Kukkukivi, Boulognen metsä ja Plagenin uimaranta – nämä kaikki parin kilometrin reitillä Loviisan Myllyharjulla

Loviisan Myllyharjulla on reippailtu ja virkistytty jo kauan – Loviisan kylpylän johtava lääkäri Georg Öhman lienee määrännyt kylpylävieraille terveyskävelyjä harjulla jo 1880-luvulla. Noin puolentoista kilometrin reitti keskustasta Plagenin uimarannalle onkin erinomainen pikku reippailureitti. Matkan varrella on hauskoja tutustumiskohteita ja 16 Myllyharjusta ja sen historiasta kertovaa kylttiä.

Myllyharjun kävelyreitti Loviisassa
Päivämäärä: 20.11.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 288
Reitin pituus: 1,7 km (yhdensuuntainen reitti)
Kohokohdat: Lyhyellä matkalla paljon ihmeteltävää: tuulimyllyt, Kukkukivi näkötorneineen, Boulognen metsä, Plagenin ranta.
Parkkipaikka: Loviisan keskustan parkkipaikat (torilla sai pysäköidä 2 tuntia pysäköintikiekolla). Reitin lähtöpaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät, tosin varsinaisia reittiopasteita ei ole
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Helppo reitti
Ei tulipaikkaa

Minulla oli ollut muutaman viikon tauko luontopolkukävelyissä ja mieli teki jo jotain uutta reittiä kävelemään. Tuli mahdollisuus lähteä päiväretkelle Porvoon ja Loviisan suuntaan ja lopulta päädyimme kaverin kanssa Loviisaan ja Myllyharjun kävelyreitille, jonka uskoimme olevan mukavan näin marraskuussakin. Lehtomaisemat eivät tähän aikaan vuodesta ole ihan parhaimmillaan, mutta ehkäpä harjukävely ja mahdollinen mäntykangas voisi olla kiva näin talven kynnykselläkin.

Saimmekin retkiaamuksi melko talvisen sään. Loviisassa oli satanut hieman lunta ja osa reitin infotauluistakin oli lumen alla, kuten kuvista alla näkyy. Reitin lähtöpaikka selvisi Loviisan kaupungin nettisivuilta löytyvän pdf-kartan avulla. Reitin voi kävellä joko Loviisan kirkon viereiseltä infopisteeltä Plagenin uimarannalle tai päinvastoin. Päädyimme pysäköimään auton Loviisan torille ja aloittelemaan reittiä kirkon eteläpuolelta, Brandensteininkadulta.

Toisella puolella katua on infokyltti. Se oli valitettavasti kärsinyt hieman töhryistä. Samanlainen kyltti karttoineen löytyy myös Antinkyläntien ylityksen kohdalla (noin 1,4 kilometrin kohdalla) – lisään tähän kuvan siistimmästä versiosta. Täsmälleen sama kartta löytyy myös nettisivuilta.

Reitti alkaa melko leveänä ulkoiluväylänä ja loivana nousuna kohti Myllyharjua. Reitin ensimmäinen opastaulu onkin jo näkyvissä reitin oikealla puolella.

Opastaulussa kerrotaan Myllyharjusta. Harju on korkeimmillaan noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja sen rinteillä voi havaita useissa kohdissa vanhoja Litorinameren aikaisia rantakivikoita. Itse harju on ollut 1880-luvun alkuun asti lähes puuton, kunnes sinne istutettiin puita ja rakennettiin kävelyteitä ”promenaadeja” varten.

Alkumatkalla harju on kapeahko ja kävelyreitti kulkee sen lakea pitkin. Reitin varrella kasvaa niin mäntyjä, koivuja kuin pihlajiakin. Siellä täällä reittiä reunustavat melko järeät kivenmurikat.

Myllyharju on saanut nimensä tuulimyllyistä, joita harjulla on aikoinaan ollut ainakin kuusi. Niiden humina häiritsi kylpylävieraita sekä läheisen Villa Lovenetskyn linnanherra Ivan Lovenetskyä – ja kaikki kuusi tuulimyllyä poistettiin 1900-luvun alussa, samalla kun niiden paikoille istutettiin lisää puustoa. Nykyinen, harjun ainoa tuulimylly on siirretty tänne kirkon pohjoispuolelta 1920-luvulla. Tätä kirjoittaessani löysin tiedon siitä, että tuulimyllyn siivet – tai oikeammin kaksi niistä – katkesivat vuoden 2021 elokuussa myrskyssä (ne tullaan jollain aikataululla korjaamaan).

Vesitornikin Myllyharjulla on aikoinaan sijainnut. Betonibrutalismia edustanut ja sekä sieneksi että perunanuijaksi kutsuttu Heikki ja Kaija Sirenin luomus on kuitenkin purettu vuonna 2017. Sen paikalle on rakennettu kuntoilualue.

Entisen vesitornin paikan jälkeen noustaan yhä loivasti ylöspäin kohti harjun korkeinta kohtaa.

Täällä sijaitsee hauska taukopaikka. Korkean kiven päälle on pultattu penkki, jonne mekin istahdimme eväskahveille.

Ja kun matka jatkui, saavuimme reitin ja harjun korkeimmalle kohdalle, Kukkukivelle. Kukkukiven laella on arkkitehti K. Hjeltin suunnittelema jugendtyylinen ja valurautainen näkötorni vuodelta 1906. Punaiseksi maalattu hauskannäköinen torni on tämän kävelyn todellinen helmi.

Kolmikerroksisen tornin jokaisen kerroksen ja portaikon yksityiskohdat ovat erilaisia. Tässä muutama kuva mm. tornin orava- ja lintukoristeista.

Myös maisema tornin huipulta on komea. Kesäpäivänä täällä on varmasti upeaa tähystellä merenlahdelle ja kaukaisuuteen. Ilmeisesti täältä voisi nähdä Svartholman merilinnoituksen, joka sijaitsee noin 8 kilometrin päässä.

Matka jatkuu Kukkukiveltä alamäkeen. Antinkyläntien ylityksen jälkeen saavutaan Boulognen metsään. Se on ollut kylpylävieraiden suosiossa ja saanut nimensä pariisilaiselta kaimaltaan. Ilmeisesti Pariisissa vieraillut kylpylävieras on aikoinaan antanut nimen tällä suojellulle lehdolle. Mekin kuljimme hetken matkaa lehdon polulla, vain huomataksemme, että kävelimme väärin. Antinkyläntien ylityksen jälkeen reitti kurvaa jyrkästi vasemmalle kohti Plagenin uimarantaa, Boulognen metsää vain hipaistaan matkalla.

Metsän ja hiekkarannan välissä on aukio, jossa opastaulu kertoo paikalla aikoinaan sijainneesta Lars Sonckin suunnittelemasta kasinosta. On todellinen harmi, että kasino on palanut vuonna 1964.

Kylteistä ja opastauluista puheen ollen: Myllyharjun reittiä voi kutsua myös Laulureitiksi, sillä jokaisella reitin penkillä on myös säe jostain laulusta. Osa suomeksi, osa ruotsiksi. Viimeiset laulut ovat ”Läksin minä kesäyönä käymään” Kantelettaresta ja kaunis ”Plocka vill jag skogsviol”.

Lopuksi matka käy uimarannalle. Plagenin tunnusmerkkinä on uimakoppirivistö, niitä on parhaimpaan aikaan ollut viisitoista. Tähän aikaan vuodesta uimarannalla ei ollut tungosta.

Tänne päättyi Myllyharjun kävelyreitti. Aikaa kului viitisenkymmentä minuuttia, johon sisältyi jo kymmenen minuutin evästauko. Muutama muukin reippailija ja aamukävelijä oli liikkeellä. Reitti ei ole vaativa – korkeuseroa on toki se nelisenkymmentä metriä, mutta polku on leveä ja helppokulkuinen, melkeinpä esteetön.

Janareitin pituuteen on oikeastaan lisättävä aina paluu lähtöpisteeseen – me kävelimme Rantatietä ja Mariankatua takaisin kohti keskustaa. Olin karttasovelluksessa bongannut hauskannimisen Tuhannen Tuskan Kahvilan, joten poikkesimme sinne vielä kahville. Hauska lisä tähän puolentoista tunnin retkeen!

Sijainti: N=6702434.024, E=457274.220 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.454961069, GEO:lon=26.226528887

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kukuljärven vaellusreitti
Kallen kierros Liljendalissa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

S

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.