Pyhäselän aavaa rantaa ihailemassa – Kuhasalon kierros Joensuussa

Kuhasalo sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Tämä entinen saari on maannousun myötä kuroutunut niemeksi ja se on nykyään suosittu ulkoilualue. Täällä voi ihailla Pyhäselän melkeinpä merellisiä maisemia ja viettää eväshetken vaikkapa Kalmoniemen komealla taukopaikalla.

Kuhasalon kierros Joensuussa
Päivämäärä: 23.6.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 674.
Reitin pituus: 4 km.
Kohokohdat: Kalmoniemi, Pyhäselän aavat maisemat, taukopaikat rannoilla.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintialue, Kukkosensaari-nimisen tien päässä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Joensuun paikallisliikenteen lähimmät pysäkit noin kahden kilometrin päässä.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Joensuun retken odotettu kohde: Kuhasalo. Tämä saaresta maannousun myötä niemeksi muuttunut alue on vain muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Sitä on kutsuttu myös Kukkosensaareksi siellä aiemmin sijainneen Kukkosen maatilan takia. Niemeä kiertelee mukava polkuverkosto ja osa siitä on muutettu vaativaksi esteettömäksi luontoreitiksi.

Ajelimme Kuhasaloon kesäkuisena aamuna. Pysäköintipaikka löytyy Kukkosensaari-nimisen tien päästä. Tilaa on usealle kymmenelle autolle. Täältä on aiemmin saanut myös polttopuita mukaan pysäköintipaikan laidalla olevasta halkohäkistä, mutta toistuvien väärinkäytösten takia se oli nyt tyhjennetty. Omat polttopuut siis mukaan, jos aiot tulet sytyttää. Taukopaikkoja täällä riittää!

Aluekartta esittelee reitit. Päätimme kaverin kanssa kävellä ensin Kalmoniemeen saaren pohjois/luoteisosassa ja sitten kiertää ympyräreitin eli Kuhasalon kierroksen vastapäivään. Karttaan on merkitty kuusi (!) tulentekopaikkaa ja jopa kaikki Kuhasalon levähdyspenkit.

Täällä kuljetaan suurimmaksi osaksi leveillä sorastetuilla väylillä. Reitti alkaa heti runsaan vihreässä maisemassa.

Ja niinpä ensimmäisen luontotaulun aiheena on lehto. Täällä on viljelty peltoja 1970-luvulle asti. Nyt tilaa ympäröineet pellot ovat pikku hiljaa palautumassa luonnontilaisiksi. Metsittymistä nopeuttamaan on istutettu hybridihaapoja.

Risteyksessä tuntee melkein olevansa valtatiellä, sen verran kookas on liikennemerkki, joka ohjaa tästä eri suuntiin. Kalmoniemen nuoli osoittaa oikealle eli pohjoiseen. Samasta suunnasta löytyy myös luostarin muistomerkki, jonne olimme suuntaamassa ensiksi. Kävelyä on takana vasta sata metriä.

Kävely jatkuu siis kohti pohjoista, komeassa sekametsässä. Tämäkin osuus lienee noin sadan metrin pituinen.

Kahdensadan metrin kohdalla saavuimme siis jo toiseen risteykseen. Kalmoniemi vasemmalle, luostarin muistomerkki oikealle – jonne päätimme suunnata ensin.

Tänne kuljetaan komean niityn ohitse. Joensuun nettisivu mainitsee Kuhasalossa kesäisin laiduntavat lampaat, mutta vähän jäimme epäilemään niiden olemassaoloa – ainakaan tänä kesänä. Luonto vaikutti kovin villiintyneeltä.

Kuhasalossa on aikoinaan ollut luostari. Se on perustettu 1500-luvulla, jolloin Valamon luostarilla oli tapana perustaa alaluostareita eli skiittoja. Luostari on jäänyt autioksi savolaisten ja karjalaisten kahakassa 1580-luvulla. Puinen luostari poltettiin 1600-luvun alussa. Tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta muistomerkki on perustettu oletetulle luostarin paikalle. Täältä on myös löydetty todisteita siitä, että paikkaa on käytetty ortodoksien hautausmaana. Siitä johtunee myös viereisen Kalmoniemen nimi.

Vielä on mainittava se, että savolaisten ja karjalaisten kahakka kuulostaa järkyttävältä – varsinkin meille, jotka olemme Savon ja Karjalan rajalta kotoisin. Netin mukaan syynä ovat olleet mm. uskonto (yllätys!) ja kalastus- ja eräresurssien jakaminen!

Poikkesimme hieman leveiltä reiteiltä ja kävelimme kapeampaa polkua Kalmoniemen kärkeen. Tupsahdimme sinne aivan tämän tulipaikan viereen. Olimme nähneet muutamia retkeilijöitä, mutta tämä tulipaikka oli tyhjä.

Kalmoniemen kärki kivivalleineen näytti kovin houkuttelevalta. Tottahan tuonne pitäisi kävellä.

Valli on rakennettu 1950-luvulla uittorakennelmien ja niputuspaikan suojaksi. Paras kuva vallista on blogin pääkuvassa. Täältä voi nähdä myös joitakin Joensuun keskustan rakennuksia, erityisesti kirkontornin sekä uuden kävelysillan eli Ylisoutajan sillan. Lähimmät rakennukset ovat Hasanniemen vierasvenesatamassa, jossa kävimme ravintola Jokiasemassa syömässä tämän kävelyn jälkeen. Mainio kesäpäivän taukopaikka, sekin!

Kalmoniemestä löytyy myös kalamaja ja grillikota Kalmonkatiska, jota voi vuokrata. Lisätietoa Joensuun kalastuskunnalta.

Kalmoniemessä on peräti kolme tulipaikkaa: Kalmoniemi, Kalmoniemen kärki sekä Hiekkalahti. Viimeinen on lähinnä pysäköintipaikkaa, matkaa lienee vain 400 metriä. Kävelimme taukopaikkojen ohi, meillä ei nyt ollut eväitäkään mukana.

Nyt oli aika lähteä varsinaiselle ympyräreitille. Maasto on suurelta osin kuusikkoista. Polku on yhä leveä ja mielestäni hyvin tasainen.

Etelän suuntaan kuljetaan rannan tuntumassa ja veden ääreen pääsee useassakin paikassa. Muutama paikka soveltuisi hyvin uimiseenkin. Tällä osuudella sijaitsee myös reitin toinen vuokrattava kota, Joensuun Ladun omistama Kuhamaja.

Myös taukopaikkoja on parikin kappaletta. Eteläisin niistä on Tikanniemi.

Tässä on tulipaikka ja piknikpöytä, mutta myös ranta, jossa pääsee ihailemaan Pyhäselän ”merimaisemaa” oikein kunnolla. Yritimme kartan perusteella hieman arvella, miten pitkä matka on vastarannalle etelän suunnassa. Se lienee parinkymmenen kilometrin päässä.

Matka jatkui. Tikanniemestä reitti kääntyy takaisin pohjoiseen – ja virallinen leveä polku kulkee niemen keskiosassa (ei sen itärantaa pitkin). Karttaan on merkitty pari kohdetta: iso linjamerkki näkyykin polulta, mutta sen sijaan karttaan merkitty louhos jäi minulta huomaamatta. Sinne kulkee ilmeisesti muutaman kymmenen metrin mittainen polku, mutta mitään opastetta en sinne nähnyt. Tämäkin osuus on suurelta osin vanhaa kuusimetsää.

Edellisellä kävelyllä Elovaaran luontopolulla oli ihailtu kauniita ruusuja metsässä. Täällä niihinkin löytyi lisätietoa. Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka, metsäruusu on sen sijaan yleisin alkuperäisistä ruusulajeistamme. Ne voi erottaa mm. piikeistään ja kasvutavastaan. Veikkasimme, että suurin osa näkemistämme ruusuista oli metsäruusuja – karjalanruusun kerrottaan nimittäin viihtyvän laajoina pensaikkoina. Sellaisia taisimme nähdä vain yhden Joensuun kierroksen aikana.

Ympyräreitti päättyy muutaman kymmenen metrin päähän pysäköintipaikasta. Siellä sammutin mittauslaitteet. Matkaa tuli noin 4 kilometriä, siihen meni noin tunti ja vartti. Kuhasalossa oli reilusti muutakin porukkaa, niin kävelijöitä, lenkkeilijöitä kuin pyöräilijöitäkin. Myös yksi tulipaikka oli käytössä.

Reitti on todellakin helppo, lukuunottamatta Kalmoniemen kärkeä ja kivivallia. Yhtä lukuunottamatta tulipaikoille on lähes esteetön pääsy. Ei varmastikaan ole ihme, että reitillä liikkui kaiken ikäistä porukkaa ja kaikilla välineillä. Oikein mukava palanen Joensuun monipuolista kaupunkiluontoa.

Sijainti: N=6942213.356, E=640362.109 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,5839997, GEO:lon=29,7328669

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kalliojärven kierros
Noljakan luontopolku (tulossa)
Elovaaran luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.