Vau mikä paikka! Kaitalampi ihastuttaa kalliorannoillaan Nuuksion kupeessa

Aina toisinaan sitä tulee ajauduttua paikkoihin joissa ei voi olla miettimättä, että kuinka kummassa tällainen kohde on voinut aiemmin mennä tyystin ohi omasta retkipaikkatutkasta. Minulle tällainen hetki sattui viimeksi Luukin ulkoilualueen ja Nuuksion kansallispuiston kyljessä olevalla Kaitalammella Espoossa. Lammen rannalta löytyi hyvä reitti ja useampi keittokatos oheispalveluineen sekä todella kauniit maisemat nimensä mukaisesti kaidalle, mutta pitkulaiselle lammelle.

Kaitalammen keittokatos kartalla

Pysäköintialue kartalla

3 keittokatosta, uimarannat

Helppo reitti

Vihdintie viistää Kaitalammen ohuen kärjen ohi niin, että vain oikeaan aikaan oikeaan suuntaan vilkaisemalla voi nähdä välähdyksen tästä kauniista lammesta. Ohi ajamalla ei kuitenkaan voi mitenkään arvata, kuinka hieno retkipaikka tässä itse asiassa on kyseessä.

Kaitalammen Vihdintielle näkyvä kärki.

Lammen itäpuolella tie kääntyy kohti pysäköintialuetta, tiehaarassa on golfkentän lisäksi viitoitettu ”P Kaitalampi”. Kapea tie johdattelee pienen matkaa suurelle pysäköintialueelle, jonka metsäisestä päädystä on opasviitoitus kohti lampea.

Seurailin leveää soraväylää jännittyneenä korkean metsän poikki. Lupaukset keittokatoksista lammen rannalla ovat aina jotenkin kutkuttavia, vaikka minulla ei tällä kertaa ollut eväitäkään mukana. Viitoitus alueella oli hyvä, ja myös kartat koristivat opastauluja siellä täällä. Vaikka olin alueella ensimmäistä kertaa, tuntui siellä helpolta ja huolettomalta liikkua.

Kaitalammen rannalla on kolme keittokatosta, kaikki lammen itäpuolella. Ensimmäisenä saavuin niistä pohjoisimmalle. Muutama ihminen oli siellä makkaranpaistossa. Keittokatoksen edessä oli laituri ja uimakopitkin, mutta ei syksyisiä uimareita.

Lähdin seuraamaan leveää sorareittiä pohjoiseen. Matkan varrella istuskeli mies kalassa ja kävikin ilmi, että lampeen on istutettu kirjolohta. Luvista löydät lisätietoa täältä.

Kävelin lammen pohjoiskärkeen saakka, eli Vihdintien viereen. Sielläkin oli pieni parkkipaikka, johon myös olisi auton voinut jättää. Lisäksi Vihdintien ali meni tunneli, josta olisi voinut suunnata retkelle Luukin ulkoilualueen lampien täplittämiin metsiin. Pienen matkan päässä pohjoisessa lainehtii esimerkiksi Halkolampi, jonka rannalla myös on pari keittokatosta.

Minä kuitenkin jatkoin nimenomaan Kaitalammen tutkimista tällä kertaa. Palasin omia jälkiäni jo tutulle keittokatokselle ja jatkoin siitä reittiä rantaa pitkin etelään. Reitti nousi korkealle rantakalliolle, josta oli hienot näköalat rakentamattoman lammen rannoille.

Myös lammen vastarannalla näkyi olevan leveä reitti ja kartta vahvistikin, että lammen ympäri pääsee kävelemään polkua pitkin, joskin osa polusta kulkee metsän puolella. Vastarannalla ei tosin ole tulipaikkoja tai muita retkipalveluita.

Ei mennyt kauaakaan kun saavutin seuraavan keittokatoksen. Paikan nimi oli Kaitalammenlahti, ja siinäkin oli laituri ja uimaranta pelastusrenkaineen kaikkineen saapujaa odottamassa. Keittokatsoksella tai sen ympäristössä ei ollut ketään. Kävelin laiturille ja kuikuilin kirkkaaseen veteen, nautin rauhasta ja syyspäivän raikkaudesta.

Tästä oli tosiaan näkymä pieneen lahteen, joka Kaitalammesta työntyi kohti kaakkoa. Maisema oli mukavan rauhaisa, olisin voinut kuvitella olevani jossain syrjäisemmässäkin maamme kolkassa.

Jatkoin matkaa reittiä yhä eteenpäin ja silmiini osui näköalapaikan viitta. Aika oli hieman kortilla, mutta en voinut vastustaa näköalapaikan mahdollisuuden houkutusta. Niinpä kipusin ylämäkeen reippaalla tahdilla. Matkan varrelta olisi kääntynyt pisto vielä kolmannelle keittokatokselle, Kaitalammensuolle, mutta se sai nyt jäädä ensi kertaan. Reitti jatkoi nousuaan ja kaarsi korkealle kalliolle, joka eittämättä oli puunlatvojen tasolla, mutta kuitenkin niin, ettei näköala kovin kauaksi kantanut. Hyvän jumpan noususta kuitenkin sai, ja saipa samalla tyydytettyä uteliaisuuttaan!

Näkisin Kaitalammen ihanteellisena retkikohteena niin lastenrattaiden ja pienten lasten kanssa retkeileville, kuin toisaalta kaikille muillekin, jotka syystä tai toisesta kaipaavat tai haluavat retkikohteeltaan helppoutta. Reitistö on leveää ja tasaista, oikein helppokulkuista, keittokatoksia on useampi ja välimatkat ovat lyhyitä. Epäilen, että viikonloppuisin täällä väkeä riittääkin (?) mutta ainakin näin arkena oli todella hiljaista.

Ja jos kaipaa pidempää patikkaa, niin Kaitalammelta on hyvät yhteydet eteenpäin. Luukin polkuverkostolle pääsee suoraan lammen pohjoiskärjestä, ja eteläkärjestä pääsee hieman tietä pitkin kikkailemalla Nuuksion kansallispuistoon Väärä- ja Kattilajärven alueille.

Lue myös

Luontoretkeilijän valtatie – Seitsemän lammen reitti Luukissa

1 reply
  1. Tuula Marika von Tinnes
    Tuula Marika von Tinnes says:

    Kiitos hienosta jutusta! Paikka on ihan mun suosikki, suorastaan addiktioni. Kierrän sen aina vastapäivään, länsirannan jyrkät kalliot ovat suosikkini. Menen niin lähellä rantaviivaa kuin pystyn, parista huomattavan vaikeasta kohdasta huolimatta. Mikä adrenaliinipiikki!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.