Keväinen sunnuntaipäivä Linlon paratiisisaarella Kirkkonummella

Kävin Linlon saarella talvella pelaamassa jumppapallogolfia, ja siitä lähtien on ollut mielessä, että haluaisin kävellä saaren ympäri kesämmällä. Toukokuisena sunnuntaina lähdin matkaan ja otin yhden ystävänkin mukaan.

➡️ kierros n. 6 km
? 2 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
? Paikka kartalla
? Useampi tulipaikka ja keittokatos

Paikka on helppo löytää ainakin navigaattorin avulla, sillä Linlontie päättyy vierasvenesatamaan, jossa on runsaasti parkkitilaa. Sataman opaskartta on omalaatuinen, kuin suoraan vanerilevyyn piirretty. Karttaa ei sinänsä paljoa tarvitse, saaren rantoja myötäillen voi kiertää noin kuuden kilometrin lenkin.

Saareen pääsee parinkymmenen metrin pituista kävelysiltaa pitkin. Kuten jo mainittu, kylttejä ei tosiaankaan liiemmin ole (eikä tarvita). Saaren pohjoispäässä on toki tämä ”tienviitta”, mutta en oikeastaan edes tiedä, mihin tuo mainittu 1,4 km matka viittaa. Linlossa on useampi taukopaikka keittokatoksineen. 

Lähdimme kiertämään saarta myötäpäivään. Koillisrannalla reitti kulkee lähinnä metsässä, muutaman kerran käydään rannan tuntumassa, mutta retken kohokohdat odottivat vielä vuoroaan.

Ensimmäinen mukava taukopaikka, Kittelvikenin retkisatama, tuli näkyviin noin puolentoista kilometrin kävelyn jälkeen. 

Kittelvikenissä on pöytä ja penkit aivan meren äärellä. Oli suorastaan pakko ottaa ensimmäinen tauko ja nauttia välipalaevästä jo tässä kohdassa.

Matka jatkui itärannikkoa pitkin, ja nyt alkoi polku muuttua sikäli mielenkiintoisemmaksi, että meren ja rannan läheisyys oli koko ajan läsnä. Missä tahansa saattoi siirtyä rannalle ihailemaan merta, kiviä, rantakasvillisuutta – tai vaikkapa vesilintuja, joita nähtiin montaa sorttia.

Nuotiopaikkoja oli paljon. Kallionkolosta saattaa täällä löytää mukavan yllätyksen. 

Eteläkärjen Skadaholmenissa käveltiin melkeinpä pelkästään rantakallioita pitkin. Vastarannalla siintää Porkkalanniemi, ja sen rannalla hienoilla paikoilla sijaitsevat mökit tai asuintalot.

Ensimmäinen keittokatos tuli vastaan täällä, saaren eteläisimmässä osassa.

Skadaholmenin lahdella nähtiin niin kyhmyjoutsenia, lokkeja, telkkiä kuin rannalla makoilevia auringonottajiakin (joita en sentään kuvannut…)

Välillä kuljettiin jälleen tervaleppien varjostamassa rantalehdossa. Kieloja riitti täälläkin.

Toinen tauko tuli ennen Långströmmenin lahteen siirtymistä, rannalla oli ihan vesirajan luona pieni pöytä ja kapeat penkit. Kahvi ja khachapuri maistuivat erityisen hyvälle auringonpaisteessa ja merimaisemassa. 

Polku on todella monipuolinen, välillä kuljetaan kallioisessa mäntymetsässäkin.

Kuten sanottu, istuskelu-, ruokailu- ja nuotiopaikkoja riittää. Länsilaidan keittokatoksella on myös erinomaisessa kunnossa oleva puuvaja, jossa rittää puuta. Keittokatoksessa kuului iloinen tulen ritinä. Olisipa vielä ollut makkarat mukana, niin olisimme päässeet paistamaan niitä saman tien.

Länsirannikolla kävellään välillä rantaruovikon laidassa…

…Ja hetkeä myöhemmin jylhien kallioiden yli. Länsilaita on huomattavasti jyrkkäpiirteisempi, ja tässä kohdassa on muutamat portaat kulkijaa helpottamassa.

Viimeisten kallioylitysten jälkeen saavutaan takaisin vierasvenesataman luokse. Matkaa kertyi siis noin 6 kilometriä ja aikaa kului eväs- ja kuvaustaukojen kera noin kaksi tuntia ja vartti. Matkalla nähtiin jonkin verran muitakin retkipäivää viettäneitä, mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin olisin luullut. Ehkäpä kaikki eivät vielä tätä paratiisisaarta tunne. Suosittelen tutustumista!

Ihan kaikki matkalla nähdyt kukat eivät olleet ennestään tuttuja. Tässä kuvassa lienee parhaimmisto: myötäpäivään merisaunio, keltamaite, keto-orvokki ja ehkä jokin hanhikki (koska ei kai tämä rätvänäkään ole). Ehkä joku biologi minua aiheesta valaisee!

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Sijainti: N=6657583.000, E=356363.000 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.