Laitilan Kirkkelinnan muinaisen linnavuoren väkevä tunnelma säväyttää

 

”Kun Untamalan seurakunta vähitellen laajeni maansydäntä kohti Valkjärven takamaillekin, kävi heille ajan pitkään työlääksi kiertää Valkojärven ympäri Untamalan kirkolle.

Sen vuoksi päättivät he rakentaa oman kirkon järven toiselle puolelle, mutta kirkon paikasta syntyi pahoja riitaisuuksia. Kun vihdoin suostuttiin rakentamaan kirkko Laitilan kirkon nykyiselle paikalle, ei tähän eräs kulmakunta suostunut, vaan päätti rakentaa oman kirkon noin viisi kilometriä tästä koilliseen kilpaa Laitilan kirkon kanssa.

He antoivat kirkonrakentamisen urakan kahdelle jättiläiselle, mutta sillä ehdollla, että nämä saisivat palkan ainoastaan työstään siinä tapauksessa, että kirkko valmistui ennen Laitilan kirkkoa. Kirkko oli rakennettava kivestä.

Jättiläiset suostuivat kauppaan ja ryhtyivät kirkon rakentamistyöhön.

Kahta uutta kirkkoa rakennettiin siis Laitilaan samalla kertaa. Toista rakensivat ristityt, toista jättiläiset. Mutta arvaahan sen, että jättiläisten työ kävi nopeammin. Heidän kirkkonsa oli jo valmistumaisillaan, silloin kun Laitilan kirkko oli vasta puoliseinissä. Silloin turvautuivat laitilalaiset sukkelaan keinoon. Pettääkseen jättiläisiä he asettivat kirkonkellon patsaan päähän ja alkoivat juhlallisesti sitä soittaa. Jättiläiset kuultuaan kellon soiton Laitilasta luulivat kirkon siellä jo valmistuneen, suuttuivat tästä kovasti, kun tiesivät jäävänsä ilman palkatta. He potkaisivat kirkkonsa raunioiksi hajalle ja lähtivät sitten suutuksissaan matkaansa.

Ainoastaan rauniot kirkosta ovat vielä paikalla Kirkkelinnan nimellä. Isotuvan maalla Kortsuon keskellä olevalla kalliolla nähtävänä.

Toisen kertomuksen mukaan olisi Kirkkelinnan rauniot muinaisten hiisien eli jättiläisten linnan jätteitä. Suurista kivistä ladottua, kaaressa käyvää kivimuuriakin sanotaan sieltä löytyvän, joten tarinalla näyttää olevan myöskin jotain historiallista pohjaakin takana.”

-Myytillisiä tarinoita-SKS-

1

Kirkkelinna tai Kirkenlinna on rautakauteen ajoittuva muinaislinna Laitilassa. Kohteesta on käytetty myös nimiä Pirunkirkko, Pakanankirkko ja Hiitteenkirkko. Itseäni paikka on kiehtonut heti ensi käynneistäni lähtien. Sekä sen näyttävyys että outo, selittämätön voimapaikan tunne, joka on liki käsin kosketeltavaa.

Hampaankoloon on silti jäänyt oletus, että paikka ei olisi vielä paljastanut kaikkea itsestään. Osin voin syyttää myös itseäni – joko liiallisesta kiireestä tai väärästä vuodenajasta johtuvista syistä osa on jäänyt näkemättä, kun olen liian kiireellä paikalla poikennut. Nyt kesäkuun alkupäivinä päätin korjata asian, jo senkin tähden, että linnavuoren huipulla olin aikani havainnut kallioon hakattuja jälkiä.

18

Niiden kirjoitusasusta en aiemmin ollut saanut selkoa. Samalla oli jäänyt Kirkkelinnan lähiympäristön haravointi vain puolitiehen, vaikka vuoren alarinteet suorastaan jo antavat ymmärtää ensi katseella, että suuret kivilohkareet varmasti kätkevät alleen luolamaisia onkaloita.

5

Kirkkelinna on siinä suhteessa mielenkiintoinen kohde, että siihen sisältyy lukuisia kansantarinoita ja tutkittua tietoa. Käytän nyt kohteesta nimeä Kirkkelinna, koska katson sen nykyvalossa oikeaksi. Tuo nimi esiintyy kansanperinteessä ja Hjalmar Appelgen, joka on tutkinut viime vuosisadan alussa suomen muinaislinnoja käyttää myös kyseistä kieliasua, toki vanhoillisesti Kirkkeenlinna. Paikalle johtava kyltti Kirkkelinna on mielestäni väärin – ja onhan se maalattu jopa vanhan tienviitan päälle, joten sen informatiivinen arvo lienee lähinnä sekundäärinen tai paikallismurteenomainen.

6

Mutta mistä Kirkkelinnan nimi voisi juontua?

On epäilty, että taustalla voisi olla lemmenhaltijattaren Kirkin nimi, arvailuja on etsitty myös saksalaisesta kirkko-sanasta kirche. Vaikka kansanperinteen hurjat tarut ja muistelot nostaisivat päitään kiviä viskelevistä jäteistä, on syytä hakea linnavuoren taustoihin hieman toisenkaltaistakin historian sivua esiin.

Laitilan alueella tunnetaan kuusi muinaislinnaa. Se on enemmän kuin missään muussa Suomen pitäjässä. Nämä linnat sijaitsevat pareittain kolmen ryhmissä, mutta miksi?

Muinaislinnojen katsotaan ajoittuvan Suomessa yleisesti rautakauteen 500 eKr.–1300 jKr. Tuo aikajana katkee sisäänsä niin esiroomalais-, kuin viikinki- ja ristiretkiajankin. Tuo jälkipään ajanjakso kiehtoo sinällään, koska kaupankäynti itään ja etelään vilkastui tuolloin huomattavasti. Jopa tääll meidän pohjoisilla leveyspiireillämme. Tärkeät merireitit kulkivat lounaisen saaristomme kautta. Se toi mukanaan kaikenkarvaista kulkijaa, joiden aikeet eivät aina olleet vain käydä rehellistä kauppaa.

11

Oli siis aika puolustautua. Kyläyhteisöiden korkeat rinteet ja mäet muutettiin puolustusleireiksi, jonne arvotavara vietiin turvaan. Harvoissa muinaislinnoissa on tiettävästikään kiinteää asumusta ollut, koska esim. veden saanti olisi ollut hankalaa pidempiaikaseen asumiseen. Niinpä väki pakeni pääsääntöisesti vaaran uhatessa metsiin tai soille piiloon, ennen kuin kapusi karjoineen linnavuorelle.

Linnavuorien läheisyydestä voisi arvella niiden toimineen ketjussa, jolloin on pystytty varoittamaan valo- tai tulimerkein vihollisen saapumisesta, jo hyvin ajoin kauemmaksi sisämaahan. Etuvartio on asettunut puolustukseen ja taaemmille linnavuorille on kenties kylän väki siirtänyt arvotavaran ja mennyt itse suojaan? Sieltä on taas pystytty viestimään seuraavaan linnoitusketjuun apuja etujoukoille ja näin kenties on pystytty pelastamaan suurikin alue vihollisen piiritykseltä.

Linnavuorien lähiympäristö oli hakattu paljaaksi, jotta vihollinen ei pystynyt hyödyntämään sitä puolustukseen, eikä sytyttämään metsää palamaan linnavuoren ympäriltä. Talvisin usein rinteet jäädytettiin.

Linnavuoreksi oli usein jo luonnostaan valittu jyrkkärinteinen ja vaikeasti saavutettava kallionkieleke, kun vielä sen ympärille kasattiin luonnonkivista kylmämuurattu kivipenger ja sen päälle puinen paalutus, johan olikin vihollisella pulmaa ratkottavaksi, kun samalla ylhäältä aitauksen takaa niskaan satoi nuolia ja kiviä.

7

Täyttääkö nämä edellä mainitut seikat Kirkkelinnan linnavuoren ominaisuudet vai pitääkö sittenkin alkaa uskoa jätteihin?

Kun saapuu Kirkkelinnan alueelle ensin vastaan tulee suuri aukea, jonka perällä on alueesta yleisesti kertova opastaulu. Tämä alue voisi leikillisesti olla esilinnan aluetta, koska mielestäni kivettyä vallitusta on havaittavissa tuon opasteen takana ja se jatkuu läheiselle kalliopientareelle asti. Tämä toki saattaa olla vanhaa muinaisrantaa, jonka kivet vain ovat sopivasti muodostaneet kivivallin?

9

Opastaulusta vasemmalle lähtee polku, joka nousee vanhan portinaukon kautta linnanpihalle. Nyt puolikaaren muotoinen ladottu kivetys on selvästi nähtävissä maastossa.

10

Hjalmar Appelgren tutki aluetta 1880-luvun puolivälissä ja antoi seuraavan lausunnon:

”Vuoren päällys on erinomaisen sopiva pako-ja turvapaikaksi, syystä että sen keskellä on syvennys eli tasainen piha, jota 2-5 met:n korkuiset kallioseinät kolmelta puolen ympäröivät; piha on epäsäännöllisesti hevosenkengän muotoinen sekä noin 30 met. pitkä ja leveä.

Sen lounaista kohti aukenevaa puolta, joka on vuoren päällystän matalin kohta, suojelee hyvin pahoin hajoitettu KIVIVALLI. Tästä on jälellä ylimalkaan yksi kivikerros, ja ainoastaan muutamissa paikoin on kiviä päällitysten; enimmät ovat vieritetyt ala ja loikovat vieläkin pitkin rinnettä. Muutaman kallion ja isomman kiven välissä on 1,40 met:n levyinen porttiaukko, josta polku johtaa ylös vuorelle.”

12

Reilusti yli satavuotista tekstiä ja asiat linnavuorella on aivan kuin eilen kirjoitetusta päivänlehdestä, mikään ei ole muuttunut – jos ei polun uran syvyyttä oteta huomioon.

14

Linnan pihan perällä on on havaittavissa kapea sola, joka myös johtaa linnanpihalle. Ilmeisesti tuotakin kapeaa aukkoa on käytetty kulkureittinä. Appelgren olisi ollut havaitsevinaan puolenmetrin korkuisen kivijonon, solan tietämillä, mutta itse en nyt osannut havannoida mitä hän sillä lienee tarkoittanut. Solan vieressä kasvaa mattokuusi, joka peittää suuren alan linnavuoren pohjoista kalliota.

15

Linnavuoren huippu kohoaa arviolta liki 20 metriä läheiseltä suoniityltä, sen korkeinta kallioluomaa sanotaan Kellokastariksi ja matalemmat kantavat nimeä Kalevan poikain taakat.

16

Korkeimman huipun laelle on kallioon hakattu kirjaimia ja numeroita. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tulokseen 04 J H 1922, toistaiseksi en osaa yhdistää tuota mihinkään.

19

Yhteenvetona voisi todeta, että linnavuori on kolmelta sivultaan luonnon itsensä muovaama turvasaareke ja sen matalin reunusta on suojattu kivimuurilla, joka on vieläkin havaittavissa.

17

Joten kriteerit täyttyvät puolustuslinnan tarpeisiin. Kenties paikalla on pidetty kirkollisiakin menoja, kun piiritys on jatkunut pitkään toisaalla, mutta ne jääkööt arvailtavaksi.

Linnavuoren huipulta laskeuduttuani päätin ottaa tarkasteluun vuorta kiertävät isot kivilohkareet. Suurin kivistä oli sitä luokkaa, että olisi jo itsessään ansainnut tarinan tai ainakin nimen itselleen, monastihan tuollaista murikkaa kutsutaan piru alkuisin termein esim. Pirunvaha. Jos se sattuu pitämään vielä sisällään luolan, se onkin jo Pirunuuni tai -kellari.

23

Tämä kivenjärkäle kätki taakseen komean lipan, jonka syleilystä lähti kapeampi kuilu itse kiven sisään.Aamun kosteus oli vielä melkoista, joten kukaan paikalla olleista ei viitsinyt töhriä vaatteitaan ujuttautumalla tuosta kolosta tarkemmin sisään.

24

Toiselta suunnalta tiirailtaessa kävi ilmi, että onkalo olisi ilmeisesti voinut olla melkoinenkin, kunhan vain olisi tohtinut ahtautua peremmälle. Nyt tuon pirullisesti nauravan järkäleen arvoitus siis jäi hieman avoimeksi luolan koon suhteen.

25

Eräs vanha tarina kertoo seuraavaa:

”Kun minä pienenä poikana menin Uuteenkaupunkiin talvitietä sen ”Pirunkirkon” ohi, kiipesimme erään toisen pojan kanssa kirkon raunioiden päälle katsomaam, miltä siellä näyttää. Siellä oli noin kolmen tai neljän sylen syvyisiä halkeamia, ja olimme kuulevinamme jotain ääntä, mutta emme voineet selittää mitä se oli. Ei suinkaan se muuta ollut kuin meidän pelkoamme.”

Olivatkohan pojat kenties löytäneet samaisen kirkonraunio kivenlohkareen? Stä tarina ei tarkemmin kerro. Parasta onkin kun käy itse toteamassa mitä kaikkea Kirkkelinna pitää syleilyssään.

Kirkkelinna nousee Suomen muinaislinnojen listauksessa helposti kymmenen kiinnostavimman joukkoon. Nyt pelkkä suosittelu ei riitä, vaan tämä on kohde, jossa jokaisen retkeilyä harrastavan pitäisi kerran eläissään käväistä.

27

Kuvat: Harri Leino ja Virpi Bee

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6759229 E 215615

Lähteet:
Suomen Muinaislinnat- Hjalmar Appelgren 1891
Myytillisiä tarinoita-SKS

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.