Kotkan kansallinen kaupunkipuisto on kiehtova yhdistelmä historiaa ja hurmaavaa luontoa

Kaupallisessa yhteistyössä Kotkan kaupunki

Näky oli vaikuttava. Pyöreän linnoituksen rauniot reunustivat pientä saarta ja kutsuivat meitä aikamatkalle satojen vuosien taakse. Vedimme SUP-lautamme rantaan ja lapset ampaisivat tutkimaan paikkaa. Oli kiehtovia muureja ja kutkuttavia ikkuna-aukkoja, oli kauniita rantakiviä ja pehmeää hiekkaa.

Paikka oli kuin mahtavan huikea turistikohde jossain toisella puolella maailmaa. Mutta siinä se seisoi omassa rauhassaan Kotkan edustalla, vain parin kilometrin päässä mantereesta. Ihan käsittämätöntä.

Tämä Kukourin saari teki meihin järisyttävän vaikutuksen, mutta samalla se oli vain yksi niistä lukuisista, hienoista Kotka-kohteista, joihin olimme tutustuneet muutaman edellisen päivän aikana. Me olimme fillaroineet pitkin kaupunkia, kiertäneet nähtävyyksiä, ihastelleet luontoa, hurmaantuneet Kymijoen rannoista ja kaupungin arkkitehtuurista, koskista ja lukuisista puistoista. Olimme neljän päivän ajan uppoutuneet Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon – ja ihastuneet kaupunkiin.

Vau, mikä yhdistelmä historiaa ja hienoutta, jokimaisemaa ja merenrantoja, hoidettuja puistoja ja rehevää luontoa!

Mikä kansallinen kaupunkipuisto?

Kotkan kansallinen kaupunkipuisto on yksi niistä maamme kymmenestä kaupunkipuistosta, joiden tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena (ks. kansallisetkaupunkipuistot.fi).

Kotkaan kaupunkipuisto perustettiin ympäristöministeriön päätöksellä vuonna 2014, ja tämän puiston erityispiirteitä ovat nimenomaan joki- ja meriluonto sekä teolliseen kehitykseen ja linnoitus- ja puolustushistoriaan kuuluva rakennusperintö.

Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon lukeutuu niin itäisen Suomenlahden merialueita kuin keskustan puistoja, niin rakennettuja kortteleita kuin Kymijoen rantoja. Alueen laajuus on kokonaisuudessaan noin 2400 hehtaaria.

Vakuuttava startti Merikeskus Vellamosta

Jos me olisimme saapuneet Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon meren suunnalta purjehtien, olisimme rakastuneet ensisilmäyksellä. Saaristo on ihastuttava, rannat kauniita ja satama hieno. Ja siitä satamasta on vain lyhyt kävelymatka mm. mitä upeimpiin puistoihin!!

Mutta me lähestyimme tätä itsellemme ennestään tuntematonta kaupunkia tietöiden sävyttämältä suunnalta, vilkkaalta moottoritieltä ja peruslähiöitä sivuavilta reiteiltä. Näkökulma oli eri. Mutta pelasimme varman päälle ja valitsimme ensimmäiseksi käyntikohteeksemme kehutun Merikeskus Vellamon. Emmekä totisestikaan pettyneet.

Kyseessä on vuonna 2008 avautunut arkkitehtoninen taidonnäyte Kotkan vanhassa Kantasatamassa. Rakennuksen pääsuunnittelija on Ilmari Lahdelma ja talo muistuttaa jättimäistä aaltoa. Sisäänsä se kätkee Suomen merimuseon, Merivartiomuseon, Kymenlaakson museon sekä mm. seminaaritiloja ja ravintolan. Lisäksi Vellamon vieressä kelluu museona toimiva höyryjäänmurtaja Tarmo.

Vellamo on huippu. Se on täynnä toinen toistaan kiinnostavampaa näkemistä, tekemistä ja kokemista. Moniin asioihin saa koskea ja montaa seikkaa pääsee itse testaamaan. Vellamossa voi opetella solmujen tekoa ja purjeen nostamista. Vellamossa pääsee kokeilemaan virtuaalista ”mies yli laidan” -tilannetta. Vellamossa voi sukeltaa merihirviön kitaan, ajaa amfibioajoneuvoa ja uppoutua virtuaaliseen Ruotsinsalmen meritaisteluun. Siis muun muassa.

Kaikki on toteutettu laadukkaasti ja elämyksellisesti. Vau-efektejä on valtavasti. Paikka on upea ja sisäänpääsy peräti ilmainen niin alle 18-vuotiaille kuin Museokortin haltijoille. Ei todellakaan ole ihme, että tämä museokeskus on päässyt osaksi Kotkan kansallista kaupunkipuistoa.

Matkamme alku on erittäin lupaava!

Pyörillä pitkin Kymijoenrantaa

Seuraavana aamuna parkkeeraamme automme Äijänvuoren uimarannalle (Tampsan monttu) ja hyppäämme polkupyöriemme selkään. Edessämme on pyöräilypäivä mm. pitkin Kymijoen rantoja.

Kyminlinnaa pääsee ihailemaan muurien ulkopuolelta

Ensimmäinen etappimme on parin kilometrin matka kohti Kyminlinnaa. Kyminlinna on osa venäläisten rakennuttamaa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää. Alun perin Kyminlinna rakennettiin 1700-luvun lopussa ja uudelleen 1800-luvun alussa, huomattavasti suurempana. Kyminlinna on viisikulmainen ja halkaisijaltaan noin 800 metriä oleva ns. kaponieerilinnoitus, jonka kokonaispinta-ala on suunnilleen 74 hehtaaria.

Linnoitus on peittynyt monelta osin niittykasvien alle, mutta edelleen on nähtävissä pitkät matkat kivistä muuria. Siellä täällä on myös lukittuja portteja, mutta sisään ei tavallisella retkeilijällä ole mitään asiaa. Se, mitä kaikkea linnoituksen muurien sisäpuolelta löytyykään, jää siis vielä salaisuudeksi…

(Kesäkuun alussa alueella järjestettiin opastus, ja kesän 2021 toinen sisäänpääsymahdollisuus on 17.8.2021, kun alueella järjestetään venäjänkielinen opastuskierros. Mutta ehkäpä vielä jonain kesänä muurien lukot avataan useamminkin…?)

Me jatkamme matkaamme lukittujen muurien luota Kymijoen rantaan ja pyöräilemme ns. Aleksanterin pyöräreittiä seuraillen mm. Korelan siirtolapuutarha-alueen ja kauniin matonpesupaikan ohitse.

Langinkosken luonnonsuojelualue ja keisarillinen kalastusmaja ovat yhdistelmä hienoa historiaa ja upeaa luontoa

Pyöräiltyämme parisen kilometriä saavumme seuraavaan varsinaiseen kohteeseemme, Laginkosken luonnonsuojelualueelle ja keisarilliselle kalastusmajalle. Kyseessä on mitä kaunein ulkoilualue, kuohuva koski, ilmeisen loistava kalastuspaikka sekä samalla merkittävä kulttuurihistoriallinen museokohde.

Langinkosken ympäristö hurmasi jo aikoinaan jopa Venäjän tulevan keisarin, Aleksanteri III:n, kun hän vieraili alueella ensimmäisen kerran kesällä 1880. Tämän seurauksena Langinkoskelle rakennettiin keisariperheelle kalastusmaja, jossa heillä oli mahdollisuus nauttia kalastuksesta ja muusta rennosta kesäpuuhasta.

Nykyään Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on yksi Kansallismuseon museokohteista. Alueella pääsee kulkemaan vapaasti ja sieltä löytyy myös mm. kaksi kahvilaa. Varsinaiseen kalastusmajaan on mahdollista tutustua aukioloaikojen puitteissa 8 euron pääsylipulla tai Museokortilla. Alle 18-vuotiailla on tännekin vapaa pääsy.

Niin Aleksanterin pyöräreitti kuin kansallinen kaupunkipuistokin jatkuu Langinkoskelta kohti Metsolaa ja Kotkansaarta, mutta me käännämme kulkusuuntaamme takaisin pohjoiseen ja ajelemme Kymijoen rantoja seuraillen Siikakoskelle.

Vaihdamme välillä joen toiselle laidalle ja ylitämme kauniita siltoja. Ihastelemme maisemia, pidämme evästaukoja ja leikimme rantakivillä. Matkaa Langinkoskelta Siikakoskelle tulee lyhimmillään viitisen kilometriä, mutta me nautiskelemme ajelusta ja kiertelemme omia reittejämme reilusti pidempään. Ja perillä hurmaannumme täysin.

Siikakosken ympäristöön levittäytyvä Koskipuisto tarjoaa loistavat puitteet ulkoilulle

Jos olisimme kalastajia, olisi Siikakoski ihan ehdoton käyntikohteemme. Mutta vaikka tämä laji ei (vielä) kuulu repertuaariimme, onnistuu Siikakosken ympäristö tekemään meihin suuren vaikutuksen. Siikakosken liepeille levittäytyvä Koskipuisto on Kotkan puistokavalkadin uusin tulokas ja samalla mitä ihastuttavin retkeilypaikka.

Alue alkaa pohjoisessa Koivukosken padosta ja voimalaitoksesta, kulkee 6-väyläisen golfkentän kautta joenrantaa pitkin koskelle, Munkholman kahvilalle ja edelleen 90 puulajia esittelevälle arboretumille (eli puulajipuistolle).

Tämä paikka on hieno ja kaunis. Vaikuttava ja ihastuttava. Me ihailemme virtaavaa jokea ja lapset hyppelevät jälleen rantakivillä. Pyöräilemme pieniä polkuja ja piipahdamme puulajipuistossa. Kuuntelemme kosken kuohuntaa ja kuljemme pitkin esteettömäksi laudoitettua rantapolkua.

On heinäkuinen perjantai-iltapäivä, mutta alueella ei näy kuin muutama ihminen. Yksi perhe tulee hiekkarannalle. Pari miestä kalastaa. Mutta muuten ainoastaan kuohuva koski tuo ääntä hiljaiseen luontoon. Suuren suuri suositus Siikakoskelle!

Äijänvuorelta löytyy mm. uimaranta, MTB-reitti ja näkötorni

Meille on kertynyt jo pitkälti toistakymmentä pyöräilykilometriä ja osa porukastamme kaipaa jo uimista. Päätämme palata Äijänvuoren suuntaan ja sieltä jatkuvalle Kotkan kansallisen kaupunkipuiston alueelle.

Päivä ei ole erityisen lämmin, mutta lapset säntäävät välittömästi veteen. Olemme pitkään ainoat uimarit rannalla, vaikka tämä ranta on ilmeisesti Kotkan ainut yleinen järvellä sijaitseva uimaranta.

Siirryttyämme Siikakoskelta tänne Tampsan montulle on ihmismäärä pysynyt pienenä, mutta tunnelma vaihtunut toiseksi. Rannan toisella laidalla kohoavat kerrostalot, mutta toisella jatkuu kansallinen kaupunkipuisto laajana ulkoilualueena. Talvella alueella kulkevat hiihtoladut, kesällä kuntopolku. Lisäksi Äijänvuorelle on rakennettu ihan loistavalta vaikuttava 3,3 kilometrin mittainen maastopyöräreitti, Kotka XCO.

Me otamme tähän pientä tuntumaa esikoiseni kanssa, kun pyöräilemme vielä ihastelemaan maisemia Äijänvuoren näköalatornista. Reitillä on ainakin tuosta alkumatkasta ihan loistavat merkinnät, ja kymmenvuotias vetelee juurakoiden ja kivikoiden yli sellaisella vauhdilla, ettei äidillä ole mitään saumaa pysyä perässä…

Jos ilta ei olisi jo niin pitkällä, olisimme ehdottomasti kiertäneet koko lenkin, ja Äijänvuorelta olisi voinut jatkaa kansallista kaupunkipuistokierrosta myös Kymijoen toiseen haaraan, Korkeakosken voimalalle, Kymin kirkolle ja esim. Karhulan Jokipuistoon. Mutta meidän on jo pakattava pyörämme auton perään, suunnattava yöunille ja siirrettävä katseet seuraavaan päivään…

Sunilan asuinalue on Alvar Aallon vaikuttava taidonnäyte

Kun huomaan, että Kotkan kansallisesta kaupunkipuistosta löytyy kaiken muun ohella myös Alvar Aallon 1930-luvulla suunnittelema asuinalue, on seuraava kohdevalintamme selvä. Lauantaina suuntaamme ensimmäiseksi Sunilaan.

Alvar Aalto suunnitteli vuosina 1936–1939 Pyötisten saarelle Sunilan sellutehtaan ja mantereen puolelle tehtaan johtajille ja työntekijöille tarkoitetun asuinalueen. Sunila on asemakaavasuojeltu metsälähiö ja Aallon laajin toteutunut työ. Kansalliseen kaupunkipuistoon siitä lukeutuu koko asuinaluepuoli.

Alla olevissa kuvissa näkyvä Kantola on tehtaanjohtajan talo ja nykyisin Kotkan kaupungin omistuksessa. Kantolaa vuokrataan yksityisjuhlien pitopaikaksi ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia sekä mm. näyttelyitä (ks. sunilakantola.fi).

Sunilan alue sisältää lukuisia asuintaloja, joista esim. nämä alla olevat terassitalot, Karhu ja Päivölä, tunnetaan eri puolilla maailmaa. Ko. rakennukset edustavat Sunilan työläisasuntokehittelyn huipentumaa, ja niiden alakerroksessa on omalla pihalla varustettuja yksiöitä sekä kakkos- ja kolmoskerroksessa kaksioita omilla, suurilla terassiparvekkeillaan.

Sunilasta me suuntaamme parkkiin Katariinan Meripuiston laidalle. Edessä on reilun kymmenen kilometrin pyöräilykierros ympäri Kotkansaarta ja sen lukuisia puistoja sekä muita nähtävyyksiä.

Kotkansaari on täynnä toinen toistaan upeampia puistoja

Katariinan Meripuisto levittäytyy laajalle alueelle merenrantaan, entisen öljysataman paikalle. Siellä on nurmikenttiä ja piknikalueita, leikkipaikkoja ja liikuntatelineitä. Siellä voi nähdä majakoiden pienoismalleja ja kulkea labyrintissa. Siellä voi ihailla edessä avautuvaa merta ja tutkia vanhaa Fort Katariina -linnoitusta. Siellä pääsee tutustumaan puistoplanetaarioon ja ihastelemaan jopa lampaita. Puistossa ja sen lähialueilla kiertelee myös Katariinan poluiksi kutsutut reitit (2,2 km ja 5 km), jotka esittelevät linnoituskaupungin ajoilta olevia raunioita ja paikkoja.

Lisäksi niin Katariinan Meripuistosta kuin kaikkialta muualtakin kansallisen kaupunkipuiston alueelta löytyy ulkoilijoiden käyttöön tarkoitettuja tulipaikkoja ja graniittipöytiä. Niin hienoa.

Me suuntaamme Katariinan Meripuistosta pyörillämme ensin kohti Mansikkalahden uimarantaa ja täältä edelleen sataman suuntaan. Matkalla poikkeamme opaskyltistä kiinnostuneina entiselle majakalle, Ruotsinsalmen tähystys- ja vartiotornille.

Piipahdamme satamassa ja poljemme täältä Sapokan Vesipuistoon. Tämä paikka on upea. Niin hieno ja viimeistelty. Niin kaunis ja tyylikäs. Niin huikea siitäkin huolimatta, että kuiva hellekesä on saanut myös Sapokan vesiputoukset kuivumaan.

Ihailtuamme Sapokkaa matkamme jatkuu Maretariumin ohitse (tänne ehdottomasti ensi kerralla!!) kohti Luotsi-Kuusisen saarta. Perille johtaa kapea, siltamainen tie, jonka varrella on upeita taideteoksia ja lukuisia Juha Vainion sanoituksilla koristeltuja kiviä.

Olen vaikuttunut. Jos Kotka ei olisi vielä onnistunut saamaan sydäntäni sykkimään, olisi se tehnyt sen viimeistään nyt. Edessä aukeava meri ja koskettavat runot ihastuttavat. Jopa herkistävät. Niin kaunista ja koskettavaa. Älkää vaan jättäkö käymättä Luotsi-Kuusisessa!

Me istumme kallioilla ja ihailemme merta sekä mm. Ruotsinsalmen meritaisteluissa kaatuneiden muistomerkkiä (Mikhail Anikushin, 1998). Syömme eväitä ja piipahdamme näkötornissa. Mutta sitten taas matka jatkuu…

Seuraava kohteemme on Isopuisto. Kyseessä on Kotkan laajin ja samalla vanhin puisto. Se on perustettu vuonna 1801 valmistuneen Pyhän Nikolaoksen ortodoksisen kirkon ympärille, ja sen kokonaislaajuus on kahdeksan hehtaaria. Vanhojen puiden, kauniiden puistokäytävien, nurmialueiden sekä mm. kallioiden ohella Isopuistosta(kin) löytyy kutkuttava leikkipaikka lapsille. Ja tännehän me tietysti jäämme hetkeksi.

Isopuistoa seuraavat pyörälenkillämme niin kauppatori kuin sen laidalla oleva kaupungintalo, niin hienostunut Sibeliuksenpuisto kuin suuri kirkko, niin upea Veistospromenadi kuin huoliteltu Toivo Pekkasen puisto.

Täältä me jatkamme vielä Haukkavuorelle ja kipuamme näkötorniin. Olemme Kotkan korkeimmalla paikalla, ja tornin huippu kohoaa 72 metriin. Korkeuksista näemme niin kirkon kuin meren, niin Vellamon kuin ne kaikki muutkin kohteet, joissa olemme jo ehtineet vierailla. Ja toki myös ne, jotka vielä odottavat käyntiämme.

Haukkavuorelta on enää pieni matka meidän tämän päivän viimeiseen kohteeseemme, Yrttipuutarha Reduttiin. Meillä on vielä pari Kotkan puistoa näkemättä, mutta Redutti saa toimia tämän retken kruununa. Se on rakennettu vuonna 2002 Ruotsinsalmen entisöityyn, pieneen linnoitusrakenteeseen, ja siellä voi tutustua noin sataan erilaiseen yrtti- ja lääkekasviin. Erittäin ihastuttavaa.

Ja täältä me polkaisemme vielä lasten toiveesta Fuksinpuiston leikkipaikalle ja sieltä hetken päästä mm. Katariinan maauimalan vierestä takaisin Katariinan Meripuistoon – ja vielä yhteen näkötorniin.

Olipa mahtava päivä!

Varissaareen ja Fort Elisabet -linnakkeelle pääsee mm. vesibussilla

Seuraavana aamuna ei pyöräillä vaan melotaan. Me pysäköimme automme Mansikkalahden uimarannan kupeeseen ja täytämme SUP-lautamme. (Lautoja myös vuokrataan esim. Mansikkalahden kioskista.) Ensimmäinen kohteemme on ihan Kotkansaaren edustalla sijaitseva Varissaari. Sinne kulkee myös säännöllinen vesibussiliikenne Sapokan satamasta, mutta me päätämme tehdä matkan lihasvoimin.

Melontamatkaa tulee Mansikkalahdesta reilut puoli kilometriä ja perillä odottaa yksi Kotkan edustan vanhoista linnoitussaarista. Varissaaren Fort Elisabet -linnake on saanut nimensä Venäjän keisarinna Elisabeth Petrovnan mukaan, ja se palveli 1700-luvulla osana Ruotsinsalmen merilinnoitusta. Linnoitus lakkautettiin 1800-luvun alkupuolella, ja myöhemmin samalla vuosisadalla sen rakennukset ja muurit tuhoutuivat Krimin sodassa.

Viime vuosina valleja on kunnostettu ja saari on suosittu retkeilykohde. Siellä on nähtävissä – linnoitusraunioiden ohella – Ruotsinsalmen meritaisteluissa uponneen fregatti St. Nikolain hylystä nostettuja laivanosia ja tykkejä. Lisäksi saarelta löytyy mm. uimaranta, beach volley -kenttä, SUP-lautojen vuokrausta, saunalautta, ravintola ja venelaituri – sekä tietysti upeita maisemia!

Ja sieltä Varissaaren rannoilta on suora näkymä myös toiselle linnoitussaarelle, pienen pienelle Kukourille…

Pientä Kukourin saarta reunustaa ainutlaatuinen Fort Slavan linnake

Kukouri on juuri se ihan uskomattoman upea linnoitussaari, jonka edessä hurmaannuimme lopullisesti. Se käsittämätön linnoitus keskellä merta. Mutta vain pienen matkan päässä mantereesta. Pyöreä Fort Slava. Muotoon hakatusta kivestä ja tiilestä 1700-luvun lopussa rakennettu linnake. Ruotsinsalmen merilinnoituksen uloin varustus. Upea ja uskomaton.

Kukouriin ei ole säännöllistä vesibussiliikennettä, mutta rannassa on laituri omalla veneellä saapuville, ja paikalle pääsee myös tilaustaksilla. Melontamatkaa tulee Varissaaresta 1,5 kilometriä ja Mansikkalahden rannalta 2 kilometriä.

Huikea paikka! Menkää, jos vaan pystytte!

Meidän Kotka-retkemme alkaa olla lopuillaan, ja melottuamme SUP-laudoilla aaltojen halki takaisin mantereelle, on aika hyvästellä kaupunki.

Mutta voi, miten hienoa olisikaan ollut jatkaa (tyynellä säällä) suppailua Kukourilta vielä Lehmäsaareen, ja ehkäpä jopa telttailla siellä! Ja käydä vielä toisena päivänä Akvaariotalo Maretariumissa tutustumassa lisää suomalaiseen vesiluontoon! Ja pyöräillä Karhulan Jokipuistoonkin! Ja niihin kaikkiin loppuihinkin Kotkan kansalliseen kaupunkipuistoon lukeutuviin paikkoihin, jotka esitellään täällä Kotkan kaupungin verkkosivuilla!

Mutta me palaamme vielä… 🙂

Lisätietoja Kotkan kansallisesta kaupunkipuistosta ja mm. alueen kartta löytyy Kotkan kaupungin sivuilta, ks. tämä linkki. Infoa kaupungin matkailukohteista puolestaan löytyy Visit Kotka-Hamina -sivuilta.

Lisätietoja kaikista Suomen kansallisista kaupunkipuistoista löytyy osoitteesta kansallisetkaupunkipuistot.fi.

Oman perheemme seikkailuista ja retkeilyvinkeistä voit halutessasi lukea lisää osoitteesta outdoorfamily.fi sekä Instagramissa tililtä @outdoorfamily.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.