Karnaistenkorvessa sydäntalven taikaa tankkaamassa

Jostain syystä harmaat talvisunnuntait ovat minulle aina yhtä lamaannuttava kokemus. Niiden värittömyys menee mieleen ja on vaikea sieltä taas pölistellä pois. Sitä voisi pitää sietämättömänä, ellei tietäisi, että siihen on halpa ja tehokas itsehoitolääke. Puoli tuntia metsässä kääntää suupielet jo ylöspäin ja toinen mokoma saa auringon paistamaan riippumatta siitä, millainen säätila ulkona vallitsee.

karnaistenkorvessa-10

Eräänä sellaisena päivänä olin lähtemäisilläni Nuuksioon, mutta jostain syystä ristetys toisensa perään valitsin toisen suunnan. Lähempää tiesin nimittäin löytyvän jotain, joka ei ollut paikkana niin itselleni nin tuttu saati ruuhkainen – halusinhan kuulla ajatukseni. Suuntanani oli Lohja Karnaistenkorpi.

Matkan aikana pilvet laskivat miljoonat ja taas miljoona pienet lumihiutaleet tanssimaan. Radiossa säitten ennustaja kertoi illan ja yön aikana tulevan lunta toistakymmentä senttiä. Enempää se ei ehtinyt luvata, kun minä pistin radion mykäksi. Olin perillä ja auto sai luvan vaihtua jalkapariin.

karnaistenkorvessa

Polku oli selvästi näkyvissä, mutta viimeisen tunnin aikana kukaan ei ollut siitä astellut. Oli jo aikakin siis sukeltaa kuusten katveeseen ja mennä sinne, minne polku oli minut vievä.

karnaistenkorvessa-4

Kuusikko oli sellainen, että siellä oli ihmisen hyvä olla. Jokainen puu, putura, mätäs ja lampare, jokainen käpy ja pudonnut neulanen oli tismalleen oikeassa paikassa.

karnaistenkorvessa-3

Jos pysähtyi ja odotti hetken aistien terävöityistä, saattoi huomata kuinka talvinen metsä eli. Linnut ja oravat paljastivat itsensä pienillä vihjeillä. Suuremmat eläimet olivat tallanneet sinne tänne jälkensä.

karnaistenkorvessa-2

Alempana, kamaratasolla näkyi kuinka myrskynherra oli taitellut muutamat näreet lepäämään maata myöten.

karnaistenkorvessa-5

Ahvenlammen rannassa pysähdyin tähystämään. Hanki ja pilvet nielivät äänet. Ei olisi uskonut, että silmän kantaman päässä, mutta kantamattomissa meni yksi Suomen vilkkaimmista valtaväylistä. Enpä minä sitä tosin ajatellut, vaan laavua, joka kuusten katveesta jo kutsuen pilkisti. Minulla oli kuksa ja siihen lämmintä juotavaa.

karnaistenkorvessa-6

Vastarannalla pistin istuen, tulet ja miettien. Nyt myös ykköstietä, joka meni selkäni takana osapuilleen viidenkymmenen metrin päässä. Eipä sitä tässä arvannut, olivat herrat kaivattaneet sen tunneliin. Yläpuolella elämä saattoi jatkua kuten oli aina tehnyt.

karnaistenkorvessa-7

Istuin minkä istuin. Katsoin sitten, että nuotiontekeleeni ei jäänyt kytemään ja palasin polun toisen haaran kautta sinne, mistä olin lähtenyt. Tänne tultaisiin vielä takaisin tänä talvena, koko perheen kanssa makkaraa paistamaan.

karnaistenkorvessa-11

Arvokkaimmat elämykset tuppaavat olemaan niin pieniä, ettei niitä muista kyllin usein antaa. Vaikka ne muistaa sittenkin, kun omat jalat eivät enää kanna. Käykäähän tekin, vaikka Karnaistenkorvessa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6689434 E 336145

1 reply
  1. Rakastuneet
    Rakastuneet says:

    Kävimme Lohjalla Karnaistenkorvessa, siellä oli todella jännittävä tunnelma. Aiomme mennä uudestaankin, hienoja laavuja. Elämys.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.