Lopen puolisalainen Komion luonnonsuojelualueen erämaa hurmaa pienet ja isot samoilijat

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

Aina joskus, vaikkakin aivan liian harvoin, elämä kuljettaa elämysnälkäisen luonnonystävän pieniin, puolisalaisiin, piilossa lymyäviin paratiiseihin. Onneksi. Paikkoihin, josta tietävät vain pieni joukko paikallisia asukkaita ja kaikkein taitavimmat Googlen karttapalvelun käyttäjät. Juuri sellaiseen, kuin Lopella sijaitseva Komio.

Reitit Luutaharjun Samo 6,5 km ja Pikku-Samo  3,5 km
Luutalammin rannalla tulipaikka, evästelypöytä ja huussi
Reittien lähtöpiste kartalla 

Komion luonnonsuojelualue sijaitsee reilun tunnin matkan päässä Helsingistä, erämaisella ja vaihtelevalla Hämeen järviylängöllä. Komio on näyteikkuna luontoäidin muovaamiin jääkauden loppupuolen jälkiin. Vuonna 1995 perustettu luonnonsuojelualue on kooltaan kuusi neliökilometriä, ja juuri siksi tämä onkin erinomainen päiväretkikohde myös lapsiperheille. Komiolla voi valita kahdesta vaihtelevamaisemaisesta luontopolusta, kulkea 30 kilometrin mittaisen Poronpolun tai vaeltaa vaikka koko 200 kilometrin Hämeen Ilvesreitin! Alueella on monia helppokulkuisia ja leveitä baanoja, joilla voi mennä tormuuttaa maastopyörän ja vaikka maastokelpoisten lastenrattaiden kanssa.

Komion luonnonsuojelualueella saa paitsi ihastua erämaiseen ja vaihtelevaan Hämeen järviylängön metsäluontoon, myös turvallisesti tutustua metsäpalon vaikutuksiin luonnossa. Ihmisen vuosikymmenten aikana tänne jättämiä jälkiä häivytetään suunnitelluilla metsän poltoilla, kulotuksilla.

Molempien luontopolkujen varrelta löytyy kulotettua metsää, pidemmän reitin varrella peräti eri vuosina tehtyjä kulotuksia. Ensimmäinen, tuore kuloalue sijaitsee varsin lähellä parkkipaikkaa, lähtöpaikan läheisyydessä. Alkukesästä tehdyn kulotuksen savunhaju tuntuu yhä. Moni aikuinenkaan ei ole nähnyt kulotettua metsää, mutta etenkin lapsikävijöille paikka jää varmasti mieleen.

Molemmat Komion luontopolut ovat vaihtelevia ja monipuolisia rengasreittejä, ja jos niille suuntaa, ne kannattaa ehdottomasti kävellä suositeltuun kulkusuuntaan, eli myötäpäivään. Ellei sitten halua päätyä ainoastaan Luutalammin tulipaikalle Luutasuon kainaloon, silloin Luutaharjun Samoa kannattaa lähteä kulkemaan vastapäivään.

Luutaharjun Samo kuljettaa koko perheen harjumaisemista erämaalammille

Paahtavan helteen hallitessa heinäkuun suursäätilaa, ovat illat keskikesän parasta retkeilyaikaa. Auringon viistäessä maata jo matalalla, on hyvä kääräistä viileällä vedellä kostuttu iso puuvillahuivi kaulalle ja lähteä reitille. Maaperä on rutikuivaa, eikä itikoitakaan juuri ole. Sää ei ole lainkaan hassumpi luontoiluun ja päivän viherannoksen nautintaan.

Molempien Komion luontopolkujen varrelta löytyy kulotettua metsää ja jopa eri vuosina tehtyjä kulotuksia. Luutaharjun Samon ensimmäiselle, tuoreelle kuloalueelle kuljettaa leveä hiekkatie. Alue sijaitsee varsin lähellä parkkipaikkaa, lähtöpaikan läheisyydessä. Alkukesästä tehdyn kulotuksen savunhaju tuntuu yhä.

Tältä näyttää vuonna 2005 ennallistamispoltettu metsä…


…Ja tältä tuore, kesällä 2018 tehty ennallistamispoltto.


Enimmäkseen Luutaharjun Samon reitti kulkee kuitenkin kulottamattomissa maisemissa.

Hyönteisiin vihkiytynyt kulkija saattaisi bongata täällä jonkun harvinaistuneista ja silmällä pidettävistä koppakuoriaisista. Vaikkapa sellaisen kuin kulokauniainen, jonka herkät savu- ja lämpösensorit aistivat metsäpalon pitkänkin matkan takaa.  Kulokauniainen ja moni sen lailla palanutta puuta, tai puulla kasvavia sieniä ravinnokseen käyttävä laji on harvinaistunut luonnonpalojen vähennyttyä. Näillä hallituilla kulotuksilla parannetaan siis myös harvinaistuneiden ja silmällä pitoa vaativien ötököiden elinmahdollisuuksia.

Luonnossa liikkuminen vaikuttaa pieniin ihmisiin samalla lailla kuin aikuisiin. Stressi ja levottomuus vähenevät, ja tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky paranevat. Tarkkasilmäisille ja hetkessä eläville pienemmille kulkijoille löytyykin täältä koppakuoriaisten lisäksi monenlaista ihmetyksen aihetta.

Metsä on paikoin kimmoisaa satumetsää, ja mielikuvitus lähtee helposti vaeltelemaan suurten kuusten lomaan. Vilahtaako tuolla joku nelijalkainen iso tai pieni metsän alkuperäisasukas, vai kurkkiiko puun suojaisasta turvasta metsänkeiju? Pienille uteliaille silmille riittää paljon ihmeteltävää.

Tänään keskellä polkua matkaansa taittava kiireinen kiiltäväkilpi taitaa kuitenkin olla joku vähemmän silmällä pidettävä, mutta silti omassa lokerossaan tärkeä.

Luutaharjun Samon 6,5 kilometrin mittainen luontopolku vie nimensä mukaisesti pienet ja isot kulkijansa harjumaisemaan. Reitti kumpuilee monimuotoisessa ja vaihtelevassa, erämaisessa maisemassa, ja tarjoaa lukuisia sykettä nostattavia nousuja. Vaellussauvallinen kulkija saa tällä reitillä kaikki neljä raajaansa hyötykäyttöön. Luutaharjun Samolla on myös yksi pitkä portaikko alamäkeen, ja nautinnollista kulkua tarjoavat pitkospuut Luutasuolla.

Polku on korkeuseroja lukuun ottamatta pinnanmuodostukseltaan enimmäkseen mukavakulkuinen ja havunneulasten peittämä. Kulkeminen onnistuu siis helposti lasten kanssa, jos luonnossa liikkuminen on yhtään tuttua. Luontopolkua rytmittävät opasteet, jotka tarjoavat sukkelasti kirjoitettua tietoa alueen luonnosta ja jääkauden maisemaan jättämistä jäljistä.

Täällä jos missä kylttien kohdalle kannattaa pysähtyä, ja tekstit kannattaa todella lukea. Tarinat tekevät maisemasta jännittävän seikkailun. Luutaharjun Samolla oivaltavasti kirjoitettuja suomenkielisiä opastetauluja on yhteensä 16, ja ne laajentavat myös aikuisille mukavasti polun ja monipuolisen maiseman tarjoamaa luontoelämystä.

Alkupuolellaan reitti kuljettaa mykistävän kauniin, peilipintaisen Lukkolammin rantaan. Tätä pikkuista lampea kannattaa taukopenkillä istuen hetki ihailla, sillä lampi tulee katoamaan kartalta lähimmän sadan vuoden kuluessa. Sen nielaisee maa. Lampea halaava rahkasammalmatto hivuttautuu hiipimällä yhä edemmäs, kunnes rannan sammalikot kurottavat kiinni toisiinsa.

Lukkolammin iltarauha on rikkumaton.


Mistä lie nimensä saanut Sikalisko?

Toinenkin lampi virkistää Luutaharjun Samon reitillä. Sukkelasti nimetyn Sikaliskon lammen kohdalla polkupyöräreitti eroaa patikkapolusta. Fillafireitti kaartaa alamäkeen kohti lammen rantaa. Patikkapolku kulkee korkeaa harjannetta, muutama pyöreä kivikin reitillä nököttää. Pian reitit kuitenkin taas yhdistyvät, nousevat yhtä matkaa ylämäkeen.

Polun varrella, kahdella korkeimmalla kohdalla Ryssän- ja Komionvuorilla, on penkit monen kulkijan levähtää. Tässä olisi hyvä istahtaa ja ottaa päiväreppu hetkeksi selästä.

Jokaisella kulkijalla, niin lapsilla kuin aikuisilla, tulisikin olla oma reppunsa, josta löytyy mieleinen, luontoliikunnasta palkitseva välipala ja juotavaa. Lasten on hyvä oppia pienestä pitäen luonnon kunnioittaminen sekä roskattoman retkeilyn periaate. Helpoimmin ja vaivattomimmin se jää mieleen rauhallisilla päiväretkillä, jolloin kenelläkään ei ole kiire mihinkään.

Täällä evästellessään saa ihailla maisemaa, jonka ääressä on vähällä iskeä ihmetys. Ollaankos tässä kuusamolaisissa vaaramaisemissa vai Ruuhka-Suomessa? Maisemaa ihmetellessään voi samalla jättää vaikka oman puumerkkinsä punaisen postilaatikon sisällä odottavaan vierasvihkoon.

Luontoäidin kätten jälkiä yli 8000 vuoden takaa.


Kangasajuruoho on kauniin perhosen, muurahaissinisiiven yhdistetty herkkukauppa ja lastenkamari.


Ennallistamispoltetun metsänpohjan vallanneet maitohorsmat hehkuvat ilta-auringossa.


Poltettu metsä on heinäkasvien paratiisi.

Reittiopasteissa näkyy myös valkovihreä poron pää, Poronpolun opastus. Poronpolku-tapahtuma järjestetään täällä Lopella vuosittain syyskuun viimeisenä sunnuntaina. Mutta mistä ihmeestä tapahtuma on saanut oudolta kuulostavan nimensä? Luontopalveluiden sivuston mukaan 1960-luvulla alueella oli koeruokinnassa kymmenen poroa, ja vaikka porot kokeen päätyttyä lähtivät, jäi nimi elämään.

Täällä ei tänään näy sarvipäitä, muualla kuin polun sukeltaessa kulometsän jälkeen hiekkatielle. Tien varren suurella ja idyllisellä laitumella laiduntaa nautakarjaa. Harmi että ovat nyt kovin kaukana, uteliaiden lehmien näkeminen saa aina hyvälle tuulelle.

Laitumen ohitettuaan reitti nousee takaisin metsään. Kovin pitkälti matka ei ehdi edistyä, kun polun varren kyltti varoittaa lupaavasti mahdollisesta liukkaudesta.

Edessä odottaa lähes koskematon, upea rämeinen Luutasuo, ja sen seikkailemaan houkuttelevat pitkospuut. Näillä metsäpoluilla ja pitkospuilla koordinaatiokyky kehittyy, ja matka edistyy kuin itsestään!

Tästä alkaa Luutasuo.


Yksinäinen hilla vaanii samoilijaa.


Kaartuvat pitkospuut johdattavat suoraan reitin komealle loppuhuipennukselle, Luutalammin rantaan.


Erämainen Luutalammi kruunaa Luutaharjun Samon kierroksen. Nuotiopaikalta aukeaa tämä mykistävän kaunis maisema.


Ulpukka pian laskevan auringon tarjoamissa pastelliväreissä.

Täällä patikoijaa odottaa nuotiokehä pienine pikkuruisine puuvajoineen, ja pöytä evästelyyn. Tänään ei sytytetä avotulta, joten nuotion asemesta ihaillaan rauhoittavaa maisemaa Luutalammin sileällä selällä.

Harvassa kohteessa nuotiopaikka on näin kauniilla paikalla!

Kulkijaa rauhoittaa lisäksi tieto, että jos tässä evästauolla iskee vessahätä, on apu lähellä. Hetken matkaa pysäköintipaikkaa kohti pitkostellessa reitiltä löytyy erittäin siisti ja hyvin varusteltu hyyskä.

Hyväksi lopuksi kierros tarjoilee vielä pitkostelua.

Pikku-Samo suosii pieniäkin samoilijoita

Pikku-Samon rengasreitti lähtee myös Luutalammin viereiseltä parkkipaikalta kuten Luutaharjun Samokin. Kolmen ja puolen kilometrin reitti avattiin vuonna 2005.

Pikku-Samon reitti on merkitty puihin myötäpäivään kuljettuna pyörein, keltaisin muoviläpysköin. Pikku-Samon reitillä oivaltavasti kirjoitettuja opastekylttejä on kaiken kaikkiaan yhdeksän.

PIkku-Samo hellii samoilijaansa heti alkumetreillä Luutalammin maisemilla.


Luontomme kauneimmat värit taivaan sininen ja sammalen vihreä löytyvät myös Pikku-Samon reitiltä.

Heti alkuun reitti vie pökerryttävän kauniin Luutalammin rantaan. Erämainen lampi tarjoaa kauniita heijastuksia, ja reheviä viidakkomaisia vehkakasvustoja. Tiesitkö, että suovehkaa on käytetty katovuosina karjan rehuksi ja jopa ihmisten ravinnoksi? Vehkan kaikki osat tosin ovat myrkyllisiä ja pahan makuisiksi mainittuja, mutta suurin osa myrkyistä häviää keitettäessä tai kuivattaessa. Luontoportti kertoo, että vehkan juurakon ravintoarvo voi olla hämmästyttävän hyvä, ja että se saattaa olla korkean proteiinipitoisuutensa ansiosta kenties Suomen luonnon parasta hätäravintoa.

Pieni tarkkasilmäinen samoilija näkee lammen rannalla nopeasti piiloon pongahtavan sammakon – ja oppii antamaan sillekin oman rauhan.

Viidakkomainen vehka kypsyttelee marjojaan.


Luutalammi tarjoilee upeita heijastuksia.


Eikä tämän maiseman äärestä malttaisi lähteä eteenpäin ollenkaan.

Ihastutettuaan kulkijansa ikihyviksi Luutalammin heijastuksiin, Pikku-Samo ylittää hiekkatien ja nousee ylös metsään.
Täällä polku on erityisen helppokulkuinen ja leveä.

Reitin varrella on Pikku-Samollakin kulotettua metsää.

Leveää metsätietä tekisi mieli kävellä rallatella alamäkeen seitsemän peninkulman askelin, mutta keltaiset lätkät ja viitoitus ohjaavat tekemään jyrkän käännöksen oikealle. Siellä odottaakin pienten kuusten varjostama, viehättävän viileä notkelma, jossa vallitsee satukirjamainen tunnelma.

Pian edessä aukeaa paahteinen aukko, joka puskee nuorta männikköä, ja syvällä suppamaisessa painanteessa lymyää hiekkamaassa viihtyviä paahteisten paikkojen lajeja. Päiväsaikaan täällä voisi bongata perhosia. Nyt, vähän ennen auringonlaskua kangasajuruohoa suosivia liihottelijoita, muurahaissinisiipiäkään, ei enää näy.

Paahdeaukolta reitti kiemurtaa ylös harjanteelle, kiertäen suppakuopan, kuljettaen metsän selännettä pitkin sammalpeitteiseen kuusimetsään. Oikkaanmäen korkeuserot ja polun viereiset syvät painanteet tuovat melkein tunteen kuin olisikin samoamassa ulkomailla – vuoristometsässä.

Metsä ja maastonmuodot melkein kuin sveitsiläismaisemissa.


Polku on helppokulkuinen satunnaisine käpyineenkin.

Harjanteelta reitti laskeutuu jälleen polveillen männikköön, ja kiemurtaa lopulta leveälle ruohottuneelle metsätielle. Juuri ennen ennätyshelteiden tuoman kuivuuden kärventämää suopainannetta tervehtii reitillä kulkijaa punainen postilaatikko. Sen sisällä viestiäsi odottaa vierasvihko.

Kosteikossa itiökasvit kukoistavat.

Rehevät saniaiskasvit sinnittelevät kostean varjon vehreydessä, tuoreen oloinen tukeva silta johtaa kosteikon yli. Edettyään hyvän matkaa metsätietä, reitti sukeltaa taas ylös, mäntymetsään. Pikku-Samo johdattaa polveillen kulkijansa vielä syvälle urautuneen purouoman ohi, mutta juuri nyt sekin on kuiva. Miltähän komean metsän äänimaisema kuulostaisi, jos tässä kuuluisi puron solinaa?

Viimeiset sadat metrit polku kulkee virallisesti tiellä. Jos kuitenkin kävelee polulla mieluummin kuin hiekkatiellä, voi hienoksi lopuksi palata vielä takaisin Luutalammin rantaan. Metsä on kaunista ja vaihtelevaa, ja reitti mukavan mittainen.

Pikku-Samon reitti kannattaa lopettaa Luutalammin rantaa myötäillen.

Illan valo hellii uusin heijastuksin.

Jatketaan reittiä vielä muutamalla sadalla metrillä, mennään pitkospuita pitkin kohti Luutaharjun Samon nuotiopaikkaa. Luutalammin tunnelma on muuttunut reilussa tunnissa sadunomaiseksi, ilta tekee tuloaan. Nuotiopaikan ja Luutasuon taakse laskeutuva aurinko värjää taivaan pastellivärein.

Etenkin jos mukana on hyvävoimaisia mutta nälkäisiä pikkuisia samoilijoita sekä makkaraa tai lettutaikinaa ja retkipannu, kannattaa Pikku-Samolta suunnata tänne Luutammin kuvankauniit maisemat tarjoavalle tulipaikalle.

Täällä, varsin lyhyen matkan päässä pääkaupunkiseudun ruuhkaisista retkimaastoista, voi hankkia koko perheelle ikimuistoisia elämyksiä. Näitä maisemia parempia mausteita ei retkieväilleen voi saada.

Ja jos samoilu ja päiväretkeily luonnossa on uutta ja jännittävää, on Luutalammin parkkipaikalta tänne vain lyhyt matka hyväkuntoisia pitkospuita pitkin. Tämä on hieno paikka vaikka sille ihkaensimmäiselle eväsretkelle, vaikkei luontopoluille lähtisikään!

Luontoäiti ei kitsastele pastelliväreissään.


Luutalammin ilta tummuu trooppisen samettiseksi kesäyöksi.

Puolisalainen Komion luonnonsuojelualue ja tämä kaunis erämainen Luutammi ovat niin lähellä, että tänne todella kannattaa poiketa ruuhkaisten kansallispuistojen poluilta. Kenties jopa sen valmiin lettutaikinan ja retkipannun kanssa, tai ainakin niin, että mukavasti selkään sopivaan reppuun on pakattu maistuvaa välipalaa, kiireetön tunnelma, ja kyky ja halu aistia ja havaita erämaisen luonnon tarjoamia ihmeitä.
Täällä pienten ja isompienkin kulkijoiden sielu lepää ja mieli virkistyy.

Hyvää yötä, kaunis Luutalammi. Nämä maisemat hurmaavat kokeneenkin retkeilijän.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.