Kunnon retkikirves halkoo puuta – ja mielipiteitä

Jollekin se on uskollinen kumppani, jota ilman ei lähdetä mihinkään – toiselle se on jotakin, jota ei tarvitse ulkoiluttaa kuin äärimmäisessä pakossa, kuten emännän (tai isännän) käskystä. Ei, se ei ole koira, vaan retkikirves. Esitimme Facebookin Retkipaikkaryhmäläisille joukon kysymyksiä retkikirveistä, ja saimme vastaukseksi mielipiteitä laidasta laitaan. Niistä osa oli hyvinkin retkikirveen käyttämisen puolesta ja osa oli täysin vastaan, kuten arvata ehkä saattoikin. Mutta myös vaihtoehtoisia ratkaisuja tuli yllättävän paljon.

Tähän juttuun on koostettu näkemyksiä, joita retkeilijät ja vaeltajat esittivät. Jutussa ei erityisesti esitellä tai suositella mitään tiettyä kirvesmallia tai muutakaan retkeilijän vastaavaa varustetta, joista kirveen ohella tuli muutamia kommentteja. Näin toimimme muun muassa sen vuoksi, että retkikirveen valinta on vähän kuin puolisonkin: kukin ottaa sen, mikä parhaiten itselleen sopii – tai sattuu olemaan saatavilla.

Pituutta ja painoa sopivassa suhteessa

Vastauksista kävi ilmi muun muassa, että liian lyhyillä retkikirveillä ei tahdo oikein saada mitään aikaan:

“En vain keksi mitään käyttöä kirveenterälle, joka on kiinnitetty 15–20 cm pitkään kahvaan. Sillä ei voi vuolla eikä sillä pysty halkaisemaan edes käsivarren vahvuista kilkettä” -Lukija

Erittäin lyhyiden retkikirveiden hyvänä puolena voi pitää niiden keveyttä ja kompaktia kokoa, mutta tuo keveys ja koko voi kostautua esimerkiksi halkaisutehon puutteena ja käsiteltävyyden kärsimisenä.

RETKIKIRVES_IMG_962403042016_

Pienemmät pilkkeet tekee näppärästi pienelläkin kirveellä.

Isommissa kirveissä on vastaavasti luonnollisesti pidempi varsi, painavampi terä ja niin ollen enemmän liikevoimaa ja massaa, josta on apua varsinkin paksumpien puiden halkaisussa. Niitä voi olla myös vakaampi käsitellä. Puiden pilkkomisessa kun kuitenkin soisi olevan käytössä työväline, jolla homma hoituu nopeasti ja turvallisesti.

Monella retkeilijällä kirves on matkassa ihan lyhyilläkin reissuilla esimerkiksi sen vuoksi, että aina ei voi olla varma, onko tulipaikalla polttopuiden tekoon välineitä ensinkään tai missä kunnossa ne mahdollisesti ovat.

“Aina minulla on se rinkassa myös yhden päivän reissulla varulta kun tuppaavat varastelemaan joiltain nuotiopaikoilta ja laavuilta.” -Lukija

Varsi puuta vai jotakin muuta

Perinteisesti retkikirveet on tehty puusta, ja niin moni kirves tehdään edelleenkin. Monessa kirveessä varren materiaalina on esimerkiksi koivu, pihlaja tai saarni. Onpa käytetty tammeakin. Moni kirveiden kanssa paljon touhunnut puhuu ehdottomasti hikkorin puolesta, sillä siinä yhdistyvät optimaalisesti puun sitkeys, kovuus, iskunkestävyys ja jäykkyys. Hikkori on myös suhteellisen edullista ja hyvin työstettävää. Kirveenvarsia valmistetaan myös visakoivusta, joka on kaiken lisäksi hyvin esteettisesti miellyttävä materiaali.

Jos uudemman sukupolven raaka-aineratkaisut eivät ole liian epäerähenkisiä, tarjolla on myös puumuovikomposiitista valmistettuja kirveitä moneen lähtöön aina taskukoosta katu-uskottaviin järkäleisiin, joita ei kertoman mukaan “tarvitse kuin näyttää pöllille, niin jo halkeaa”.

Sanonnan mukaan “Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä”. Kaiketi sitten kolmas isästä ja neljäs pojasta – tai sitten moderniin tyyliin näiden sekoituksesta.

Eräs lukija totesi seuraavaa:

“Kirveen materiaalilla tai mallilla ei ole niin väliä. Liian hienoa ei kehtaa käyttää, kun taas arkinen käyttömalli ei pikkunaarmuista säikähdä. [Erään kotimaisen valmistajan] kirveet ovat ihan hyviä, mutta minun komposiittikahva taitaa olla sitä toista sukupolvea, joka oli vielä aika liukas otteeltaan. Eräällä tutulla lipsahti pariinkin otteeseen kerran reissussa puita pilkkoessa kirves kuusikkoon, josta sitä sitten haettiin. Omaani olen koittanut erkkarilla laittaa vähän röpelöä kahvaan, jotta olisi vähän parempi pito.”

Tuotekehitys kehittyy myös kirveissä. Niiden mallien tapauksessa, joiden aiemmissa versioissa pitävyyden kanssa on voinut olla ongelmia, käyttäjiä lienee kuunneltu, ja kirveenvarsista on pyritty tekemään entistä pitävämpiä. Mikäänhän ei ole niin epämukavaa – ja joskus vaarallistakin – jos kirves pyörii lapasessa kuin puolukka marjanpuhdistuskoneessa. Komposiittimateriaali on osoittanut ainakin kestävyytensä, vaikka siitäkin valmistettuja kirveitä joku onnistuu joskus katkaisemaan; yleensä vahingossa tai silloin tällöin tarkoituksella – ehkä osoittaakseen, että mikään ei ole ikuista.

Kesä terässä

Hyvästä varresta ei ole paljonkaan iloa ilman hyvää terää. Sehän on kuitenkin se niin sanottu “business end” niin kirveessä kuin missä tahansa muussa teräaseessa. Sepät ja metallurgian asiantuntijat tuntevat hyvän teräraudan ominaisuudet kuin omat kaskunsa, mutta tavallinen käyttäjä, joka ostaa kirveensä kivijalkakaupasta tai tilaa sen digitaaliselta kauppiaalta, saattaa huomata työkalunsa terän ominaisuudet vasta käytössä ja joskus kantapään kautta.

Jos hyvin yksinkertaisesti asia esitetään, riippuen terän valmistuksessa käytettävän teräksen hiilipitoisuudesta, seosteräksen tapauksessa mahdollisista muista seosaineista sekä valmistuksen teknisistä osista, kuten karkaisusta ja päästämisestä, terästä saadaan joko kova tai pehmeä (ja yleensä jotakin siltä väliltä). Kovuus vaikuttaa sitten muun muassa terän iskunkestävyyteen ja terävänä pysymiseen, ja sitä mukaa myös siihen, miten ja millä välineillä terää pystytään teroittamaan.

Retkeilijän kannalta hyvä kirves lienee sellainen, joka kestää käytössä lohkeilematta, pysyy riittävän terävänä riittävän pitkään ja on myös teroitettavissa ilman timanttilaikkaa tai ostopalveluita. Terämateriaalin kovuus ilmoitetaan yleensä kirjainlyhenteellä HRC+kaksinumeroinen sarja, esimerkiksi HRC55.

Materiaalin ohella terän käyttöominaisuuksiin vaikuttavat mm. terän muoto, paksuus ja teräkulma(t).

Materiaalin ohella terän käyttöominaisuuksiin vaikuttavat mm. terän muoto, paksuus ja teräkulma(t).

Liian kova terämateriaali voi kostautua pahimmillaan terän lohkeamisena ja on ainakin pirullisen hankala teroittaa. Vastaavasti pehmeä metalliseos kestää enemmän kovia iskuja, mutta samalla tuppaa tylsymään nopeammin.

Erään vastaajan kokemus oli osoittanut, että hänen käyttämänsä kirveiden terät kelpaavat lähinnä verkonpainoiksi:

“Terät on liian kovaksi karkaistu. Vähän kovempi kelon oksa, niin terästä sirut lentää. Ja teroita sitä ei sitten muulla kuin rälläkällä, paitsi jos tullut liian syvä lovi. 3 kpl löytyy kaapista, ja ne kelpuutetaan enään siihen kun pitää väärinkäyttää kirvestä.”

Niin tai näin, hyvänkin terän voi rikkoa väärällä käytöllä, huonon ylipäänsä käytöllä.

The Retkikirves is best. Vai onko?

Lukijakyselyn perusteella oli ehkä hieman yllättävää, että varsin monen retkeilijän varustukseen ei välttämättä edes kuulu retkikirvestä. Tai jos kuuluu, sen paikka on päiväretkillä auton peräkontissa tai enintään jonkinlaisen retkisahan ja puukon lisänä.

Varsinkin puukko tuntuu riittävän usealle kommentoijalle:

“Kunnollinen leukku vyöllä, repussa isompi kirves. Harvoin tarvitsee kirvestä kaivella.”

 “Kirves on vaelluksilla edelleen perusvaruste, mutta enenevässä määrin olen jättänyt sen kotiin. Puuttomalla tunturiylängöllä kirveen käyttö jää vähäiseksi, ja tarvittaessa käytän kirveen sijaan puukkoa.”

“Oksasahalla ja eräpuukolla värkkään risukeittimeen tulet. Harvoin viitsin nuotiota tehdä, mutta noilla välineillä sekin onnistuu. Retkikirves on pölyttynyt kellarissa ainakin 15 vuotta – turhaa painoa vain rinkassa.”

Hyvä puukko tai leuku, tai jopa niin sanottu väkipuukko – skrama – joka on riittävän painava ja mitaltaan sopivanlainen, voi tulla kyseeseen. Sillä syntyvät pilkkeet ja kiehiset, katkeavat oksat ja risut ja paljon muuta. Painavalla eräpuukolla tai -vesurilla voi tehdä selvää jälkeä myös jäisestä siankylkipalasta tai muusta lihakimpaleesta, jota on tullut raahattua vaikkapa eräkämpälle mukaan. Minkä tahansa retkeilijän tarvekalun sopiva monikäyttöisyys – tai kääntäen paras mahdollinen soveltuvuus johonkin tiettyyn tarkoitukseen – lieneekin yksi tärkeimmistä valintakriteereistä.

Lapinleu'ullakin saattaa pärjätä pitkälle.

Lapinleu’ullakin saattaa pärjätä pitkälle.

Lopputulos on selvä – ainakin savolaisittain

Yhdelle retkikirves on perusvaruste, jota ilman ei todellakaan lähdetä minnekään, mutta toiselle se on jotain aivan muuta:

“Ehkä turhin väline, mitä retkeilijälle myydään. Pari tiiliskiveä rinkassa tulee paljon halvemmaksi siis, jos tavoitteena on kasvattaa kuntoa painavamman rinkan avulla.” -Lukija

Mielipiteiden kirjo on yhtä laaja kuin käyttäjienkin, ja hyvä niin. Kirvestä havittelevan kannattaa toki kuulostella käyttäjien tuntemuksia ja kysellä kokemuksia, mutta suhtautua niihin kriittisesti, sillä nimimerkki “50 vuotta metsässä asunut” saattaa antaa ihan yhtä käyttökelpoisia neuvoja kuin joku muukin. Periaatteessa peukalosääntö “halvalla ei saa hyvää” pätee tässäkin, mutta vastaavasti kallis ei välttämättä ole sen parempi kuin keskihintainenkaan malli.

Kaiken kaikkiaan, meistä monet valitsevat kirveensä, puukkonsa, skramansa, vesurinsa, leukunsa ynnä muut niin, että hinta, käyttötarkoitus, materiaali, ulkoasu ja tekniset ominaisuudet ovat mahdollisimman hyvässä balanssissa. Joillekin taas vastaavasti väliä voi olla eniten sillä, miltä tarvekalu näyttää tai mitä se saa maksaa. Halpoja, yksinkertaisia massatuotantomalleja voi mättää mäjelle vaikka joka reissulla, mutta kalliita ja hienoja pidetään yöllä omalla tyynyllään sängyn vieressä. Tai ei ehkä sentään.

Pääasia, että hommat hoituu.

Pääasia, että hommat hoituu.

Yleisimpien retkikirveiden valmistajia ja lisätietoa mm. teräksistä

Tähän loppuun on listattu joitakin tunnetuimmista retkikirveiden ja muidenkin terävehkeiden valmistajia, ei missään tietyssä suosituimmuus- tai muussa järjestyksessä. Näitä valmistajia ovat mm. Fiskars, Gransfors, HultaforsKaresuandoknivenRoselli, Taiter – vain joitakin mainitaksemme. Pientä kotiinpäinvetoa noissa nimissä vaikuttaa kuitenkin olevan, sillä kaikki nuo valmistajat löytyvät joko Suomesta tai muista pohjoismaista. Toki muunkin maalaisia kirveitä on olemassa, ja Kiinastahan tulee nyt melkein kaikkea muutenkin, joten kukin on vapaa valitsemaan varsin kattavasta valikoimasta.

Hyvä yleiskatsaus teräksen saloihin ja puukkojen maailmaan sitä vastoin löytyy vaikkapa Teräsrengin sivuilta.

3 replies
    • Mikko Lemmetti
      Mikko Lemmetti says:

      Hei! Kiitos kommentistasi! Näinhän se on, että omista mieltymyksistä, tarpeista ja käyttökokemuksista tässäkin on kyse!

      Vastaa
  1. Temppu
    Temppu says:

    Jootässä itsekin mietin kirvestä. Olen onnistunut retkitavarat pistämään melko pieneen nippuun ja kun oikein ajattelee niin aika moni tavara tulee olemaan retkellä tarpeeton jos ollaan vain muutamia päivä eli alle viikon reissussa niinhän käy jo pelkästään kun menee useammaksi päiväksi matkalle johonkin cityyn. Ok olosuhteet eri mutta noin niinkuin perusasioita kun lähtee miettimään kuten tuossa kirveshommassa niin tulee äkkiä älynväläys.

    Perustelut. Jokamiehen oikeus kieltää kiinteiden puiden yms. pilkkomisen ilman maanomistajan lupaa mikä kileii siittä että pitkällä vaelluksellakin tulee turhan paljon kännyhommia jos pitää jokaikisen pikkupläntin omistajalata kysellä lupaa mitä saa tehä ja mitä ei joten ainut kohta missä voisin luulla että olisi mahdollista kirvestäkin käyttää on se surullisen kuuluisa tervaskanto. Kuinkahan monta LUULEE tulevan eteen reissulla. Eli aikamoista hakuammuntaa. Oksan kyllä saa rikki puukollakin ja painava puukonterä ja pieni halonkappale ajaa kirveen asian helposti. Jokamiehen oikeuksien perusteella kirveelle ei ole koskaan käyttöä metsäalueilla ellei sitten halua rikkoa maanomistajan oikeuksia urakalla. Huolletuilla alueilla taas pilkkeitä riittää ja niitä tosiaan huolletaan, joten eikun jöötiä nuotiolle ja turha väkerrys pis ja jos ei saa jöötiä syttymään niin pistää vähän polttonestettä sekaan niin jo palaa. TRangiat ja muunlaiset kaasukeittimet korvaa minusta kirveen siltä osin kuin yrittää itselleen vielä viimeisillä keinoilla perustella kirveen käyttöä.

    Toisaalta maakiilat on teltalle tai kevytpeitteelle helpompi kirveenperällä naputella paikalleen mutta kyllä tuohon parempiakin keinoja löytyy kuten valitsee paremman kohdan mihin naputtelee vaikka ihan puukonkahvalla. Tai metsästä löytyneellä kivellä tai puusta tippuneella paksummalla oksanpätkällä. Rekikattila joka ei ole trangia tuo onnistuu myös ihan kätevästi varsinkin jos on paksumpipohjainen kattila. Tietysti sitä kannattaa suojata hieman ja naputella pikka varovasti.

    Näillä näkymin siis itselläni tuo retkikirves lähtikin listalta pois. Jos lähtee telttailemaankin niin kirvestä on vasrin hankala perustella julkisissa kulkuvälineissä jos sitä ei saa tungettua repun ytimiin piiloon. Ja kun varsi menee lyhyeksi niin…kaikki tietää mitä sillä kirveellä voi tehdä…

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.