisen uimarannalle Niemikylässä. Melontareittiä voi halutessaan jatkaa Suuri kortteisen järven kautta Sivinvirralle, mutta julkisia rantautumis- tai taukopaikkoja siinä ei ole.

Sijainti (Vaikkojoen luusua): N=7015123.028, E=593113.956 (ETRS-TM35FIN)

Vaikkojoen tähtienkatselupaikat

Tähtienkatselupaikat, ja koko Vaikkojoki, sijaitsevat pimeätaivasalueella, jossa ei ole ihmisen tuottamaa valosaastetta ja siksi taivas tähtineen ja Linnunratoineen näkyy hyvin.

Reitin viralliset, kaikille avoimet rantautumis- ja taukopaikat toimivat myös hyvinä tähtienkatselupaikkoina:

• Tamminiemen kota, Vaikontie 252, Juuka N=7015385.420, E=593151.630 (ETRS-TM35FIN)
• Myllykosken laavu, Kotalammintie 1029, Juuka N=6999697.591, E=592805.460 (ETRS-TM35FIN)
• Makkarasärkän laavu, Kaavi N=6997127.422, E=592446.036 (ETRS-TM35FIN)
• Rakkinekoski, Vaikontie 774, Kaavi N=6993706.168, E=592382.044 (ETRS-TM35FIN)
• Multivääränkosken laavu, Kaavi N=6992566.684, E=589518.831 (ETRS-TM35FIN)
• Kortteisen uimaranta, Vaikkojoentie 14, Kaavi N=6986801.431, E=586782.797 (ETRS-TM35FIN)

Syysillat ovat otollista aikaa tähtien tarkkailuun. Muista kuitenkin antaa silmien ensin tottua pimeyteen. Vältä siis keinovaloa tai käytä vain punaista valoa, joka ei häiritse pimeänäköä. Löydätkö Linnunradan, Otavan ja Pohjantähden?

Jos haluat tietää lisää pimeän mahdollisuuksista, tule syyskuun puolivälissä kanssamme juhlimaan pimeää kuuta ja tähtitaivaan kirkkautta! Viikonlopun aloittaa pe 15.9.2023 Astromatkailuseminaari yhteistyössä Tähtiteeteellisen yhdistyksen, Ursan kanssa. Vieraile planetaariossa tai observatoriossa ja nauti yön pimeimmistä hetkistä! Pimeä kuu -festivaali 15.–17.9.2023. Koko ohjelma: www.kaavi.fi/pimeys

Pimeän taivaan hyödyntäminen osana vastuullisen matkailun kehittämistä -hankkeessa kartoitetaan pimeän taivaan hyödyntämistä osana vastuullisen matkailun kehittämistä. Rahoittajana hankkeessa toimii Lapin Ely-keskus (90% tuki) sekä Juuan ja Kaavin kunnat, Tuusniemen Teollisuus Oy ja alueen yrittäjät. Hankkeen rahoitus on osa harvaan asuttujen maaseutujen (HAMA) luonto-, ruoka-, kalastus- ja metsästysmatkailun kehittämistukea.