Yksi Lapin väkevimmistä paikoista: Ukko Äjjih, Inarijärvi

? Kartta
Lisätietoa Ukonkiven risteilyistä

Jos saisin valita, kuinka viettäisin 30-vuotissyntymäpäiviäni, olisi se jossakin erämaan keskellä, kaukana suuresta maailmasta, luonnon sylissä, vain läheisimpien ihmisten seurassa. Ilmeisesti paras ystäväni Essi oli lukenut ajatukseni, sillä kun syntymäpäiväni koitti, ajelutti hän meidät Inarijärven rantaan. Rannassa putputti komea vene, jonka kapteeni nosti meille iloisesti kättä. Aamulla herätessäni en olisi vielä osannut arvata, että iltapäivällä löytäisin itseni Inarijärven laineilta.

Vene kirmasi iloisesti halki järvenselän. Istuimme veneessä sisällä, poiketen välillä takaovesta ulos maisemaa katselemaan ja Inarin Uistelijoiden hauskaa mittanauhaa naureskelemaan. Ukonkiven tunnistettava siluetti erottui horisontissa, ja takanamme kohosi Otsamon komea, sininen muoto.

Kapteeni kertoi meille, että monesti näin kesäkuun alussa on järvi vielä niin jäässä, ettei Ukonkivelle ole asiaa. Nyt olivat kaikki tähdet ja planeetat osuneet kohdalleen, että tämä synttäriylläriksi saamani reissu onnistui. Sää oli kaunis, sopivan lämmin ja sopivan raikas, sopivan pilvinen ja sopivan aurinkoinen, ja Inarijärvi oli kaunis kuten aina.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Joillakin saarilla näkyi poroja. Pian olimme Ukonkiven edessä ja kaarsimme sen takakautta kohti laituria.

Oli hauska huomata, kuinka erilaiselta Ukonkivi näytti eri puolilta nähtynä. Varmaankin saaren komein, jyrkin ja persoonallisin siluetti näyttäytyy juuri Inarin kirkonkylän suuntaan.

Pian olimme laiturissa, puuportaiden juurella.

Lempeä Lapin kesätuuli puhalsi kasvoille, kun nousimme veneestä. Saaren selkään nouseminen tuntui seikkailulta, koska paikka on niin kuuluisa. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin hiljainen kunnioitus. Ukonkivi on yksi Lapin pyhimmistä ja mahtavimmista paikoista. Monesti Inarissa ajellessani olen onnistunut näkemään sen vilaukselta, ja ajatellut, että tuolla pitäisi joskus käydä.

Askeleet veivät puuportaikkoa ylös kuin itsekseen. Kapuaminen ei ollut mikään ähkimistä vaativa suoritus, joten enemmän aikaa ja energiaa jäi avartuvista maisemista nauttimiseen. Ennen kaikkea nautin eristyneisyyden ja rauhan tunteesta.

Inarijärven saaret toivat minulle mieleen lapsuudenkesieni Saaristomeren. Täällä Sisä-Lapissa on meri saarineen kaukana, joten valtava sininen järvi vaahtopäineen ja lukemattomine luotoineen ja saarineen riittää palauttamaan oitis mieleen Itämeren, vaikka tarkemmin katsottuna saarissa onkin kosolti pohjoisen näköä.

Järripeippo piippasi hermostuneena koivikossa, kun saavuimme Ukonkiven huipulle. Sää oli tuuleton, mutta Lapin kesä ei ollut vielä päästänyt sääskipilviä ilmoille, joten huipulla oli ihanan rauhaisaa.

Poro oli pipanoinut Ukonkiven korkeimmalla paikalla olevalle, korkeimmalle kivelle.

Minä mietin, mitä tämä mahtava seita oli puuportaista mieltä. Nauttiiko seita nykypäivänä saamastaan huomiosta ja kävijöistä? Yritin olla mahdollisimman hiljaa ja rauhallinen, kunnioittaa ja ihailla seitaa, aistia sen voiman. Luontoon.fi tietää kertoa, että Ukko on peräti kuuluisin saamelaisten pyhä paikka Suomessa. Vähintä mitä saarella vieraillessa voi tehdä, on retkeillä täysin roskattomasti, pysytellä puureitillä ja kunnioittaa jylhää paikkaa moitteettomalla käytöksellä.

Inarijärven kesäpäivässä aika pysähtyi. Huipulla seistessä saattoi kuulla, kuinka järven pienet laineet läiskyivät Ukonkiven rantaan kaikissa ilmansuunnissa.

Jäin puuportaille istumaan Ukon seuraan. Katselin Inarijärveä ja mietin niitä aikoja, kun muutin Lappiin neljä vuotta sitten. Muistan sen muuttomatkan kuin eilisen. Mitä kaikkea olen ehtinytkään nähdä ja kokea sen jälkeen, kun syksyllä 2014 ajelin Inarijärven ohi ja jatkoin matkaani Karigasniemeen saakka muuttokuormani kanssa.

Siinä Ukonkiven otsalla istuessani tunsin suurta rauhaa ja onnea. Lapissa on niin hyvä olla, ja kaikkialla suuressa Lapissa olo on kuin kotona.

Paluumatkalla kipparimme kuljetti meidät vielä parin vanhan hautausmaasaaren kautta. Saarella puiden lomissa vilahteli siellä täällä erilaisia hautaristejä. Kauniimpaa ja rauhallisempaa sijaintia viimeiseksi lepopaikaksi tuskin on olemassakaan. Katselimme saaria vain veneestä käsin, ihaillen myös niiden kauniita hiekkarantoja.

Inarin kirkonkylälle palattuamme vetäydyimme rantamökkiin illaksi ja yöksi. Lämmitimme saunan, ja hollantilaisten asuntoautoilijoiden kauhistukseksi kävimme monta kertaa uimassa vähintäänkin raikkaassa Inarijärvessä. Ihailimme keskiyön valoa rannalla, ja katsoimme illan ratoksi vielä tietenkin Kummelin Kultakuumeen.

Täydellisempää syntymäpäivää en olisi osannut kuvitella – lämmin kiitos kaikille sen mahdollistaneille.

Sijainti: N=7647563.929, E=511729.968 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.