Löytyykö Lempäälän Pirunlinnan luola tälläkään kertaa?

Taustaa: Körötellessämme pikkuteitä Tampereen Härmälästä Kuljun kartanoon joskus yli kymmenen vuotta sitten, huomasin tien pientareella vaatimattoman kyltin ”linnavuori” (tai ”Pirunlinna”). Se jäi mieleen, vaikka sillä kerralla ei ollutkaan aikaa käydä paikkaa tutkimassa. Eipä retkeilykään vielä silloin ollut lähellä sydäntä. Lopulta kuitenkin, olisiko ollut peräti saman vuoden aikana, päädyimme päiväretkelle Pirunlinnalle.

Kohde kartalla

Esikoisemme oli tuolloin vielä kantorepussa ja me molemmat melko kokemattomia näissä hommissa. Linnavuori itsessään oli suhteellisen vaikuttava, vaikkakin sankat korpimetsät estivät tähyilyn pidemmälle. Retkipaikan jutusta olin lukenut, että paikalla pitäisi olla luolakin. Etsimme luolaa melko pitkään – mutta turhaan. Kun paluumatkalla vielä mulasimme oikein roimasti kuralätäkköön, ei tämä retki vielä ihan saanut luolailukipinää syttymään.

Silti Pirunlinna jäi takaraivoon kytemään. Kun kokemusta karttui ja luolia rupesi löytymään, mietin monesti palaamista Pirunlinnalle. Se oli aina se ”seuraava retkikohde”, jonne vielä palattaisiin!

Kaksitoista vuotta myöhemmin

Hupsista. Ruuhkavuodet vyöryivät eteenpäin, eikä Pirunlinnalle ”ehditty” ikinä palaamaan. Vuoden 2022 kesä oli se kesä, jolloin päätin, että NYT. Nyt sinne mennään tai ei tule ikinä mentyä. Ja sitten bensan hinta olikin jo sitä tasoa, että päiväretket vain jäivät.

Syksyn ensimmäisten kylmien iltojen saavuttua tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että retkelle on päästävä. Maksoi mitä maksoi. Pakkasimme pesueen autoon ja lahjoimme nuorimmaisenkin innokkaaksi retkeilijäksi lupauksella Ideaparkista retken jälkeen. Seat Ibiza starttasi Kangasalta lokakuun lopulla jo alle puoli tuntia myöhemmin olimme vihdoin palanneet Lempäälään kätköihin.

Retkikohteisiin palaaminen on tuntunut hankalalta ajatukselta. Tavallaan sitä haluaisi aina nähdä jotakin uutta. Nyt kun nuorimmaisemme on kuitenkin jo/vasta kolme, on kiva käydä lähialueita uudelleen läpi jo pelkästään sillä, ettei automatka ole niin pitkä.

On myös hienoa huomata oma kehityksensä retkeilijänä. Ensimmäisellä kerralla ajoimme Pirunlinnan pysäköintilevennyksestä ohi, ja linnalle löytäminen oli omanlaisensa seikkailu. Emme tainneet koko retkellä seurata ensimmäistäkään polkua. Nyt taas pysäköintipaikka löytyi ongelmitta ja sieltä oli helppo seurata mutkittelevaa polkua ylös rinnettä.

Tulimme kallioille idästä ja louhikko näytti luolien suhteen heti lupaavalta. Hyppelehdin innoissani tutkimassa tätä osa Pirunlinnasta hetken. Ja sitten toisen. Ja hiki päässä vielä kolmannenkin.

Juniori oli vaatinut jo evästaukoa, joten muut söivät pullaa, kun itse kiroilin suhatessani rinnettä edestakaisin. Tämä näytti juuri sellaiselta paikalta, josta jokin vaatimaton lohkareluola voisi löytyä. Mutta ei. Pettyneenä kaivoin kännykän esiin ja suunnistin geokätkölle, mutta sekään ei ollut luolassa. Googlettelin menemään ja jokainen ohje oli toistaan vaatimattomampi. Mistään ei löytynyt tarkempaa tietoa luolan sijainnista.

Jos ette ole ikinä olleet kolmevuotiaan ja esiteinin kanssa retkeilemässä, niin voin kertoa, että pitkäkin pinna venytetään langan laihaksi mitä tahansa kohdetta etsiessä. Siinä vaadittiin kaikki kasvattajan kikat, että paketti pysyi edes jotenkin koossa. Omista olemattomista hermoista puhumattakaan.

Lopulta oli pakko tulla siihen valitettavaan tulokseen, että Pirunlinna voitti meidät jälleen. Pakkailimme tavaroita ja teimme lähtöä, kun sisu pisti vastaan. Käydään nyt vielä vähän pidemmällä katselemassa porukalla.

Ja tällä kertaa onnisti!

Pirunlinnan luola

Tärkein ensin; Pirunlinnan luolalle pääsee helpoimmin seuraamalla jyrkänteen pohjoisrinnettä.

Se ei ole lohkareluola, vaan halkeama kalliossa. Joskin ”halkeama” on vaatimaton toteamus, sillä luola oli ainakin omaan mieleen hyvinkin vaikuttava, huonemainen tila.

Luolan ulkopuolella on poltettu nuotiota ulospäin kaartuvan kallion juurella. Sateensuojaa siitä tuskin saa, mutta tuulelta kallio toki suojaa sopivassa kohdassa. Tältäkin paikalta kallion sisään aukeava luolan suu voi vielä jäädä huomaamatta!

Alueella ei ole virallista, huollettua tulipaikkaa. Tulenteko ei ole jokamiehenoikeus. Jos haluat evästellä täällä, käytäthän retkikeitintä tai hyödynnä ruokatermosta.

Toim. huom.

Kolmion muotoinen lyhyt käytävä laajenee nopeasti isoksi ja avaraksi tilaksi. Osittain aukinainen katto päästää sisään auringonvaloa, ja sivulle aukeavasta ”ikkunastakin” pääsee kalliolle kiipeilemään.

Oli mukava huomata, että tämä luola oli siistissä kunnossa. Nuotiota sielläkin on poltettu, mutta roskia ei näkynyt missään. Onhan tämä paikka toki sen verran isolta tieltä sivussa, ettei tänne sattumalta eksy.

Vahvasti kuitenkin suosittelen tutustumaan tähänkin hienoon kohteeseen. Vaikkapa sitten sen Ideaparkin vierailun ohessa.

Lopuksi vielä hieman tunnelmia ihan videonkin muodossa.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit: N 6809374 E 330774

2 replies
  1. Laurenzia
    Laurenzia says:

    Ihana retki teillä! Silti suosittelen teille vielä yhtä Pirunlinnanretkeä, ja SEN luolan löytämistä joka varsinaisesti on Pirunlinnan helmi (kuvista ja kuvauksesta päätellen se ei vielä löytynyt). Se ei ole lohkareluola, vaan sinne on könyttävä kolosta joka näyttää kivenkololta. ja muutaman mutkittelevan osuuden jälkeen on edessä pääluola jossa mahtuu taas seisomaan. Reitti jatkuu vielä eteenpäinkin ryömintäkokoisena, läpi saakka. Läpi ei mahdu kulkemaan kuin lapsi ja teini, mutta he kyllä kertoo jännittävästä ryöminnästä jos nätisti kysyy. Jos haluat täsmäohjeet tai oppaan mukaan niin laita viestiä [email protected]

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.