10 kilometrin kierros Ilvesreitillä yllättää: kuinka montaa erilaista metsää Liesjärven kansallispuistossa kasvaakaan?

Yhteistyössä Luonto lisää liikettä -hanke

Kuljettu matka: 10,5 km
Kulkuaika 3h
Peukalommen ja Kaksvetisen tulipaikat
Paikka kartalla

Lastenlaulu alkoi soida päässäni välittömästi astuessani metsään Liesjärvellä:

“Suomalainen metsä eläinten on. Koti kullan kallis korvaamaton.”

Siskontytön päiväkodin kevätjuhlat oli juuri vietetty metsälaulua laulellen, kun lähdin Liesjärvelle retkelle. Lähtiessäni kävelemään Sikomäen parkkipaikalta Peukalolammelle, kesän juhla oli juuri alkamassa. Edessä oli patikointi Kaksvetisen kautta Hämeen luontokeskuksen suuntaan ja siltä polulta takaisin koukaten, Tapolanjärven kautta lähtöpisteeseen.

Suomalainen metsä pienoiskoossa

Liesjärven pohjoisosista löytyvät reilun kymmenen kilometrin matkalta kaikki tutut metsätyypit. Matka kulkee koivikoiden, haavikoiden, kuusikoiden ja kosteiden järvilehtojen läpi. Se polveilee mäntykankailla sekä järvien ja soiden rannoilla. Ja sitten taas saloilla, missä kaikilla puilla on lupa kasvaa sekaisin.

Kuten aina yksin kulkiessani, mietin, kenen kanssa haluaisin tulla juuri Liesjärven kansallispuistoon. Tai kenelle haluaisin sitä suositella?

Liesjärven pohjoisosiin, Ilvesreitin metsiin, lähtisin ehdottomasti tutustumaan isompien lasten kanssa, kunhan jaksaisivat kävellä. Ja aion ehdottomasti viedä sinne ulkomaalaiset vieraani tulevaisuudessa. Liesjärvi on Suomen metsät pienoiskoossa!

Menisin Liesjärvelle myös, jos etsisin sopivaa retkireittiä varusteiden testaamiseen, uusien vaelluskenkien sisäänajamiseen tai jos haluaisin saada ensimakua retkeilyyn. Kulkemani Sikomäen reitti toimisi kaikkiin näihin tarkoituksiin erinomaisesti. Kilometrejä kertyi mukavasti ja maasto vaihteli sopivasti.

Liesjärvellä on tilaa ja rauhaa harjoitella yön yli retkeilyä

Pääkaupunkiseudun läheisyydessä on useampi hieno kansallispuisto. On ymmärrettävää, että helsinkiläiset ja espoolaiset käyvät lähimpänä olevassa Nuuksiossa. Mutta välillä siellä on vain vähän ahdasta. Siksi kannattaa toisinaan katsella muitakin vaihtoehtoja pääkaupunkiseudun kyljessä. Jos on auto, kannattaa ehdottomasti hakea itselleen lisää retkeilytilaa Liesjärveltä. On aivan varmaa, että Tammelaan ajaminen on automatkan väärti, menipä sitten Liesjärven järvisempiin tai metsäisempiin osiin.

Aamulla liikkeelle lähtiessäni parkkipaikalla ei ollut lisäkseni ketään, mutta metsään pujahti maastopyöräilijä. En itse ehkä pärjäisi maastopyörällä pohjoisen Liesjärven poluilla, mutta hauska aina tietää, että metsässä on joku muukin. Matkalla vastaan tuli pari reippaasti askeltavaa pariskuntaa, mutta arkena liikkeellä ei ollut juuri muita retkeilijöitä. En tiedä, minkälaista Liesjärven metsissä on kesällä, mutta kevätkesällä siellä oli täydellisen rauhallista.

Ensimmäinen laavu tuli vastaan jo kilometrin päässä Peukalolammella. Ranta oli kostea ja kasvillisuuden peitossa, eli uimaan en olisi pulahtanut, mutta muuten kaikki hipoi täydellisyyttä: laavu oli uusi; tulipaikka oli siisti; vessat olivat puhtaita, ja isot puupinot säntillisessä järjestyksessä.

Peukalolammen laavun takana ollut, Kettumetsään johtava kyltti houkutteli minua hetken aikaa. Olimmehan suomalaisten eläinten metsässä. Olin kuitenkin antanut ääneni jo Ilvesreitille, joten jatkoin matkaani alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tulen katsomaan Kettumetsää myöhemmin.

Kaksvetiseltä löytyy uimapaikka ja kurkia

Yöretkeä suunnittelevalle ehdottaisin yöpymistä Kaksvetisen kodalla. Sinne kävelee rapsakan tunnin Sikomäen parkkipaikalta. Tulipaikan aukio on avara ja valoisa. Kaksvetinen on kirkas järvi, jonka rannalla minua huhuili kurkipariskunta. Rannassa on pieni laiturin tapainen, jolta pääsee uimaan. Eväitä syödessäni olkapäälleni istahti sudenkorento.

Kaksvetisen kodalle ehtii, vaikka lähtisi vasta illansuussa liikkeelle lähtöpisteestä, Sikomäeltä. Jos suunnittelee kahden päivän kevyttä vaellusta tai haluaa kokeilla uusia kenkiään, seuraavaksi päiväksi jää vielä kymmenisen kilometriä käveltävää.

Jos taas kilometrejä on tullut taitettua riittävästi tai on pikkuväen kanssa liikkeellä, voi palata lähtöpaikalle Paukalolammen eteläpuolelta, niin ei tarvitse palata samaa reittiä.

Jos kaipaa pidempää reittiä, kuin mitä itse kävelin, voi Ilvesreittiä jatkaa Hämeen luontokeskukselle Ruostejärvelle, ja kääntyä vasta sieltä takaisin Tapolanjärven suuntaan.

Eksymistä ei tarvitse pelätä. Itse kuljin ilman karttaa. Reitit oli niin hyvin merkattu, että taisin vain kerran tarkistaa kännykästäni, kumpaan suuntaan risteyksessä pitää kääntyä.

Polkuja, kiviä ja kallioita

Ilvesreitti jaksoi yllättää monin tavoin. Metsämaiseman muuttuessa reittikin muuttui kapeasta, kiemurtelevasta polusta auringon paahtamaksi metsätieksi. Sitten polut sukelsivat tiheään kuusikkoon kosteina ja kivisinä, pomppivat mättäillä ja nousivat tasaisina lämpimille kallioille.

Enimmäkseen reitti oli helppokulkuinen. Joitakin kivisempiä osuuksia löytyi Tapolanjärven ja Sikomäen väliseltä osuudelta. Jalkojaan ei tarvinnut juuri kastella, vaikka polun pohja oli keväisen mutainen sieltä täältä. Useimmiten kosteikkojen yli meni pitkokset, tai kulkijat olivat tampanneet polun metsän kautta.

Liesjärven kansallispuisto innosti minua kaikin tavoin. Ehdin viikon sisään suositella sitä muutamalle tuttavalle ja jäin miettimään Liesjärven lukuisia mahdollisuuksia: Pirttilahti ja Kyynärharju etelässä tarjoavat harju- järvimaisemaa, melontamahdollisuuksia ja mahdollisuuden tutustua perinnetilaan. Ilvesreitti yhdistää Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot toisiinsa ja väliin jää monipuolisia palveluita tarjoava Hämeen luontokeskus.

Itse olin iloinen, että tulin lähteneeksi retkelle Tammelan suuntaan. Liesjärven luonto oli monipuolinen, reitti ilahduttavan yllätyksellinen ja laavupaikkojen siisteys ja järjestys houkutteli yöpymään. Olin päiväretkellä, mutta päätin tulla takaisin ja viipyä yön yli.

Suomalainen metsä on myös meidän ihmisten. Menkää Liesjärven kansallispuistoon ja eläkää oma, kallisarvoinen hetkenne metsässä.