Parantaako virtuaalinen metsäretki oloa? Helsingissä pohdittiin keinoja saada terveyttä metsistä livenä ja diginä

Yhteistyössä PEFC Suomi

Tässä huoneessa ei leiju seminaariunihiekkaa, ei pälyillä kahvikärryihin. Monikymmenpäinen yleisö nojaa eteenpäin tiedonjanoisena – kuin nälkäiset linnunpojat. Olemme PEFC Suomen ja Suomen Ladun kutsumina Terveyttä ja hyvinvointia metsistä – livenä vai diginä? -seminaarissa, Helsingin Katajanokalla, Allas Sea Poolin meritunnelmissa.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Ann Ojala johdattelee iltapäivän aiheeseen:

– Kaupunkiasuminen luo jatkuvasti ärsykkeitä. Valot, ihmiset, äänet ja liikenne. Myös työ sisältää entistä enemmän vastaanotettavaa. Ympäristö stressaa, ei elvytä.

Ojala listaa syitä luonnon elvyttäviin vaikutuksiin:

1. 1. Ilman laatu on luonnossa sisätilaa tai kaupunkia parempi
   2. Luonnossa ollaan yleensä automaattisesti aktiivisia, liikuntaa tulee kuin itsestään
   3. Luonnon läheisyys parantaa sosiaalisia kontakteja
   4. Stressi vähenee

Virkistymmekö virtuaalimetsässä?

Helposti arjessakin saavutettavien viheralueiden tärkeys elpymisessä ja jaksamisessa on selvää. Mutta auttaisiko pieni virtuaalipiipahdus lempimetsään? Virtuaaliluonnon vaikutusta työssä jaksamiseen tutkitaan parhaillaan mm. Virtunature-tutkimuksessa, jossa pyritään selvittämään virkistääkö lyhyt, virtuaalinen luontokäynti kesken työpäivän. Japanilaisissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan jo pelkän metsämaiseman katselun rentouttavan paremmin, kuin kaupunkimaiseman katselun.

Suomalaisen tutkimuksen tuloksia joudumme odottamaan vielä tovin. Sitä odotellessa voimme hyödyntää Ojalan yksinkertaisen vinkin:

– Vaikka keskittyisimme mieluisaankin asiaan, vie se meiltä voimia. Jos keskittyessä voi samalla katsoa vaikkapa ikkunasta näkyvää puuta tai muuta luontokohdetta, auttaa luonto palautumaan ja näin tilanne ei ole ainoastaan kuluttava.

Luontoa livenä vai tiiviisti diginä?

Iltapäivän moderaattori, Suomen 4H-liiton kehityspäällikkö Juha Ruuska yrittää yllyttää seuraavaa puhujaa tosiluonnon ja virtuaalielämysten vastakkainasetteluun. Lapin AMK:n projekti-insinööri Toni Westerlund esittelee vakuuttavan kattauksen virtuaalimaailman esimerkkejä, joiden avulla livenä koettuja luontoelämyksiä onkin syvennetty tai digitaalisin keinoin on innostettu aitojen luontoelämysten äärelle.

Luontopolkusovellus teettää polulla kulkijalla tehtäviä, ja metsäpelit ovat kannustaneet luontoon tutkimaan. Pelimaailmasta metsänhoidon suunnitteluun tuodut visualisoinnit auttavat hahmottamaan, miten ehdotetut toimenpiteet vaikuttavat maisemaan vuosien kuluttua.

– Ei ole suinkaan kyse toisiaan pois sulkevista asioista. Tärkeintä on miettiä, miten digi ja live saadaan tukemaan toisiaan mahdollisimman hyvin, Westerlund tiivistää.

Yleisöstä heitetään Westerlundille kysymys:

– Pärjääkö pieni maamme muiden jaloissa? Missä menee virtuaaliosaamisemme muihin maihin verrattuna?

– Kun näen muissa maissa kehitettyjä juttuja, huudahdan usein spontaanisti Wow! Toisaalta niin tekevät myös ulkomaalaiset, kun esittelemme meidän innovaatioitamme. Yhteistä mielestäni on se, että avointa dataa käytetään vielä todella vähän. Sillä alueelle piilee paljon mahdollisuuksia, vastaa Lapin AMK:n Toni.

– Metsissä virkistyminen vaikkapa retkeilemällä on tärkeä osa metsien vastuullista käyttöä. Digitaalisuus ja uudet sovellukset tarjoavat mahdollisuuksia tunnistaa metsien vastuullisen hoidon ominaisuuksia jokamiehenkin näkökulmasta, täydentää PEFC Suomen Auvo Kaivola panelistien pohdintoja.

Neljä metsämielistä panelistia pohtimassa: Miksi mennä luontoon?

Huoneessa vallitsee nauravainen ja välitön tunnelma. Yleisön kommentit luovat lämmintä tulevaisuuden uskoa. Juha Ruuska heittää päivän panelisteille ensimmäisen kysymyksen: Miksi hakea hyvinvointia luonnosta? Suomen Partiolaisten kasvatuskoordinaattori Jaakko Nippala vastaa kysyen:

– Miksi emme hakisi? Luonnossa oleskelu on todella edullinen hyvinvoinnin muoto.

Retkipaikan Antti Huttunen jatkaa:

– Metsä tarjoaa niin kokonaisvaltaisen ja tiiviin paketin, että erikseen ostettuna näiden kaikkien osasten hankkiminen olisi hidasta ja työlästä.

Kun kaksi muutakin panelistia jatkavat luonnon ylistystä, naurahtaa Ruuska:

– Niin, mehän tässä salissa olemme tällaisia luontouskovaisia, joten kysymys kuulostaa toki hieman hassulta. Me täällä nyökyttelemme, mutta terveysvaikutukset eivät toki ole aivan selkeitä.

Samaa muistuttaa myös Duodecim-lehti tuoreessa julkaisussaan:

”Lisää tutkimustietoa tarvitaan esimerkiksi luontokäynnin vaikutuksen kestosta, annos-vastesuhteesta, yksilöllisistä eroista ja terveyshyötyjen pitkäaikaisvaikutuksista.”

Voiko digi houkutella metsään?

Panelistit saavat uuden pähkinän pureskeltavakseen: Miten voisimme madaltaa kynnystä metsien virkistyskäyttöön? Tarjoaako digitaalisuus toimivia keinoja ja vaihtoehtoja? Nippala nappaa heti mikrofonin ja kertoo somen tehosta nuorten metsään yllyttäjänä.

– Jaamme someen maistiaisia tulevista elämyksistä ja kannustamme näin live-luonnon äärelle. Nuorille on myös tärkeää saada jakaa luontokokemukset suoraan tapahtumista sekä koottuna jälkikäteen.

Siiri Mäkelä Suomen 4H-liitosta jatkaa samasta kohderyhmästä:

– Nuoret ovat todella kiinnostuneita luonnosta, mutta tarvitsevat ideoita siihen, mitä luonnossa voisi tehdä.

Aikuisemman kohderyhmän asiantuntija, Antti Huttunen kertoo Retkipaikka.fi:n tavasta kannustaa luontoon:

– Emme keskity kertomaan reiteistä ja paikoista, vaan elämyksistä. Emme kerro ensisijaisesti missä jotain on, vaan millaista siellä on.

Uhkaako virtuaaliluonto alan toimijoita?

Mitä miettivät luonnon parissa työtään tekevät – uhkaako digitaalisuus heidän sarkaansa? Huttunen pohdiskelee asiaa Retkipaikan näkökulmasta:

– Teknologian avulla voimme tuoda palan luontokokemusta aivan uusiin ympäristöihin. Toisaalta taas voimme lisätä fyysisiin kohteisiin helposti tarinoita, tietoja, historiaa.

Suomen Ladun Anne Rautiainen toteaa ehkä hieman virnistäen luonnossa olon olevan monien mielissä jollain tapaa ylentävää ja hyveellistä, jotain, joka halutaan jakaa. Ehkä jollekin viimeinen potkaisu kohti luontoa voi olla mahdollisuus jakaa pienen hyveellisyyden tunteen antava kuva digitaalisesti.

– Jos tämä kannustaa liikkeelle luontoon, niin sehän on vain hyvä asia, pohtii Rautiainen.

Luonnon avulla liikkeelle

Huhtikuussa julkaistussa selvityksessä arvioitiin liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen yhteistyön avulla suomalaisten liikkumattomuuden vuosittaisten kustannusten ja tuottavuuden menetysten olevan 3,2–7,5 miljardia euroa. Kun suomalaisilta kysytään heidän harrastuksistaan, kertoo 96 % ulkoilevansa, paljon pienempi osa kansasta kertoo liikkuvansa. Kynnys liikkujaksi siirtymiseen on monelle suuri, ulkoiluun lähes olematon. Ulkona olemme usein liikkeellä. Kannustakoon digitaaliset keinot mahdollisimman monet ulos ovesta, lähiluontoon ja metsiin – muuttumaan luontoliikkujaksi ihan vaivihkaa ja puolivahingossa!

Seminaarista suoraan metsään virkistymään

Seminaariväki lähtee toteuttamaan opittua. Osalle riittää merellisen Helsingin elokuinen ilta, osa siirtyy yhteiskuljetuksen kyydissä Espoon Oittaalle, Nuku yö ulkona -ennakkotapahtumaan. Matkalla tarinointi ei katkea hetkeksikään. Pohdimme, millainen puu olisi hyvä halattava – se metsän komein vai risukon raasuin? Uskallanko kiintyä yhteen vai jakaisinko rakkauteni halauksin mahdollisimman monelle? Kuulemme hankkeesta, jossa tutkitaan, millainen on terveysvaikutteinen, suomalainen metsä. Sipoon pilottiprojektissa metsään on kuulemma menty ihan lääkärin määräyksestä. Me haluamme yhdessä tehdä ihmisille ja Tellukselle hyvää. Meille kaikille metsät ovat tärkeitä.

PEFC Suomi

PEFC on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, joka edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullista metsätaloutta kaikkialla maailmassa. Se tuo hyvinvointia sekä metsille että metsästä toimeentuloa ja virkistystä saaville ihmisille.