Metsä on maailma, jossa ajalla ei ole väliä.

Metsä on kuin syli: se ottaa vastaan ketään tuomitsematta, antaa voimaa ja tukea. Se hyväilee kauneudellaan, äänillään ja tuoksuillaan, ja tuntuu hyvältä iholla ja keuhkoissa. Metsään asteltaessa tunne on kuin kulkisi portista. Taakse jäävät hälinä, kiireen tunne ja sileät tiet, edessä aukenee rauha ja tuoksuva luonto. Pienikin metsässä oleskelu helpottaa ihmisen eloa, sillä se vähentää tutkitusti stressiä ja kohottaa elinvoimaisuuden tunnetta. Metsä saa meidät tuntemaan, että olemme elossa!

Polku viettelee eteenpäin syvemmälle metsän sydämeen. Askel askeleelta elämän kiireet vaipuvat kauemmas unholaan. Nyt ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse yrittää olla aina täydellinen. Saa olla juuri sellainen kuin on. Saa vain olla.

Keho alkaa levätä. Hengitys on yhtä aikaa sekä helpompaa että syvempää. Olo paranee ja voimistuu jokaisella sisään- ja uloshengityksellä.

Tuoksujen harmonia on sanoinkuvaamaton. Se voi tuntua jopa siltä, kuin hengittäisit todella vasta ensimmäistä kertaa elämässäsi tai ainakin ensimmäistä kertaa aikoihin. Metsän ilma tuoksuu hyvältä. Se voi tuoksua kostealta sammalelta, sateelta, märiltä puunrungoilta, kukilta ja neulasten peittelemältä polulta. Se voi tuoksua kannolta, joka jo kasvaa uutta elämää, tai jopa lumelta, pakkaselta ja havuilta. Pakkasluminen ja suojaluminen metsä tuoksuvat keskenään aivan erilaisilta.

Kuulemani mukaan jo viisi metsässä vietettyä tuntia kuukaudessa vaikuttaa merkittävästi henkiseen hyvinvointiimme. Entäpä sitten vaikka viisi tuntia viikossa?

Me suomalaiset olemme onnekkaita, kun saamme saapastella metsään melkeinpä koska ja missä tahansa. Olemme oppineet ja kasvaneet siihen, että metsä on lähellä ja että se on meille hyvä.

Puiden lomassa metsän valo leikkii varjojen ja värien kanssa. Valo voi olla lämmin tai kylmä, synkkä tai kirkas, mutta rauhallisin sydämin tarkasteltuna se on aina suojaisa, tuttu ja kaunis.

Tutkiessa metsän pieniä ihmeitä ja yksityiskohtia suurella hartaudella ajantaju katoaa. Metsä on maailma, jossa ajalla ei ole väliä. Henkinen läsnäolo kadottaa huolet.

Metsä hoitaa ja kasvattaa meitä ja lapsiamme. Se voimistaa meitä ja vastustuskykyämme.

Oman lähiluontomme vaikutus meihin voi parhaimmillaan olla valtaisa. Metsässä voi syttyä kiinnostus ja rakkaus kaikkeen elolliseen. Luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen kannattaa tutustuttaa pieninkin lapsi, ja kenties näet, kuinka hän innostuu loputtomasti vaikkapa linnuista, perhosista tai ötököistä.

Jos pienestä pitäen saamme kasvaa luonnon kanssa, jättää se meihin lähtemättömät, hyvät jäljet koko loppuelämäksemme.

Puunrunkojen lomassa olo on turvallinen. Metsä on turva, lepopaikka. Ajatukset vähenevät ja pään hälinä hiljenee. On helppo nauttia pienistäkin asioista ja erottaa, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Silmätkin saavat levähtää: katsetta eivät piinaa kirkkaat valot, kiiltävät pinnat eivätkä ihmisten rakennelmat. Silmiä saa lepuuttaa katselemalla kauas metsään tai puiden latvoihin.

Luonto on täydellisen kaunis.

Pulleat sammalmättäät kutsuvat koskettamaan, samoin puunrungot, kivet, kaikki, mitä polulla kohtaat. Paina käsi sammaleeseen ja tunne, kuinka vastassa on raikas, tuoksuva maa. Paina korva keloa vasten ja kuulet suurempaa viisautta kuin mitä viisaimmallakaan ihmisellä on tarjota.

Metsä auttaa muistamaan keitä olemme ja mistä tulemme.

Se parantaa meitä kaikkien aistiemme välityksellä. Silmämme saavat levätä ja iloita luonnon kauneudesta; korvamme saavat hiljentyä ja keskittyä luonnon ääniin tai hiljaisuuteen; käsillämme, jaloillamme ja vaikka poskipäillämmekin voimme tunnustella luontoa; nenässämme tunnemme maan, puiden, veden ja kivien uskomattomat tuoksut, jotka niin eloisasti muuttuvat sään ja vuodenajan mukaan.

Suuhumme saatamme popsia makoisia marjoja, aivan kuten muutkin eläimet, niin pienet kuin suuretkin.

Metsässä saatat askeltaa veden äärelle. Kuuntele vettä ja tunne, miltä se tuoksuu ja mitä se kertoo.

Kuinka kaunis onkaan veden ääni. Ehkä se on eloisa metsäpuro, ehkä lampi, kenties järven ranta tai ylväs joki. Se on toinen maailma, joka elää aivan vierelläsi ja tarjoaa mielellesi mahdollisuuden levätä ja voimaantua. Mitähän pinnan alla elää ja tapahtuu? Solina ja reipas virta eheyttävät: virtaa voisi tuijottaa loputtomiin.

Veden tuoksu on raikas ja elävä. Se on täynnä energiaa, jota voit helposti imeä itseesi. Siksi rannalla on aina hyvä olla.

Et ole yksin metsässä, et koskaan. Kulkijoita on monenlaisia, suuria ja pieniä, siivekkäitä, karvaisia, lepattavia ja möngertäviä.

Latvuksissa saattaa leikitellä parvi tiaisia, jotka jutustelevat keskenään. Tai siellä saattaa lehahtaa kuukkeli, joka kenties jutustelee juuri sinulle.

Tervehdi aina metsän eläviä.

Katsahda alas, sienten alle, kivien koloihin ja puiden juurille.

Tutkaile pienimpiäkin eläimiä aina niitä kunnioittaen, sillä olemme kaikki yhtä arvokkaita. Jokainen koppakuoriainen, etana ja sammakko on arvokas ja korvaamaton osa metsää.

Metsä hyväilee ja elvyttää jokaista, joka sen syliin astelee. Jopa niitä, jotka eivät siitä välitä.

Mutta ne, jotka siitä välittävät ja jotka sitä rakastavat, saavat metsältä sanoinkuvaamattoman paljon.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.