Palvian luontopolku Jämsässä tarjoaa monipuolisia metsiä ja kivoja pitkospuuosuuksia

Jämsän pohjoispuolella sijaitsevassa Palviassa voi kävellä hyvin sympaattisen luontoreitin metsä – ja suomaisemissa. Reitin linjauksessa ja lähtöpaikassa on tapahtunut vuosien varrella muutoksia – Luontopolkumies kertoo, miten reitin voi kiertää maisemista ja pitkoksista nautiskellen!

Palvian luontopolku Jämsässä
Päivämäärä: 6.5.2023 ja 7.8.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 388.
Reitin pituus: 4,5 km.
Kohokohdat: Mukavat metsät, hienot suo-osuudet pitkoksineen.
Parkkipaikka: Palviantie 489. Tilaa noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Pari epäselvää kohtaa. Parannuksia tulossa.
Varusteet/jalkineet: Keväällä reitti oli kostea. Kumisaappaat olivat tarpeen. Suosittelisin kyllä vedenpitäviä jalkineita suomaastoon ja kosteisiin metsiin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Jämsä. Synninlukko käyty. Mietin, kävelisinkö vielä toisenkin polun samoilla suunnilla ennen kuin jatkaisin matkaa kohti Pirkanmaata. Lopulta päätin, että käyn vielä kävelemässä Palvian luontopolun, olin merkannut sen kysymysmerkillä viikonlopun retkiohjelmaani. Osoite navigaattoriin ja matkaan. Melkoisen pitkä hiekkatieosuus, tie ihan kohtalaisessa kevätkunnossa. Pääsin perille ja löysin parkkipaikan helposti.

Lisäys aiempaan: Tiesin, että reittiä on muutettu ensimmäisen käyntini jälkeen ja palasin tänne elokuussa 2025, kun olin Jämsän suunnalla käymässä. Kuva kuitenkin ensimmäiseltä käynniltä, toukokuulta 2023.

Pysäköintipaikalla on nyt reittikartta, tosin mielestäni hieman vaikeaselkoinen. Luontopolku on merkitty tummansinisellä värillä, joka erottuu valitettavan vähän mustista tiemerkinnöistä. Osasin kuitenkin tulkita yhden reittimuutoksen reitin itäisimmässä osassa – tien ylityksessä, joka oli minua ensimmäisellä kerralla täällä ihmetyttänyt. Palaamme siihen hetken päästä. Kesällä polku näyttää joissain kohdissa jäävän hieman heinikon sisään, kuten tässä ihan ensi metreilläkin. Nyt tiesin heti, että polku starttaa takana näkyvän riihen vasemmalta kulmalta. Sinne siis heinikon läpi. Polku erottuu kyllä heinikossakin.

Reitin ensimmäinen nuoliopaste on riihen vieressä. Opasteet olivat täällä mukavan kotikutoisia vaappuvine kirjaimineen.

Polku aloitellaan valoisassa sekametsässä. Reittimerkinnät näkyivät hyvin valkoisissa koivunrungoissa. Keväisellä käynnillä polku oli melko kostea, nyt elokuussa vain heinikko kasteli vähän lahkeita.

Ensimmäinen luontopolun infotaulu kertoo lehtikuusesta. Taulut olivat täällä pelkistettyjä – sopiva määrä tekstiä, ehkä yksi piirretty kuva sen seurana.

Vanhanpaikanmäellä (nimen löysin Karttapaikasta) kävellään vajaan kilometrin kierros. Tämä osuus on mukavaa ja melko valoisaa sekametsää. Vuoden 2025 mustikkasato vaikutti täällä hyvältä, söin muutaman ison ja pullean mustikan polun laidasta.

Reitin itäisintä osaa on muutettu. Aiemmin polku ylitti Palviantien ja kulki Palvianjärven rannan tuntumassa, nyt pysytään melko pitkään Palviantien länsipuolella. Tie oli jo näkyvissä, kun polku yhtäkkiä katosi. Heinikko oli tässäkin kasvanut niin tiheäksi, että polkua oli vaikea havaita. Näin sinisen merkinnän tien laidassa ja osasin suunnistaa oikeaan suuntaan.

Edellisellä käynnillä olin hetken aikaa täysin hukassa, kun Palviantielle saavuin. Nyt ylitys oli täysin selvä. Kymmenen metrin päässä näkyi seuraava sininen maalimerkintä.

Siniset merkinnät johdattivat minut Palvianjärven rantaan, johon oli tieltä vain parikymmentä metriä. (Kuva toukokuulta 2023)

Tässä oli mielestäni reitin ehdottomasti hienoin osuus. Pitkokset kulkevat Palvianjärven itärannalla sijaitsevan pienen suoalueen läpi. Otin kuvia joka suuntaan. Kuva toukokuulta 2023.

Maisema toiseen suuntaan elokuussa 2025.

Suoalueen eteläisimmässä päässä on penkki, jota hyödynsin molemmilla kerroilla. Toukokuussa sen ympärillä oleva tasanne oli hieman veden alla, ehkä sentin verran. Sepä ei minua haitannut. Kieltämättä taisin aika monta kertaa hokea itselleni ”Älä pudota mitään”, jotten kastelisi reppua tai hanskoja tai eväsleipiäni. Vasemmalla näkyvä infotaulu kertoo sammalista.

Sama paikka elokuussa 2025. Nyt ympäristö ei ollut veden alla. Uskaltauduin jopa astumaan suolle, jotta sain hieman laajemman kuvan tästä penkkitasanteesta.

Pitkospuuosuus jatkuu vielä hetken, kun sukelletaan metsään.

Ja pitkospuiden loppuessa on infotaulu pitkospuista. Ensimmäisellä kerralla jäin miettimään, josko reitti kuuluisi kiertää toisin päin – olisiko pitkospuista kertova kyltti ennemmin niiden alussa kuin lopussa? Näin ei taida sittenkään olla, reitti on mielestäni suunniteltu kierrettäväksi myötäpäivään.

Vielä yksi heinikkoinen kohta pitkospuiden jälkeen. Reitti kulkee parikymmentä metriä hakkuuaukean reunaa pitkin ja polku näytti elokuussa tällaiselta.

Pieni matka kuivaa maata ja sitten taas seuraavalle pitkospuuosuudelle. Tällä suolla näkyi olevan kartassa nimikin, Isosuo.

Tupasvilla ei toukokuussa muistuta vielä sitä pörröä, mikä siitä myöhemmin kesällä tulee.

Suo-osuuden jälkeen metsään, loppumatka kuljetaan ehkä eniten luonnontilaisissa – tai ainakin vanhimmissa metsissä, mitä reitin varrelta löytyy.

Hetken kuluttua voi myös infotaulusta lukea saman asian: paikan nimi on Ryönänkases ja se on todellakin vanhaa aarnimetsää ja liitetty Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaan. Puustossa on paljon kuolleita ja kasvunsa lopettaneita puita ja ne tarjoavat tietysti paljon pesäkoloja vaikkapa pöllöille ja tikoille

Reitin varrella olikin kaatuneita puita. Niitä piti välillä kiertää ja välillä ylittää. Innostuin vähän tasapainoilemaan kaatuneen kuusenrungon päällä.

Isosuon jälkeen polku oli tehnyt käännöksen kohti pohjoista. Ryönänkaseksen ohituksen jälkeen, kolmen kilometrin kohdalla polku tekee 90 asteen käännöksen kohti länttä. Kyltti kertoo, mitä seuraavaksi on odotettavissa.

Kota on pienen ja ilmeisesti nimettömän järven tai lammen rannalla. Täällä on myös puusee ja tulipaikka. Puutilannetta en valitettavasti muistanut tarkistaa. Edit: Sain myöhemmin viestin, jossa puutilanne varmistettiin ainakin syksyllä 2025 hyväksi. Omia polttopuita ei tarvitse välttämättä kuljetella.

Reitti jatkuu lammen rannassa. Lahden yli on ilmeisesti joskus kulkenut silta, josta on jäljellä laiturimainen puurakennelma, joka ei taida olla kummaltakaan rannalta käveltävissä. Toisella käyntikerrallani huomasin jo lähtöpaikan kartasta, että vastarannalle siihen oli merkitty laavu. Polku kulkee lahden pohjukkaan, josta olisi ehkä parisataa metriä laavulle. Jatkoin kuitenkin matkaani suoraan kohti pysäköintipaikkaa.

Lammen rannalta noustaan jonkin aikaa puronvartta pitkin. Loiva nousu vie loppusuoralle kohti parkkipaikkaa.

Saavuin Palviantielle. Parkkipaikka oli parinkymmenen metrin päässä vasemmalla. Kuljin tien yli ja tulin pientä pusikkoista kujaa pitkin takaisin parkkipaikalle. Tämä kuja oli elokuussa 2025 aivan tukossa, joten palasin parkkipaikalle Palviantietä pitkin. Tieosuutta on satakunta metriä.

Kierros kierretty. Matkamittari näytti noin 4,5 kilometriä ja aikaa polun kiertämiseen meni hieman päälle puolitoista tuntia. Se sisälsi mukavan kahvitauon rantasuon laidassa. Muita kävelijöitä en reitillä tavannut.

Reitti ei ole kovin vaikea, korkeuserot ovat tosi maltilliset. Pieniä haasteita reitin löytymisen kanssa, muuten mukavan leppoisaa metsä- ja suokävelyä. Itselleni metsäreitit ovat mieluisia, pidän siitä, että polku kulkee todellakin luonnossa eikä puistossa asutuksen laitamilla. Mukava kokemus, paljon plussaa hienoista pitkospuuosuuksista.

Sijainti: N=6876741.255, E=406779.043 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.011566, GEO:lon=25.219529

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Synninlukko
Tampinkierros
Himoshuipun reitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle