Kun Laura Hakulinen muutti Lappiin, jäi suorittaminen matkasta

Pääkuva: Kirsi Kiemunki

Pandemia ja sen mukana tulleet etätyömahdollisuudet ovat saaneet monet pakkaamaan kimpsunsa ja kampsunsa kokeillakseen unelmaelämää Lapissa. Pääkaupunkiseutulainen Laura Hakulinen kuitenkin muutti jo ennen kuin koronasta oli tietoakaan – ensin Rovaniemelle, sitten pian Leville ja lopulta Kilpisjärvelle. Nykyään Retkipaikankin tiimiin kuuluva Hakulinen asuu osan aikaa vuotta myös Äkäslompolossa. Vuonna 2018 perustamallaan Kiertoreitti-blogilla hän antaa inspiraatiota muillekin muutosta haaveileville julkaisemalla ajatuksiaan, huomioitaan sekä henkeäsalpaavia valokuviaan kaukaa pohjoisesta.

Hakulinen kuvailee itse olevansa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän arktiseen tunturiluontoon kiintyvä ja pohjoiseen kotiutuva luontofiilistelijä.

– Lappiin muutto oli minulle pitkään mielessä kytenyt haave, jonka toteuttamiseen sysäsi lopulta silloinen elämäntilanteeni. Opintoni Helsingissä olivat aivan loppusuoralla ja silloinen pitkä ihmissuhdekin oli juuri päättynyt, joten mikään ei estänyt lähtemästä ja kokeilemasta Lapissa asumista, hän muistelee.

Vuosien mittaan erityisen tutuiksi ovat tulleet retkimaastot Länsi-Lapissa, ennen kaikkea Kilpisjärvellä sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Hiihtovaelluksella Käsivarren Lapissa. Kuva: Kirsi Kiemunki

Suorittaminen ei seurannut Lapin poluille

Hakulinen kertoo suhtautuneensa retkeilyyn alun perin suorittamisena.

– Aloitin retkeilyharrastuksen suorittavalla mentaliteetilla, eli keräilin kansallispuistoja ja merkittyjä retkireittejä. Lappiin muuton jälkeen koko suhteeni retkeilyyn on muuttunut, hän kertoo.

– Nykyisin retkeilen täysin fiiliksen pohjalta. Merkittyjen retkireittien ohella kuljen myös omia reittejäni, etenkin talvella kun hanki kantaa eikä polkujen ulkopuolella retkeily kuluta maastoa turhaan.

Hakulinen on kirjoittanut aiheesta blogissaan.

Kimmokkeena Hakulisen retkille ovat usein sellaiset paikat, joissa on tehty havaintoja eläimistä. Pohjoinen luonto on nimittäin tutustuttanut hänet esimerkiksi lintujen ja lintukuvauksen lumoavaan maailmaan. Riekot ja kiirunat hän erottaa toisistaan jo vaikeuksitta ja pohtii parhaillaan, että mihin ajankohtaan teerien soidin pohjoisessa mahtaakaan asettua.

– Olen pienestä pitäen liikkunut luonnossa, mutta kaupungissa asuessa luontoharrastukseni olivat enemmän urheilua kuin retkeilyä: suunnistin ja hiihdin murtsikkaa. Retkeilyn aloitin kunnolla vasta samoihin aikoihin kun perustin Kiertoreitti-blogini.

Kiertoreitin ensimmäinen julkaisu on marraskuulta 2018 ja sijoittuu Klassarinkierrokselle Nuuksioon. Muutamaa retkipostausta myöhemmin blogi emäntineen siirtyi Lapin tarinoiden äärelle.

Retki jatkuu vielä kotonakin

Lapin eläväiset vuodenajat tarjoavat hyvin varustautuneelle ja kunnolla valmistautuneelle ihmiselle retki- ja vaellusmahdollisuudet vuoden ympäri. Hakulinen liikkuu sulan maan aikaan kävellen ja hankien aikaan tunturisuksilla. Vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen ja esimerkiksi tunturikasvien sekä muuttolintujen opettelu tuovat retkiin omanlaisensa ulottuvuuden.

– Syvennän luontoyhteyttäni luonnon tarkkailun, kuten villieläinhavaintojen, luonnonilmiöiden ihastelun, kasvien ja esimerkiksi lumen eri olomuotojen tutkailun, kautta. Viimeisin innostukseni ovat olleet pilvi-ilmiöt. En aikaisemmin tiennyt, että pilviäkin on olemassa vaikka kuinka montaa eri sorttia.

Hän kuvailee retkiensä tavallaan jatkuvan vielä sen jälkeenkin, kun on tullut maastosta takaisin kotiin.

– Lueskelen kirjoista ja netistä lisää ja perehdyn tekemieni havaintojeni syntyyn sekä esimerkiksi lintujen elintapoihin.

Myös eläinten ja muun luonnon valokuvaus on omiaan tuomaan uudenlaisia näkökulmia retkeilyyn. Hakulinen kuvailee tiedostavansa, että luonnon vangitseminen valokuviin muokkaa hänen luontosuhdettaan ja sitä, miten hän katsoo luontoa.

– Tavallaan toiseutan luontoa vangitsemalla sen hetkiä kuviin ja katsomalla sitä ulkopuolisen silmin. Silmäni ovat varmasti harjaantuneet etsimään kuvauksellisia kohtia maisemasta tai yksityiskohtia luonnosta, ja arvotan luontoa sen kauneuden perusteella, Hakulinen aloittaa.

– Toisaalta monesti juuri hienojen kuvien saaminen innostaa minua lähtemään tunturiin, vaikka väsyttäisi kamalasti, joten ehkä valokuvaus ei ole pelkästään huono asia oman luontosuhteeni kannalta. Joskus jätän kameran kuitenkin tarkoituksella kotiin, jotta voin kokea luontoa myös eri tavalla ja eri näkövinkkelistä.

Blogi syntyi kaipuusta luontoon

Hakulinen kertoo kokeneensa elämänsä kaupungissa uuvuttavana ja stressaavana. Saadakseen siihen kaipaamaansa vastapainoa, hän päätti alkaa retkeillä ja perusti retkitarinoilleen blogin.

– Suoritusmentaliteetti kuitenkin kyti edelleen identiteetissäni ja blogin aloitin sillä ajatuksella, että kiertäisin kaikki kotimaan kansallispuistoreitit. Samalla tutustuisin erilaisiin luontotyyppeihin ja paikkakuntiin Suomessa ja kirjoittelisin ylös ajatuksia, jotka luonnossa kulkiessa nousisivat mieleni syvyyksistä pintaan.

Sivuston merkitys muuttui Lappiin muuton myötä, ja nykyään Hakulinen pitää sitä ennen kaikkea muistojensa talletuspaikkana, jota hän kirjoittelee silloin kuin siltä tuntuu, yleensä muutaman kerran kuukaudessa. Hän kertoo ilokseen löytäneensä blogin matkan varrelta myös samanhenkisiä ystäviä.

Luonnossa Hakulinen nauttii nykyään yksinolosta.

– Monet lempikohteeni ovat sellaisia, joissa ei käy muita ihmisiä. Mutta myös jotkin tunnetummat kohteet ovat suosikkilistallani, niitä ovat esimerkiksi Äkäslompolon Kesänkitunturi, Muonion Särkitunturi ja Kilpisjärven Saana-tunturi. Näiltä kaikilta tuntureilta löytyy jotakin niille omaleimaista, ja laelta avautuvat tietysti valtavan hienot avarat maisemat. Norjan Lyngenissä Blåvatnet-jäätikköjärvi on myös hämmentävän hieno kohde, Hakulinen listaa.

Lue maistiainen Kiertoreitti-blogista: Retkeilyn tehoviikko Tunturi-Lapissa

Kevään haaveena yö autiotuvassa

Tänä vuonna Hakulinen kertoo aikovansa toteuttaa kaksi pidempää vaellusta: Hetta–Pallaksen ja Kilpisjärvi–Haltin.

– Nuo reissut aion tehdä sulan maan aikaan. Sitä ennen on kuitenkin kevättalven ja hankikannon aika. Hiihtoretkiä keväisillä tuntureilla teen aina siihen suuntaan minne mieli tekee.

Huhtikuussa päivä on jo pitkä ja hanget hohtavan valkoiset. Silloin Hakulisen haaveissa on tehdä yhden yön hiihtoretki vaikkapa Pallaksella. Reissu voisi mahdollisesti pitää sisällään yhden täysin uuden elämyksen, nimittäin autiotuvan.

– En ole vielä koskaan yöpynyt autiotuvassa, vaan aina teltassa, joten tupayö olisi hieno kokea.

Hänen silmissään siintää myös jo lintujen kevätmuutto.

– Se käynnistyy pian, ja ensimmäisten lintujen joukossa Kilpisjärvelle saapuvat pulmuset. En ole saanut vielä pulmusista kuvaa, joten se on yksi retkisuunnitelmani tulevalle kevättalvelle.

Retkipaikan ystäväkirja

Nimi: Laura Hakulinen

Asuinpaikka: Kilpisjärvi ja Äkäslompolo

Retkirepun vakiosisältö: Ea-laukku, Kupilka, puukko, juomapullo, kamera, nykyisin myös retkikiikarit

Erätaitobravuurini: Havainnointi. Silmäni ovat viime aikoina kalibroituneet havainnoimaan hyvinkin maastoutuneita eläimiä, kuten hangessa paikallaan kyyhöttäviä talviasuisia riekkoja.

Millaisessa seurassa useimmiten retkeilen: Yksin tai hyvän ystävän kanssa

Lempiretkiherkkuni: Kyseisen kauden herkut, esimerkiksi syksyisin mustikkapiirakka ja kaamoksen aikaan kuuma glögi tai kaakao.

Viimeisin retkikohteeni: Tsahkaljärvi Kilpisjärvellä

Seuraava retkikohteeni: Ylläksellä on nyt ajettu kaikki hiihtoladut kevättalven sesongille, joten voisin vaikka käydä pitkästä aikaa Aakenustunturilla.

Suurin retki- tai vaellushaaveeni: Yksinvaellus sitten kun koen olevani siihen valmis henkisesti ja fyysisesti. Linturetkistä isoimmat haaveeni liittyvät tällä hetkellä teerien soidinmenojen seuraamiseen. Myös suurpetojen näkeminen luonnossa kutkuttelee.

Lempivuodenaikani: Yötön yö, kaamos ja ruska. En osaa laittaa näitä kolmea järjestykseen.

Kuva: Kirsi Kiemunki

Millaisia terveisiä kertoisit Retkipaikan lukijoille?

– Luonnossa liikkumiseen on lukemattomia erilaisia tapoja, ja luontoharrastuksia löytyy joka lähtöön, joten kannattaakin kokeilla monenlaisia lajeja ja tyylejä retkeilyyn; silloin löytää varmasti ne omimmalta tuntuvat tavat liikkua luonnossa. Joillekin se omin tapa on extremelajit, kuten alamäkipyöräily laskettelurinteessä tai vapaalasku vuorilla, tai 50 kilometrin hiihtokisat tunturikeskuksesta toiseen tai vaikkapa polkujuoksutapahtumat. Itse olen löytänyt ne kaikkein omimmat juttuni eli lintu-, kukka- ja muun luontoretkeilyn sekä tunturihiihdon vasta ihan hiljattain.

Siirry tästä lukemaan Kiertoreitti-blogia!

Kuvat, ellei toisin mainittu: Laura Hakulisen kotialbumi

Teksti: Jonna Saari

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.