Sinivuoren luontopolku Kangasniemellä käy korkealla vuorella ja tarjoaa upeat ja avarat maisemat

Sinivuori sijaitsee Kangasniemellä, Rutakosken kylällä. Se on yksi Kangasniemen korkeimmista paikoista. Huipulle kiipeäminen vaatii hieman sisua, nousua kertyy lähes sata metriä. Luontopolkumies suosittelee, sillä maisemat sen huipulta ovat yllättävän avarat. Sinivuoren huipulla sijaitsee myös hyvätasoinen kota.

Sinivuoren luontopolku Kangasniemellä
Päivämäärä: 7.8.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 177
Reitin pituus: 5,6 km
Kohokohdat: Sinivuori ja sen komeat maisemat
Parkkipaikka: Rutakoskentien laidassa, noin 5-6 autolle. Osoite Rutakoskentie 1016. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Paikoin kosteaa, paikoin heinikkoista. Vedenpitävät jalkineet plussaa.
Vaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kangasniemi sattui matkan varrelle Jyväskylän suunnasta mökille ajellessa. Katselin läpi Kangasniemen luontopolut ja valitsin kohteeksi Sinivuoren luontopolun – halusin kivuta 213 metriä korkean Sinivuoren päälle ihailemaan maisemia. Parkkipaikka löytyi helposti Rutakoskentien laidasta. Katsoin karttaa (jonka olin tulostanut Kangasniemen luontopolkusivuilta) ja ihmettelin, lähtisikö polku juuri siihen suuntaan, jossa oli omakotitalo – ja kyllä, sama reitti vie sekä talon pihaan että luontopolun alkumetreille. Polun aloituskyltti vasemmalla, omakotitalon pihapensaat oikealla kuvassa.

Aloituspisteen infotaulussa on sama esite, jonka olin printannut nettisivuilta.

Laitteet käyntiin ja matkaan. Reitti alkaa tietä pitkin. Luontopolku on pääosin merkitty punaisilla maalimerkeillä. 

Neljänsadan metrin kohdalla ehdotetaan vaihtoehtoista reittiä lähellä olevan mökin ohi. Otin luonnollisesti vinkistä vaarin.

Tämä vaihtoehtoinen reitti oli merkitty keltaisilla nauhoilla. Niitä oli todella paljon, joten eksymisen vaaraa ei ollut.

Palataan ajotielle ja hetken päästä vasemmalle kurvaavalle polulle. Sinivuori siintää jo vähän matkan päässä tavoitteena.

Näillä seuduilla taimikon seassa oli melko paljon heinikkoa, mutta polku erottui kuitenkin selvästi. Olin lukenut polun esitteestä, että ”maaston kasvillisuus on erittäin runsasta” ja pelkäsin sen tarkoittavan jatkuvaa heinikkoa. Ihan siitä ei ollut kyse. Hetken päästä laskeuduttiin melkein Vehmaanlahden rantaan ja ylitettiin järveen laskeva puro.

Järven rannan lähellä oli muutama kosteikko. Paikoitellen oli rakennettu siltoja kosteimpien kohtien ylittämiseksi.

Vehmaanlahden läheisyydessä, noin puolentoista kilometrin kohdalla, oli myös yksinkertainen penkki istuskelupaikkana. 

Ja sitten se alkaa. Polku käy hyvin lähellä kesämökkejä ja Vuorenpääntietä ja tekee sitten 90 asteen käännöksen. Tästä on Sinivuoren huipulle matkaa noin 600 metriä.

Nousu ei ala kovin jyrkkänä. Kiroilin silti kuumuutta ja hyttysiä… Pidin juomataukoa ja yritin taapertaa hitaasti mäkeä ylös. Jossain vaiheessa jyrkkyys lisääntyi ja mäki tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

Lopulta sadan metrin nousu alkoi loppua ja koivikko vaihtui paljon avoimemmaksi mäntymetsäksi. Sinivuoren kota näkyi edessäni. Esitteessä kerrottiin, että tässä vaiheessa ”retkeilijä voi päästää pienen ilon huudahduksen juuri tehdystä saavutuksestaan” – ehkäpä vähän tuuletinkin nousun kunniaksi. Kodan lisäksi mäen päältä löytyy pöytä ja penkit, vessa ja puuliiteri.

Täällä Sinivuoren huipulla ollaan siis 213 metrin korkeudessa. Maisemat ovat jylhiä – oikeastaan suorastaan harvinaiset näillä leveysasteilla. Sekä blogin avauskuvassa että alla olevassa selfiessä näkyy hienoin maisema, joka aukeaa länteen päin.

Sinivuorelta laskeudutaan alas paahteista ja huomattavasti loivempaa etelärinnettä pitkin. Polun varrella kasvaa paljon kukkakasveja ja siitä syystä polun ympärillä lenteli myös todella paljon perhosia.

Polku laskeutuu Sinivuorelta Sinimäentielle. Hieman ennen tielle saapumista kävellään ilmeisesti entisen maatilan puutarhassa. Omenapuu on kyltitetty, mutta omenoita ei ainakaan vielä ollut tarjolla.

Kartan perusteella arvelin, että viimeiset puolitoista kilometriä käveltäisiin Sinimäentietä ja Rutakoskentietä takaisin parkkipaikalle, mutta ei sittenkään. Sadan metrin tieosuuden jälkeen reitti siirtyi takaisin metsäpoluille. Taimikkoon oli jätetty korkeat koivut säästöpuiksi.

Polku käväisee vielä Korteharjun maatilan pellon laidassa.

Hieman ennen viiden kilometrin täyttymistä polku lopulta yhtyy Rutakoskentiehen. Viimeiset 700 metriä kuljetaan leveän hiekkatien laitaa.

Tänään kävelyyni meni aikaa hieman alle kaksi tuntia. Pidin melko pitkän evästauon Sinivuoren kodalla. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja, kun elokuisena perjantaina ajelin puolen päivän maissa paikalle – enkä nähnyt ainuttakaan ihmistä reitin varrella. Tosin kun palailin autolle, oli kolmen tytön ryhmä lähdössä kävelemään kohti Sinivuorta. 

Polku oli positiivinen yllätys, pelkäsin tosiaan heinikkoista ja liian vähän käveltyä reittiä, mutta siitä ei ollut pelkoa, Ilmeisesti polusta pidetään huolta ja rakenteet pidetään kunnossa.

Muuten, jos haluaa päästä Sinivuorelle vähemmällä kävelyllä (ja hiellä), voi auton jättää myös Sinimäentielle polun risteykseen ja nousta Sinivuorelle loivempaa eteläistä reittiä. Nousumetrejäkin kertyisi silloin vain 60. Sinivuoren maisema on kokemisen arvoinen, suosittelen lämpimästi sinulle, joka Kangasniemen suunnalla liikut!

Sijainti: N=6895376.507, E=472861.753 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=62.18894698178943, lon=26.478318794373692

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.