Peikko säikäytti Luontopolkumiehen – Pöröpeikon polku Parikkalassa

Melkoisen vaativa Pöröpeikonpolku kulkee Parikkalan jylhissä maisemissa. Polku kulkee vaihtelevissa metsissä ja kipuaa välillä korkeillekin kallioille. Pörölammen rannan läheisyydessä on mukava taukopaikka laavuineen – ja rannalta löytyy vuokrasauna.

Pöröpeikon polku Parikkalassa
Päivämäärä: 2.8.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 245
Reitin pituus: 3,6 km
Kohokohdat: Erikoiset jääkauden jäljet reitin varrella, Iso Pörönmäki, näköhavainto Pöröpeikosta
Parkkipaikka: Peruspohjantie 529, Parikkala. Tilaa ainakin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Hyvin vaativa reitti kivikkoineen ja kovine nousuineen. Toisaalta myös kosteita kohtia. Hyvät retkeilyjalkineet tai kumisaappaat suositeltavat.
Vaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pöröpeikon polku. Nimi oli tuttu, mutta itse reitistä en tiennyt paljoakaan. Muistelen lukeneeni jostain, että reitti olisi melko vaativa. Siinä oli kaikki tietoni, kun lähdin etsimään lähtöpaikkaa Peruspohjantieltä, Parikkalan länsipuolelta. Pysäköintipaikka löytyi helposti ja sen laidalla on useampikin kyltti ja opastaulu. Pöröpeikon polun opasteen lisäksi tässä löytyy tietoa myös pidemmästä E10-retkeilyreitistä.

Pöröpeikon polun kartta kertoo reitin olevan kolmen kilometrin pituinen ja sen kulkevan laatokankarjalaisessa maastossa. Reitti kierretään vastapäivään. Reitin varrella on peräti 13 mielenkiintoista karttaan merkittyä kohdetta.

Reitti alkaa pienellä nousulla kuusimetsässä ja se on merkitty oranssein maalimerkein.

Muutaman sadan metrin päästä saavutaan Pöröjoelle. Sen ylityksen kieppeillä on infotaulu. Sen aiheita ovat esimerkiksi sääksi ja kuukkeli, jonka eteläisimpiä pesintäpaikkoja nämä seudut ovat. Ihme kyllä, samanlaisia infotauluja ei reitillä enää ollut lisää.

Pöröjoki ylitetään pientä siltaa pitkin. Joki oli kovin kuiva tällaisena hellekesänä.

Puolen kilometrin kohdalla tulee vastaan kyltti putoavasta kivestä. Mistä mahtaa olla kyse?

Tästä on kyse. Kallion laella on kivenmurikka, joka näyttää olevan putoamaisillaan. Toivoin, ettei se putoaisi juuri nyt. Näillä tienoilla on melko louhikkoista ja kävely sujui aika hitaasti.

Muutama sata metriä eteenpäin. Seuraava karttaan merkitty kohde on Räätälinlähde.

Reittimerkkejä oli melko tiuhassa. Laskinkohan tällä kohdalla, että näin samasta paikasta seitsemän oranssia merkkiä.

Reitin alussa oli useampikin taimikko. Niissä luontopolut tahtovat usein kadota heinikoihin. Täällä merkintöjä oli sen verran tiheässä, että pärjäsin hyvin ja näin polun koko ajan.

Reilun kilometrin kohdalla tulee vastaan reitin viides kohde, Kivenkantanen. Mitähän se mahtaa vuorostaan tarkoittaa?

No tätä. Ruokolahden kuuluisan Kummakiven tapaan iso siirtolohkare nojaa maahan vain yhdestä pienestä nurkasta.

Ja seuraava komea siirtolohkare heti sata metriä myöhemmin. Kivi on haljennut kolmeen osaan ja sen läpi voi siis kävellä. Kuvassa näkyvä pienempi vasemmanpuoleinen kivenpalanen on sekin vielä keskeltä halki, joten kiven keskellä kulkee L-kirjaimen muotoinen polku.

Seuraava kohde on Iso Pörönmäki.

Tässä voi jo melkein antaa varoituksen. Nousu on jyrkkä. Ei mahdoton, mutta jyrkkä. Alhaalta näin oranssin merkin korkealla rinteessä ja ihmettelin, oliko reitti tosiaan nousemassa sinne. Tämän kuvan nappasin nousun loppupuolella. Rinteen jyrkkyys tulee tässäkin hyvin esille. Vielä vähän matkaa huipulle!

Nousu oli jyrkkä, mutta ei kuitenkaan kovin pitkä. Ison Pörönmäen huipulla ollaan noin 30 metriä korkeammalla kuin kyltin kohdalla mäen alla. Maisemia voi ihailla vaikka penkillä istuen. Simpeleenjärvi siintää kaukaisuudessa idässä – sen näkee kallion reunalla olevalta parhaalta näköalapaikalta.

Isolta Pörönmäeltä laskeudutaan alas loivemmin. Tässä oli oikeastaan koko reitin ensimmäinen mustikkatyypin metsä.

Mäen alla on erinomainen taukopaikka, Pörölammen laavu. Laavu on varjoisassa paikassa kuusikossa. Lammen ranta ei tähän kunnolla näy, mutta laavun luona on kyltti kohti vuokrattavaa saunaa.

Pidin laavulla taukoa. Laavu on mukavasti aika lailla reitin puolessa välissä, hieman ennen kahden kilometrin täyttymistä.

Laavulta lähdettäessä polku kulkee jonkin matkaa Pörölammen rantaa pitkin.

Pörölammelta reitti alkaa taas nousta kohti Sourumäkeä. Mukavaa korpimetsää, hyvin erilaista kuin alkumatkan sekametsät ja taimikot. Yhtäkkiä mutkan takaa näkyviin ilmestyy…peikko! Taisin sanoa ääneen ”Hui!”. Sen verran pelottava ilmestys tämä Pöröpeikko oli. Muutaman metrin päässä oli myös luola, jota kutsuttiin Pörön pesäksi.

Sourunmäeltä voi vielä ihailla maisemaa kohti länttä ja Loituma-järveä.

Reitti laskeutuu Sourumäeltä alas Peruspohjantielle. Viimeiset metrit kuljetaan tietä pitkin takaisin parkkipaikalle.

Näin oli mielenkiintoinen Pöröpeikon polku kierretty. Polun pituus oli noin 3,6 km ja käytin siihen aikaa melko paljon, hieman yli puolitoista tuntia. Reitti oli mielestäni vaativa, siinä on melkoisesti korkeuseroja ja jonkin verran hidaskulkuista louhikkoa. Muita kävelijöitä en tavannut.

Tässä oli kerrassaan erinomainen luontopolku. Reitillä oli monta mielenkiintoista kohdetta ja mukava taukopaikka. Se tarjosi hieman haastetta, mutta tarjosi vastineeksi hienot näköalat kohti kahtakin järveä, Loitumaa ja Simpeleenjärveä. Kaiken kruunasi pelottava Pöröpeikko.

Sijainti: N=6823568.968, E=619732.432 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61,526846171, GEO:lon=29,251186466

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Aate-Pekan polku
Hukkavuoren luontopolku Ruokolahdella

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.