Suurolan luontopolulla Kangasniemellä riittää kohteita: lintutorni, retkisatama ja metsäkirkko

Muutama kilometri Kangasniemen keskustasta etelään sijaitsee Suurolansaari. Saaren (joka oikeastaan taitaa olla niemi) luontonähtävyyksiin kuuluu luontokirkko, lintutorni ja sen vieressä sijaitseva kota sekä Puulan Ruovedenselän puolella sijaitseva retkisatama. Kaikki nämä kohteet ovat tarjolla noin neljän kilometrin luontopolulla.

Suurolan luontopolku Kangasniemellä
Päivämäärä: 5.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 332
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Metsäkirkko, retkisatama, lintutorni sekä muutama erikoinen kivi/siirtolohkare
Parkkipaikka: Kaksi parkkipaikkaa, toinen Ketunkolontiellä, toinen Telkonlahdentiellä. Jälkimmäinen paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Vedenpitävät jalkineet ja pitkät lahkeet tarpeen
Keskivaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Kangasniemi sattui matkan varrelle ja päätin käydä kävelemässä yhden Kangasniemen luontopoluista. Parhaiten aikaikkunaani sopi noin neljän kilometrin mittaiseksi ilmoitettu Suurolan luontopolku. Luulin sen sijaitsevan Jyväskylä-Mikkeli -tien varrella, mutta ei, oikea osoite olikin hieman Kangasniemen keskustasta kohti Hokan kylää. Valtatieltä matkaa on noin kahdeksan kilometriä.

Luontopolulle ilmoitetaan kaksi eri lähtöpistettä. Kangasniemen nettisivu tarjoaa ykkösenä Ketunkolontietä, mutta totesin Telkonlahdentien parkkipaikan olevan kävelyn kannalta mielekkäämpi. Se sijaitsi aivan polun laidassa ja sieltä olisi helppo kävellä luontopolku janareitti/ympyräreitti/janareitti -yhdistelmänä, jossa alku ja loppu kuljettaisiin samaa reittiä. Ajelin siis Telkonlahdentielle ja löysin pienen parkkipaikan, jonka laidassa on selkeä kartta ja reittiopaste kohti lintutornia.

Auto parkkiin ja valmiina reissuun. Kartan olin itse asiassa printannut mukaan netistä. Parkkipaikan laidassa sama kartta on tarjolla, jos haluaa reittiä tutkia tai sen kuvata. Lähtöpaikkani oli siis kartan alaosassa ja reitin kaukaisin piste olisi yläoikealla, jonne oli merkattu uimaranta ja tulipaikka.

Ensimmäiset sata metriä kuljetaan melko leveällä hiekkatiellä. Reittimerkintänä täällä on käytetty keltaisia ja punaisia väriopasteita. Alkumatkalla tarjolla oli molempia värejä. Palataan värien merkitykseen myöhemmin.

Lintutornille ja kodalle on todella lyhyt matka parkkipaikalta. Risteys tuli vastaan jo sadan metrin jälkeen. Reitin opasteet olivat suurilta osin mukavan kotikutoisia ja käsin tehtyjä.

Kota ja tulipaikka ovat Leppäselkä-nimisen lahden rannalla. Takana näkyy puuvaja. Kuvaa ottaessa selkäni taakse jäi myös pieni lintutorni ja oikealla vähän matkan päässä puusee.

Lintutornilta on mukava näkyvä Leppäselälle. Tänään minulle riitti ihan lyhyt kiikarointi, näkyvillä oli vain naurulokkeja. Niitä oli paljon ja niiden ääni kaikui melkeinpä parkkipaikalle asti.

Jatkoin siis matkaa. Lintutornin jälkeen luonto muuttui hyvin reheväksi, metsätyyppi puhtaaksi koivikoksi – ja polku hyvin heinikkoiseksi. Tässä oli kesäaamuna kosteaa ja totesin jalkinevalinnan oikeaksi, ajattelin kumisaappaiden nimittäin olevan tarpeen. Myös pitkät lahkeet ovat ehdottomasti tarpeen – ehkä jopa pitkät hihatkin, paikoitellen heinikko oli nimittäin aika korkeaa.

Alkumatkasta reitillä oli paljon erilaisia opastetauluja. Kangasniemen nettisivulla kerrotaan niitä olevan peräti 27. Ne taitavat olla kaikki (jos en väärässä ole) kahden parkkipaikan välisellä osuudella, joka on merkitty punaisilla opasteilla. Palaan vielä värikoodeihin myöhemmin. Tässä taulussa heti lintutornin jälkeisessä koivikossa kerrotaan jäkälistä laveasti – lisäksi voi testata, miten hyvin tuntee eri puiden lehtiä.

Myös muutama kasvi oli merkitty omalla taulullaan, näitä olivat ainakin tuomipihlaja, tervaleppä ja tämän kuvan mustakonnanmarja. Mainittakoon vielä opasteviidakosta, että alkumatkalla näin myös käsin kirjoitetun kyltin ”lähde” (jossa en käynyt) sekä ”pirunpelto” (jossa luultavasti kävin – tosin pirunpellon polku kurvasi takaisin pääreitille niin etten ollut edes varma, oliko reitin varrella näkemäni kivikko se mainittu pirunpelto).

Karttaan merkitty metsäkirkko tuli vastaan noin 700 metrin kävelyn jälkeen. Rakenteet eivät olleet priimakunnossa. Mietin, ottaisinko kuvan itsestäni saarnastuolissa ja astuin siihen kokeeksi – se meinasi kellahtaa kumoon. Lopulta päädyin vain ottamaan kuvan takarivin takaa. Netin mukaan metsäkirkkoa on kuitenkin käytetty viime aikoina.

Metsäkirkon jälkeen janareitti vaihtuu ympyräreitiksi tai oikeastaan vähän kuin kahdeksikoksi (eli kahdeksi peräkkäiseksi ympyräksi). Päätin kiertää reitit vastapäivään, kun en löytänyt tietoa kiertosuunnasta. Risteyksessä on punaisia opasteita kohti kotaa ja kohti Hokantietä (joka lienee toisen parkkipaikan eli Ketunkolontien suunta).

Minä käännyin siis keltaiselle reitille. Ihmettelin matkalla värejä, mutta ilmeisesti itäinen reitti Ketunkolontie-Ruovedenselkä-Lintutorni on merkitty keltaisella ja läntinen reitti Ketunkolontie-Lintutorni on merkitty punaisella värillä. Saman reitin eri puolet eri väreillä. Tämäkin opaste on varmasti joskus ollut keltainen. Reitillä oli parissa kohdassa pitkospuita, ne olivat oikein hyvässä kunnossa. Kosteita paikkoja ei muutenkaan ollut, vain heinikko oli kosteaa.

Olin kävellyt hieman alle kaksi kilometriä, kun polku saapui taas Telkonlahdentielle. Ihme kyllä, tässä ei ollut opastetta, kumpaan suuntaan tulisi kääntyä. Tein kartanlukuvirheen ja kävelin muutaman metrin oikealle. Ei yhtään opastetta. Aloin epäillä. Käännyin ympäri ja samalla hoksasin myös kädessäni olleesta kartasta, että olisi pitänyt kääntyä vasempaan. Muutama metri hiekkatietä ja kaukaa alkoikin jo siintää pieni parkkipaikka ja jonkinlainen opastaulu.

Parinsadan metrin hiekkatieosuuden jälkeen kurvataan opastaululta pienelle metsäpolkuosuudelle kohti uimarantaa. Tässä on muutaman auton parkkipaikka, sitä ei tosin ole karttaan merkitty.

Metsäosuudella ei ollut väriopasteita, mutta osasin karttaa tutkimalla kävellä eteläisempää reittiä kohti rantaa. Niin kuin aina, rannan lähestyminen tuntuu hienolta. Polku tuntuu päättyvän mukavaan paikkaan tämän niemen kärkeen.

Ja päättyykin. Käväisin rannan tuntumassa ottamassa kuvan kohti Ruovedenselkää ja vastapuolella näkyvää Ylänteenniemeä. Itse tulipaikka ja retkisatama oli tästä hieman vasemmalle (eli pohjoiseen). Blogin pääkuvassa on rannan tuntumassa sijaitseva tulipaikka ja puuvaja.

Pienen tauon jälkeen jatkoin matkaa. Pohjoisempi reitti rannasta oli paremmin merkitty. Ylitin taas Telkonlahdentien ja saavuin melko valoisaan kuusikkoon.

Risteys. Tässä ollaan lähellä Ketunkolontien parkkipaikkaa. Siirrytään taas punaisten opasteiden (ja luontotaulujen) reitille.

Hieman ennen ympyräreittien päättymistä vastaan tuli tämä jännittävä kivenmurikka. Otin kuvia monesta suunnasta ja lopulta mietin, että olisihan minun oltava mittatikkuna kuvassa. Sain selfien, vaikka parhaasta kuvakulmasta harmina olikin vastavalo.

Ympyräreitti tai -reitit päättyivät. Palasin metsäkirkolle ja siitä reippaalla tahdilla parkkipaikalle. Siellä kellot seis – matkaa kertyi noin neljä ja puoli kilometriä, aikaa käytin tunnin ja vartin. Reitillä oli heinäkuisena aamuna kovin hiljaista, en tavannut muita ihmisiä.

Reitti oli helpohko. Korkeuserot ovat melko pieniä ja metsäkirkko lienee noin 20 metriä korkeammalla kuin uimaranta. Nousut eivät nostata sykettä – eikä reitillä ole liikaa kantoja tai kiviäkään. Neljän kilometrin kävelyllä oli aika paljon nähtävää ja ihmeteltävää, siitä paljon plussaa. Hyvän mielen aamukävely, kaikin puolin!

Sijainti: N=6869365.449, E=483145.233 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.956405; GEO:lon=26.678066

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Sinivuoren luontopolku
Häkkilän retkipolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.