Paattisten poluista ja wareksista, osa 1: Paattisten luontopolku

➡️ Paattisten luontopolku 1,8 km
🔥 Laavu ja tulipaikka, suositellaan omia polttopuita
📌 Lähtöpaikka kartalla

Turkuun vuonna 1973 liitetty Paattinen kurkottaa tikarimaisena kiilana kohden pohjoista. Sen kärki työntyy Kurjenrahkan kansallispuistoon ja kutittelee siellä muun muassa Pöytyän ja Nousiaisten kuntia Kuhankuonon seitsemän kunnan rajakivellä.

Tämä vihanneksista tunnettu entinen maalaispitäjä kattaa peltoineen peräti neljäsosan koko Turun pinta-alasta. Paattistenjoki jakaa pitkältä matkalta alueen kahtia. Se tunnetaan etelään päin tultaessa Vähäjoen nimellä, ja liittyy sitten Aurajoen seuraan Koroisilla. Sieltä matka jatkuukin odottavan juhlallisesti tuomiokirkon ohitse aina Saaristomerelle saakka.

Paattinen on pääosin aika tyypillistä varsinaissuomalaista maalaismaisemaa peltoineen ja tähkäpäineen. Ennen vanhaan naapuripitäjien ihmiset nimittelivät paattislaisia wareksiksi. Tiedä sitten johtuiko se vaatetuksen harmaudesta vai mistä. 
Vaikka Paattinen olikin aikoinaan tunnettu etenkin mansikoistaan, niin 1950-luvun loppupuoliskolla suunnitellussa Paattisten vaakunassa komeilee kuitenkin varis.
 On kovin sympaattista, että tämä yleensä varsin arkisena pidetty lintu koettiin vaatimattomuudessaan ylpeästi omaksi.

Aasinsiltana mainittakoon, että Paattisilla kuvattiin ”Vares – Kaidan tien kulkijat” -elokuvan kohtauksia. Tarinan tapahtumat sijoittuivat Pohjanmaalle, mutta voin hyvin kuvitella, että monelle turkulaiselle myös Paattinen näyttäytyy kaukaisena, omana maailmanaan.

Paikalla on suuntaa antava reittikartta.

Alueelle on perustettu muutama luontopolku. Toistensa läheisyydessä kulkevat reitit ovat nimeltään Paattisten luontopolku, Jokipolku ja Airikin polku. Tässä kirjoitelmassa keskitytään Paattisten luontopolkuun, ja juttusarjan seuraavassa osassa siihen risteytyvään Jokipolkuun.

Vaikka miljöö onkin vahvasti maaseutumainen, niin Paattisille ja luontopoluille pääsee helposti Turun keskustasta paikallisliikenteen linja-autoilla. Paattisten luontopolkua lähimpänä oleva pysäkki sijaitsee hieman ennen Paattistentien ja Männistöntien risteystä, joten sitä saattaa helposti hurauttaa ohitse. Niin minä ainakin onnistuin kertaalleen tekemään. Seuraava pysäkki on Paattisten kirkon kohdalla. Tälle pysäkille pilkistää pienen liikenneympyrän tuolta puolen lähikauppa, josta saa kätevästi tarvittaessa eväätkin reppuun.

Pistäydyin ensimmäistä kertaa Paattisten luontopolulla vuoden 2016 alkusyksyllä. Parhaiten mieleeni olivat jääneet infotaulun läheisyydessä laiduntavat lampaat, polun alkupuolella kasvaneet karviaiset, vastikään kunnostettu puinen kävelysilta sekä rengasreitin puolenvälin jälkeinen laavu.

Paattisten luontopolku (1,8 km) on tarkoitettu kuljettavan vastapäivään. Tällöin puisten nuoliviittojen lisäksi reitin kulkua on helppo seurata puiden runkoihin suhteellisen säännöllisin välimatkoin maalattujen täplien avulla.

Talvella luontopolun alku- ja loppuosion vesistön äärellä mutkittelevat polut saattavat olla peilijäätä ja siten äärimmäisen haastavia. Tällöin kannattaa suosiolla etsiä vierestä tai hieman kauempaakin korvaava reitti. Syksyllä näillä samaisilla joenrinneosuuksilla voi olla liukasta ja mutaista. Vuoden 2017 toukokuun loppupuoliskolla luontopolun maasto oli kauttaaltaan kuivaa ja muutenkin helppokulkuista, kun kasvillisuuden kasvukausi ei ollut edennyt kovin pitkälle. Juhannuksen tienoilla kapeita polkuja reunustavat heinät saattavatkin jo paikoin peittää perheen pienimmät täysin näkyvistä.

Paattisten luontopolun ja Jokipolun reitit eivät sovellu esteettömyyttä kaipaaville, eikä matkanteko onnistu esimerkiksi lastenvaunujen kera. Reitit eivät vaativuuden osalta edellytä erityistä urheilullisuutta tahi ketteryyttä, mutta jonkinmoinen kyky maastossa liikkumiseen tulee toki olla.

Joen ylittävän, tukevan kävelysillan jälkeen maisemaa jäsentää kuusivaltainen metsä, sammalet ja mustikanvarvut. Reitin varrella tulee mielenkiintoisia tietotauluja, mutta osasta niistä tiedot ovat pyyhkiytyneet ajan saatossa pois. Pieni suokin tulee nähtäville suopursuineen. Maasto tulee tämän jälkeen pian kuivemmaksi ja mäntyvaltaisemmaksi.

Hiekkatien ylitettyään seuraavalla taipaleella huomaa pian edessään kallion päälle rakennetun laavun. Sen edustalla on tulipaikka. Laavulla on melko maltillisesti halkoja ja sytykkeitä. Laavun takana ja ympäristössä on hieman puuta, mutta kirvestä tai sahaa en ole havainnut. Jos tulet meinaa tehdä, niin ehkäpä kannattaa ottaa muutama oma klapi mukaan.

Laavulta eteenpäin lähdettäessä reitillä tulee pian vastaan hieman hymyilevää delfiiniä muistuttava kivi. Niillä main haarautuvasta kulkureitistä valitaan vasemmanpuoleinen, jyrkästi alaspäin viettävä polku. Se johtaa hiekkatielle ja lopulta lehtipuuvaltaisempaan joenrantaan ja palaa luontopolun pääinfotaulun luokse, takaisin lähtöpisteeseen.

Sijainti: ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6725753.524, E=246544.701

Paattisten luontopolkua lähin linja-autopysäkki Turun keskustan suunnalta matkaaville on pysäkki nro: 1126, Männistöntie. Siinä pysähtyvät seuraavat linjat: 21, 21A, 22B, 23, 23A ja 77.

Juttusarjan seuraavassa osassa astellaan Jokipolun maisemissa.

Linkkejä & lähteitä:

Paattisten taloja ja tarinoita: Paattisten kulttuurimaisema ja vanhat rakennukset (Turun maakuntamuseo 2010)

Föli – Turun seudun joukkoliikenne
https://www.foli.fi