Ailiggaan kammilla tulistelemassa

Karigasniemen Ailiggaan rinteellä on kotoisa kammi, jonne on kylästä lyhyehkö kävelymatka. Tahdista ja reitin kunnosta hieman riippuen matkaan menee parisen tuntia.

Jokin aika sitten eräs ystäväni pyysi minua kammille seuraksi, joten pakkasimme reppumme ja suuntasimme tunturiin.

Nousimme keskustasta Poromiehentietä ylös. Sen päättyessä alkaa valaistu kuntorata, jota edetään joitakin satoja metrejä. Pienessä rinteessä on lopulta kielletyn ajosuunnan merkki, ja siitä kohdin käännytään oikealle, jonne kuntopolusta poikkeaa kelkkareitti. Paikka on helppo erottaa, koska siinä kohtaa poroaidassa on portti. Jos portti ei ole auki ja avaat sen, niin muista myös sulkea se perästäsi.

Jos kelkkareitti on ummessa, kannattaa kääntyä takaisin sen sijaan, että lähtee harhailemaan tunturiin.

Jos kelkkareitti on auki, sitä on helppo ja mukava seurata kammille saakka.

Reitti kohoaa varsinkin alussa nopeasti ja pian kannattaakin pysähtyä ja kääntyä katsomaan takana avautuvaa maisemaa, jossa Norjan huiput kohoavat näyttävästi.

Matkalla on myös matalaa hauskannäköistä metsää, komeita keloja ja juurakoita sekä aukeita paikkoja. On pysäyttävää erottaa yhtäkkiä kaunis Ailigas valkoisena suoraan edessä.

Ailigas kuvassa keskellä. Matkalla löysimme myös sulana pysyneitä puroja, joista saimme raikasta juomavettä.

Aina liikuskellessani seudulla reitti on ollut selkeä eikä siitä ole voinut erehtyä – senkun seuraa jälkiä.

Jos reitti kuitenkin näyttää olevan peittynyt, ei kannata lähteä tunturiin harhailemaan. Matka kammille ei ole lyhyt, eikä eksymisen riskiä kannata ottaa. Kannattaa muistaa että matkalla saattaa yllättää esimerkiksi usva.

Kammille on toinenkin reitti, jonka löytää kirjoituksen lopussa olevasta karttalinkistä.

Pitkällä valotusajalla näyttää kuin kummitusihminen kohentaisi tulta kummituskoirien katsellessa.

Kammilla sulatimme teevettä lumesta nokipannussa. Paistoimme ruokaa kaminan kuumuudessa ja nautiskelimme eräelämästä kaikessa rauhassa.

Polttopuita emme raahanneet itse mukaan: kammin takana on nimittäin erillinen rakennus, jossa on polttopuita, kierrätyspiste sekä hyyskä. Huoltorakennukselle pääseminen saattaa tosin vaatia tarmokasta metrisessä hangessa rämpimistä, joten kannattaa etukäteen varmistaa ettei lumi pääse saappaisiin…

Kammi löytyy kartalta tästä linkistä. Katso myös vaihtoehtoinen reitti kammille. Skalonjuovccan kodasta puhutaan täällä kotoisammin ihan vain Ailiggaan kammina.