Mielenkiintoinen luonnonsuojelualue joen suistossa – Noljakan luontopolku Joensuussa

Noljakan luonnonsuojelualueen maapohja syntyi vuonna 1859, kun Höytiäisen kanavan pato petti. Joensuun luoteispuolelle tuli uusi suistoalue, joka on nykyään merkittävä mm. linnustonsa takia. Soistuvalla alueella kuljetaan pitkospuita pitkin – ja reitin puolivälissä voi tiirailla suiston elämää ja maisemia lintutornista.

Noljakan luontopolku Joensuussa
Päivämäärä: 23.6.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 675.
Reitin pituus: 5 km. (Lähtö Erkinpellontien pallokentän laidalta)
Kohokohdat: Rantametsät ja -niityt, lintutornin maisemat.
Parkkipaikka: Valitsimme Erkinpellontien pallokentän tilavan pysäköintialueen, osoite Erkinpellontie 7. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Joensuun paikallisliikenne tuo Noljakantielle tai Noljakankaarelle. Mujusenpiha-nimiseltä pysäkiltä puoli kilometriä varsinaiselle luontopolulle.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa – jopa helpohko reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Joensuun reissun viimeiseksi käyntikohteeksi valikoitui Noljakan luontopolku. Olin nähnyt hienoja kuvia netissä ja halusin käydä tutustumassa Noljakan niittyihin ja rantakoivikkoihin. Joensuun retkeilyreittien nettisivu mainitsi yhdeksi lähtöpaikaksi Erkinpellontien pallokentän ja päätimme retkikaverin kanssa ajella sinne. Tarkkaa osoitetta ei ollut, jouduimme ajamaan tietä ees ja taas, kunnes kenttä paikallistettiin Karttaselain-sovelluksen avulla.

Lopulta auto oli parkissa ja pesäpallokentän laidalta löytyi myös sama reittikartta, johon olin jo netissä tutustunut. Olimme koilliskulmaan merkityllä P-paikalla. Tästä kävelisimme sinisellä merkittyä Noljakan polkua etelään, kunnes tulisimme punaisella merkitylle Suiston luontopoluksi kartassa nimetylle osuudelle. Sitten paluu joko sinisellä tai oranssilla merkittyä polkua takaisin koillisnurkkaan. (Noljakan poluille pääsee myös eteläpuolelta, pysäköintipaikan osoite on Iisakintie 3.)

Lähdimme liikkeelle. Ulkoiluväylällä oli sinisiä maalimerkkejä, joten reittiä oli tässä kohtuullisen helppo seurata. Kolmensadan metrin kävelyn jälkeen vastaan tuli Noljakan frisbeegolfkenttä.

Risteyksessä voi valita useammankin vaihtoehdon kohti varsinaista luontopolkua. Me käännyimme oikealle (opasteet kohti Lykynlampea ja Pärnävaaraa). Vain parinkymmenen metrin päässä sinisellä merkitty Noljakan polku kääntyy taas vasemmalle kohti rantametsiä. Suoraan jatkettaessa voisi kulkea esteetöntä reittiä tulipaikalle.

Noin 700 metrin kohdalla olimme jo ensimmäisessä sympaattisessa rantakoivikossa.

Reitti putkahtaa rantakoivikosta niitylle.

Niityn laidalla oli tämäkin erikoinen reittimerkki. Legoukkeli oli kiinni tolpassa – kukaan ohikulkija ei ollut sitä siihen jättänyt.

Tulipaikka on mäntymetsässä, aivan niityn laidalla. Tänne kulkee siis myös esteetön reitti, noin kilometri Erkinpellontieltä.

Me jatkoimme tästä kohti Noljakan luontopolkua. Kohta ollaan jo laidunaidan vieressä. Kyltti kertoi, että täällä laiduntaisi 20 luomu hereford-lehmää vasikoineen sekä yksi sonni. Eläimet syövät täällä vain korsirehua ja kivennäisiä – niitä ei saa syöttää.

Laidun on jaettu kahteen lohkoon, polku kulkee niiden välissä. Pitkospuut alkavat tästä kohdasta – ja suurin osa tästä noin kahden kilometrin luontopolusta kuljetaankin pitkoksia pitkin. Samalla siirrytään osuudelle, jonne ei saa tuoda koiria.

Reitti vie koivikosta rantaniitylle. Pitkospuiden toisella puolella oli selvästi laidunnettu, toisella sen sijaan ei – sen voi huomata kuvastakin. Tässä saimme seurata pensastaskua, joka pysähtyi korrelle vain muutaman metrin päähän meistä.

Seitsemän metriä korkea ja jämäkkä lintutorni on rakennettu vuosituhannen vaihteessa. Edustan ruovikkoa ja pensaikkoa on raivattu, jotta kahlaajille ja vesilinnuille riittäisi avointa rantaa.

Nyt löytyi hereford-karjakin. Ne laidunsivat täällä lintutornin ja Pyhäselän välissä. Katselimme hetken tätä avaraa maisemaa, sitten oli aika jatkaa kävelyä.

Matka jatkui tästä itään. Pitkospuut kulkevat rantaniityn laidalla. Täällä voi keväisin olla vettä pitkoksilla asti, nyt sitä oli vaikea uskoa. Ympärillä oli aivan kuivaa maastoa.

Tällä osuudella oli muutama paikalliseen luontoon liittyvä taulukin. Linnuista mainitaan mm. ruokokerttunen, pajusirkku ja kultasirkku. Viimeksi mainittua en muistanut koskaan nähneeni – ja taulu kertoikin sen pesineen täällä viimeksi 1990-luvulla. Sen jälkeen se on kadonnut Suomen pesimälajistosta. Muita luontotaulujen aiheita olivat esim. rannan kasvillisuusvyöhykkeet ja lätäkön eläimet.

Pitkospuiden loppumetreillä. Täällä ollaan jotakuinkin reitin eteläisimmässä kohdassa.

Vielä saimme lukea tikoista, erityisesti valkoselkätikasta. Polun varrella on myös Höytiäisen lintuasema, joka on toiminut täällä vuodesta 1984. Sen päätoimintaa on lintujen rengastus. Vuosittain rengastetaan noin 4000 lintua. Eniten rengastettuja lajeja ovat pajulintu (29 000 rengastusta vuosina 1984-2013), hömötiainen ja urpiainen.

Palasimme sinisellä merkityllä Noljakan polulle. Jossain kohdassa siirryimme kuntoradalle, ja kävelimme sitä pitkin takaisin kohti pohjoista.

Kohta palasimme frisbeegolfkentälle – ja siitä pysäköintipaikalle. Tämän kävelyreitin pituudeksi mittasin 5 kilometriä ja siihen käytimme aikaa tunnin ja kolme varttia. Emme pitäneet evästaukoa, mutta vietimme tovin lintutornissa. Tapasimme puolen tusinaa muutakin ulkoilijaa.

Reitti on helpohko. Ehkäpä hetkittäin kiikkerät pitkokset ja muutama juuri poluilla voivat nostaa reitin keskivaativaksi, mutta mielestäni tämä kävelyreitti sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ikää katsomatta. Ainakin näin keskikesällä, kun maasto on kuivaa ja pitkokset selvästi veden yläpuolella.

Sijainti: N=6946792.842, E=637891.045 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,6259894, GEO:lon=29,6885311

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Kalliojärven kierros
Kuhasalon kierros
Elovaaran luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.