PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Historian suurin Jukola juostiin sertifioiduissa, vastuullisesti hoidetuissa metsissä – mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Yhteistyössä PEFC Suomi

Uskomaton punainen nousee esiin metsän rajasta. Ensimmäiset linnut ovat virittäneet aamulaulujaan edellisessä notkossa. Löydän hetken rämpimisen jälkeen uran ja näen jo metsän reunan, jonka takana on seuraava rastini. Alun pölyisen takeltelun jälkeen huokaan taas kerran mielessäni: tämä on ehdottomasti lempiosuuteni. Saan kokea metsän pimeyden, auringonnousun, mystisen Jukola-tunnelman yhdessä tuhansien muiden kanssa.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Aloitusosuuden juoksijat matkalla lähtöalueelle. Viimeiset lisäävät vielä leimauskortteihinsa tarkistuspahvit, joita tarvitaan, jos sähköinen leimaus ei ole onnistunut.

Kaikille yhteinen suurtapahtuma

Lahden kupeessa juostiin tänä vuonna 70. Jukolan viesti ja 41. Venlojen viesti ja samalla yksi maailman suurimmista suunnistustapahtumista.

Lahti-Hollola-Jukolaan saapui ennätyksellinen määrä suunnistajia, noin 20 000. Historian ensimmäinen Jukolan viesti juostiin 12. kesäkuuta vuonna 1949. Silloin joukkueita oli 41, ja vettä satoi hartaasti koko tapahtuman ajan. Nyt kuivana ja kuumana alkanut kesä sai monet kääntämään tapahtuman nimen Pöly-Jukolaksi.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Vuosien varrella Jukola on kehittynyt kilpasuunnistajien mittelöstä kaikille mahdolliseksi suurtapahtumaksi. Jukolan osallistujista tänä vuonna peräti 60 prosenttia oli yritys-, perhe- ja ystäväjoukkueita. Samalla vaihtopuomilla omaa osuuttaan voivat vierekkäin odotella vasta-alkaja, maailman huippu sekä 80-vuotias konkari.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Tapahtuman mahdollistavat tuhannet talkoolaiset.

Kymmenien tuhansien juoksijoiden lisäksi Jukola-kylään kokoontuu vuosittain noin 1 500 vapaaehtoista talkoolaista mahdollistamaan suunnistajan jouluksikin kutsutun tapahtuman. Kuin tyhjästä keskelle metsää kasvaneessa kylässä vierailee viikonlopun aikana arviolta 30 000–40 000 henkilöä. Jukola onkin Suomen suurin massaurheilutapahtuma.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Metsä – leikkikenttämme ja tapahtuman elinehto

– On hienoa, että monet maanomistajat kokevat kunnia-asiana, että heidän metsissään suunnistetaan. Se kertoo molemminpuolisesta luottamuksesta ja arvostuksesta, toteaa Suomen Suunnistusliiton viestintäpäällikkö Pirjo Valjanen.

Jukolan viesti käydään noin 10 neliökilometrin suuruisella metsäalueella, joka koostui tänä vuonna 62 maanomistajan metsistä. Näistä kaikki ovat PEFC-sertifioituja metsiä. Siis mitä?

PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, joka ajaa ihan jokaisen metsässäkulkijan etua. Järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että metsämme säilyvät paitsi monimuotoisina, myös virkistyskäyttöön soveltuvina – metsänomistajan taloudellisia toiveita unohtamatta.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

PEFC Suomi mukana Lahti-Hollola-Jukolassa kolmen joukkueen voimin. Tuoreet kisapaidat on juuri puettu pääälle.

PEFC Suomi mukana Jukolassa kolmen joukkueen voimin

PEFC Suomi kokosi tapahtumaan kolme hyvin erilaista, metsäistä joukkuetta. Hurteinta huumoria viljeli kisan alla Pirkanmaan metsäyhdistyksen oma joukkue, joka starttasi Jukolaan nyt neljättä kertaa samalla kokoonpanolla. Toiselle osuudelle valmistautuva Raimo Kauppila kertoi olevansa todellinen Jukola-konkari. Ensimmäisen osuutensa hän juoksi jo vuonna 1976 Tammisaaressa. 

– On upeaa, kun myös puulaakijoukkueet pääsevät mukaan. Muutama vuosi sitten oli hienoa saada iloita joukkueen ensikertalaisten puolesta. Nyt olemme käyneet yhdessä leireilemässä lähiseudulla. Leiriltä kertyi aimo annos kunnioitusta suppia kohtaan, kertoo Raimo.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Pirkanmaan Metsäyhdistyksen joukkuella riitti hurttia huumoria kisan alla.

PEFC Suomi -nimellä vei viestiä todellinen perhejoukkue, jossa juoksivat kaksi isää ja viisi tytärtä. Joukkue oli mukana Jukolassa jo kolmatta kertaa. Alun perin idea mukaanlähdöstä ei tullut joukkueen jusseilta, vaan heidän tyttäriltään. Joukkue paljasti ennen kisaa iloitsevansa vaikeasta suppamaastosta. Heidän salaisuutensa, kun ei ole vauhdissa, vaan taidossa ja sitkeydessä.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Jukola kokoaa suunnistajat yhteen kaikkialta maailmasta. Osallistujia saapuu mukaan noin 20 eri maasta.

PEFC-järjestelmän yksi tärkeistä ajatuksista on se, ettei metsä tunne maarajoja. Siksi yhteistyö muiden PEFC-maiden kanssa onkin tiivistä. Jukolan metsiin saapuu joukkueita vuosittain yli 20 eri maasta. Yksi kansainvälisistä joukkueista kisasi myös PEFC:n paidassa nimellä Skogslöparna. Ruotsalaisjoukkueen juoksijoista peräti viisi työskentelee tavalla tai toisella metsäalalla.

Ruotsalaisjoukkueen toista osuutta vei Torgny Näslund. Ennen omaa osuuttaan Torgny pohdiskeli:

– Maasto on ’negative terräng’ [mäkien sijaan onkin luvassa kuoppia], erittäin vaikeaa. Kotiseudultamme ei aivan vastaavaa maastoa löydy lainkaan.

Metsäalan ammattilaisella on kuitenkin ripaus sisäpiirintietoa puolellaan:

– Valitsen usein reitin hakkuuaukon kautta, siellä juostessa silmäilen mielelläni, miten metsä voi. Osaan myös hyödyntää karttaan merkitsemättömät urat muita paremmin. Tiedän, miten metsäkone on kulkenut.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Suomen Suunnistusliitto yhteistyössä PEFC Suomen kanssa

PEFC Suomi solmi yhteistyösopimuksen Suomen Suunnistusliiton kanssa tänä keväänä.

– PEFC-yhteistyössä on positiivista ollut PEFC:n halu aidosti hyödyntää yhteistyötä ja sidosryhmilleen aktiivisesti tietoa suunnistuksesta. Metsänomistajien ja suunnistusseurojen välinen yhteistyö on mittaamattoman tärkeä suunnistuksen harrastusmahdollisuuksien ja -olosuhteiden kannalta – sitä on ollut läpi vuosikymmenten. Toivottavasti luottamuksellinen suhde metsänomistajiin vahvistuu PEFC-yhteistyön myötä, pohtii Pirjo Valjanen.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Supinaa supikossa

Kuljen tasaisen letkan perässä, jo leveäksi kulunutta uraa pitkin. Leimaan, ja päätän valita seuraavalle rastille oman reitin. Saavun suunnitellusti tielle ja kiristän vauhtia – onhan rastille vain 100 metriä. Paitsi kun ei olekaan. Sorrun käsittämättömään virheeseen, kiipeän mäelle suppaan laskeutumisen sijaan ja tajuan lukeneeni käyrät täysin väärin.

Vuoden 2018 Jukolan erityispiirteenä ovat sadat supat. Suppa on jääkauden tekosia. Soraan ja hiekkaan jääkauden virtojen kuljettamien suurten jäälohkareiden sulamisen aiheuttamia pyöreitä painanteita, joskus todellisia suunnistajan painajaisia, joskus herkullistakin herkullisempia aivopähkinöitä.

Löydän vihdoin rastin ja jatkan matkaa mieltä tyynnytellen. Seuraava rasti ei löydy, jos annan kiukulle sijaa.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Kangasmaastoa ja leiritunnelmaa

Jukola-viikonloppu on paitsi suunnistusta massatapahtumassa, myös leiritunnelmointia, telttailua – siis aivan omanlaistaan retkeilyä. Jukola-alueelle pystytetään 400 puolijoukkuetelttaa ja merkitään 1500 telttapaikkaa. Lahti-Hollola-Jukolan teltta-alueet kumpuilivat kauniissa kangasmaastossa. Kisan aattoillasta alkaen alueelle nousi pieniä telttoja toisensa perään. Mäntyinen telttakylä mahdollisti myös riippumattoilun, ja näitä puiden välissä nukkuvia näkyikin alueella ennätyksellisen paljon.

Telttakylän tunnelma Jukolan yössä on taianomainen. Aina jostain teltasta ryömii esiin uusi, uninen juoksija. Ojentelee jalkojaan, kuuntelee kisakuulutusta, sujauttaa nastarit jalkaan ja suuntaa kohti omaa osuuttaan. Aina joku palaa omalta osuudeltaan, rapistelee joukkuekaverin teltan vetoketjun auki, kuiskailee tunnelmat: ”Ihan hyvin meni, seuraava on nyt metsässä, ehdit rauhassa heräilemään.” Hikinen juoksija tallustaa kenttäsaunan lauteille viimeisten viestinviejien vielä kääntäessä kylkeään.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Oman osuuden jälkeen käynnistyy lajin herkullisin osuus: jälkipeli.

Torikokouksia ja telkkäilyä

Edessäni avautuu kolme suurta monttua, tiiviiksi muuttunut metsä hidastaa menoa. Siellä täällä pyörii päämäärättömästi askeltavia suunnistajia. Olenko tullut jo oman rastini ohi? Miten voisin olla oikeassa ja nämä kaikki kymmenen väärässä? Olen sortua torikokouksen viemäksi, jään melkein etsimään rastia muiden seuraksi, kunnes saan muistutettua itselleni: pidä kiinni suunnitelmastasi. Ja siellähän se on. Rasti heti seuraavan supan pohjalla. Kun suunnistaja löytää rastin suunnitellusti ja täysin virheettä, kutsuvat monet onnistumista telkäksi. Osuuteni tarjoaa 22 mahdollisuutta liitää kuin telkkä.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

PEFC Suomen perhejoukkueen Mikaela Borgman iloisena vaihdossa.

PEFC-joukkueet pölyisinä, mutta tyytyväisinä

PEFC:n perhejoukkueen Mikaela Borgman saapuu iloisena vaihtoon kolmannelta osuudelta. Hän naureskelee:

– Minä olin kyllä aina oikeassa paikassa, mutta rastit hieman väärissä.

Matkan edetessä sekä juoksija että rastit löysivät toisensa alkua sujuvammin. Vaikka matka olikin kuuma ja pölyinen on jatkosuunnitelma selkeä:

– Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen! Tämä on meille jo ihan perinne.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

PEFC-paidassa neljättä osuutta juosseen ruotsalaisjoukkueen Erik Österberg kommentoi maalissa:

– Kartta tuntui välillä liiankin yksityiskohtaiselta. Välillä meno oli kuitenkin todella nautinnollista.

Pirkanmaan metsäyhdistyksen joukkueessa juossut Raimo Kauppila tunnelmoi:

– Kun viimeinen leimaus on tehty ja saa vihdoin ojentaa kartan seuraavalle viestinviejälle vaihtopuomin yli – ai että on hyvä tunne!

Jos metsään haluat mennä nyt, näetkö mättäät myllätyt?

Kun samoilla mättäillä ovat loikkineet kymmenet tuhannet suunnistajat vajaan vuorokauden aikana, tuhoutuuko metsä täysin?

Jo Jukolan suunnitteluvaiheessa otetaan alueen luonto – niin kasvit kuin eläimetkin – huomioon. Reitit suunnitellaan niin, että arimmat alueet kierretään täysin. Useampanakin vuonna kilpailualueesta on tehty luontoselvityksiä, joista on todettu helpottuneina: suunnistajien jättämät jäljet ovat lähes olemattomat. Erään Jukolan jäljiltä tosin paikalliset kehuivat sienisadon olleen roimasti edellisvuosia parempi, kun suunnistajien tallaamat urat saivat rihmastot innostumaan.

Ja onhan suunnistajalla myös hyvä motiivi huolehtia luonnosta. Ilman monimuotoista metsää, olisi lajin harrastaminen jos ei mahdotonta, niin ainakin merkittävästi tylsempää.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Kartan ojennus, onnea matkaan!

Kolmanneksi viimeisellä kivirastilla teen pienen virheen. Kilpailukeskuksen kuulutukset tuuppaavat tossuihin jo lisävauhtia. Toiseksi viimeinen rasti löytyy helposti, pian leimaan viimeisen. Juoksen vaihtoon päättömästi pinkoen, luullen olevani 20 vuotta nuorempi versio itsestäni. Ojennan kartan kolmannen osuuden viejälle. Tallustan leimantarkastukseen, kaikki kunnossa. Kuljen hämyisen, pölyisen kilpailukeskuksen halki, mieli vielä metsässä, jalat maalissa. Tätä hiljaista, jaettua, mutta yksityistä tunnelmaa on mahdoton kuvata.

PEFC Suomi Jukolassa Kuva Terhi Jaakkola

Jukolan kenttäsaunat höyryävät kesäyössä

Vaihtoalueella ja kenttäsaunan lauteilla juoksijat hymyilevät mustunein kasvoin. Tätä suppien pölyä pessen vielä juhannussaunassakin. Ajatukset kääntyvät jo ensi vuoteen. Saisinkohan silloin juosta tämän saman osuuden?

Lisää aiheesta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.