Itsenäisyyspäivää juhlistamassa Liesjärvellä

Pitkästä aikaa sai jälleen nostettua rinkan selkään ja lähdettyä muutamaksi päiväksi luonnon keskelle. Meille tuli sopivasti itsenäisyyspäiväksi muutama vapaapäivä ja päätimme lähteä jonnekin kansallispuistoon lähinnä fiilistelemään ja nauttimaan siitä, mikä on meille Suomessa arvokkainta. Samalla saimme ihan mukavasti myös liikuntaa. Tällä kertaa valitsimme retkikohteeksi Liesjärven kansallispuiston.

Ensimmäinen aamu Peukalolammin laavulla

Ensimmäinen aamu Peukalolammin laavulla

Valitsimme Liesjärven kohteeksemme oikeastaan kahdesta syystä. Emme ole vielä käyneet järvien pohjoispuolella ja Peukalolammin laavu oli mukavasti 600 metriä lähimmältä parkkipaikalta. Pääsimme liikkeelle vasta neljän aikaan Turusta ja kun saavuimme Liesjärvelle, oli jo aivan pilkkopimeää. Kaupunkilaiselle on jo jännä ajella kaupungin ulkopuolella, kun ei ole katuvaloja. Varsinkin kansallispuiston hiekkatiet olivat jännittäviä, oli melko kova vesisade ja navakka tuuli. Pari kertaa automme edestä juoksi lumiasuinen metsäjänis, en muista koska olisin viimeksi moista nähnyt, rusakoita sitäkin enemmän.

Kävelimme rinkat selässä parkkipaikalta sysipimeään metsään, otsalamppujen valossa oli kuitenkin helppo kävellä lähes tiemäistä polkua pitkin. Oli lähellä, ettemme kävelleet laavun ohi, onneksi vilkuilin välillä sivuille ja laavu löytyikin hiukan polulta sivusta.

Peukalolammi olikin aivan laavun vieressä

Peukalolammi olikin aivan laavun vieressä

Illalla oli ollut niin pimeää, ettemme olleet nähneet koko lampea laisinkaan. Se olikin yllätykseksi ollut aivan vieressä. Laavu oli kauniilla paikalla, tilat olivat siistissä kunnossa, polttopuita ja hyvä kirves löytyi sekä huussit olivat uudet ja puhtaat. Oli myös mukava tulla laavulle, kun edellinen vieras oli hakannut polttupuita valmiiksi.

Ensimmäinen aamu alkoi pienen sateen merkeissä ja ilma oli hyvin harmaa. Meillä oli hyvät sadevarusteet ja pieni vesisade ei haittannut laisinkaan. Oli melko tunnelmallista jopa tehdä pienet kävelylenkit vesisateella. Lähdimme laavulta idän suuntaan polkua pitkin, kohti Pyymäkeä. Polun loputtua hiekkatielle jatkoimme matkaamme tietä pitkin takaisin päin, kääntyen lopulta polulle, joka tulee takaisin Peukalolammin laavulle. Tällä viimeisellä pätkällä oli nähtävissä kulotustyöt, joita tehtiin elokuun puolivälissä. Reitille tuli matkaa GPS:n mukaan 3,7 kilometriä.

Metsähallitus poltti 17.8. kuusi hehtaaria metsää Liesjärven kansallispuiston pohjoisosassa Kaksvetisen ja Peukalolammen välissä. Kyseessä oli luonnonhoidollinen ennallistamispoltto, jonka tavoitteena oli tuottaa alueelle palanutta ja hiiltynyttä puuainesta. Palanut puu on tärkeää eri lajeille.

Kaksvetisen kota

Kaksvetisen kota

Söimme laavulla hiukan evästä ja jatkoimme sitten parkkipaikan kautta kohti Kaksvetisen kotaa. Vettä satoi sen verran paljon, etten viitsinyt poistaa rinkan sadesuojaa ja ottaa kameraani esille. Minun kamerani on sääsuojattu, mutta objektiivit eivät. Vesisateella ei siis yleensä oikein raaski heilua kamera kädessä. Onnistuin sentään saamaan kodasta erittäin epäskarpin kuvan. Matkaa laavulta tuli tätä reittiä pitkin 2,7 kilometriä.

Kodassa on mukava tunnelma poltella tulia ja syödä hyvin

Kodassa on mukava tunnelma poltella tulia ja syödä hyvin

Kota oli siistissä kunnossa ja myös täältä löysimme valmiiksi pilkotut polttopuut. Edellinen vieras oli varmasti juuri lähtenyt, koska tulipesässä oli vielä pieni hehku.

Nyt oli itsenäisyyspäivä ja meillä oli mitä parhain mahdollisuus juhlia sitä upeassa kodassa metsähallituksen vieraana. Napostelimme ja hörpimme kaikenlaista koko illan ja saimme olla aivan rauhassa kahdestaan. Sateesta oli se hyöty, että koko päivänä näimme vain yhden ihmisen meidän lisäksemme (oli varmaan käynyt juuri tällä kodalla) ja tuntui, että olimme ainoat ihmiset koko kansallispuistossa. Oli ikimuistoinen itsenäisyyspäivä!

Kaksvetisen kaakkoispuoleisen suon pitkospuut.

Kaksvetisen kaakkoispuoleisen suon pitkospuut.

Seuraavana päivänä vesisade oli jo lakannut. Olin yöllä piipahtanut viiden aikaan pihalla ja oli ollut pilvetöntä ja upea tähtitaivas, mutta nyt oli taas tullut hiukan pilviä. Säätiedotuksen lupaamaa aurinkoista taivasta ei vielä näkynyt, mutta se olikin siirtynyt myöhemmäksi.

Kannattaa muuten kuksaa pitää väärinpäin yön yli, tästä tuli taas muistutus. Aamukahveja keitellessä kurkkasin otsalampulla kuksan pohjalle ja siellä oli hiiren papanat. Minulla pääsi pieni nauru, näin vain ajatuksissani, että siellä on pieni söpö hiiri nukkunut yönsä sikiöasennossa lämpöisessä kuksassa ja sitten aamulla kenties herätessään päästänyt papanat ja lähtenyt taas matkoihinsa.

Liesjärven reitit kulkevat välillä vanhoja metsäautoteitä pitkin

Liesjärven reitit kulkevat välillä vanhoja metsäautoteitä pitkin

Myrskyt olivat kaataneet pieniä puita ja katkoneet oksia poluille ja pitkospuille. Siivosimme samalla kävellessä hiukan puutavaraa pois reiteiltä. Lähdimme aluksi kävelemään kohti Hämeen luontotupaa, tarkoituksena kuitenkin kääntyä ennen luontotupaa kohti Siltalahtea. Olin tulostanut ja laminoinut mukaan matkaan luontoon.fi-sivustolta Liesjärven pdf-tiedoston esitteen sekä pikakartta.fi-sivostolta maastokartan. Ikävä kyllä tässä maanmittauslaitoksen karttadatassa ei ole kansallispuiston reittejä ja polut eroavat puiston esitteen kartasta.

Tässä joutuu siis luovimaan kahden kartan kanssa. Polut ovat kuitenkin pääosin hyvin merkittyjä, pitkospuita, reittimerkkejä ja kylttejä on juuri uusittu, ne ovat hyvässä kunnossa ja monesti reittimerkiltä näkee jo seuraavan merkin, joskus jopa useammankin.

Avohakkuu-alue kansallispuiston rajalla

Avohakkuu-alue kansallispuiston rajalla

Liesjärvellä ei varmaankaan näe mitään Suomen kaikkein kauneimpia maisemia, mutta maasto on kuitenkin vaihtelevaa, nähtävää on paljon ja edustaa tyypiltään rehellistä Suomalaista metsää. Paljon on sankkaa, sammaloitunutta kuusimetsää, mäntyvoittoista kangasmetsää sekä soita, lampia ja järviä.

Siltalahden nuotiopaikka on kauniilla paikalla

Siltalahden nuotiopaikka on kauniilla paikalla

Siltalahdelta meidän piti lähteä vielä tekemään lenkki Välimetsän ympäri ja Hyypiönkallion näköalapaikalle, mutta jalkani alkoi jälleen hiukan oireilemaan ja päätimme jättää sen lenkin väliin.

Siltalahden nuotiopaikalla oli meillä tarkoitus tehdä lounasta, mutta siellä ei ollutkaan polttopuita. Päätimme sitten hakea vain vesitäydennys Hyypiön majan saunan kaivolta ja jatkaa matkaamme ilvesreittiä pitkin takaisin Peukalolammin laavulle ruokaa tekemään.

Rautakallion kauniit polut

Rautakallion kauniit polut

Reitti Rautakallion ja Numerokallion kautta olikin todella kaunis. Kallioiden päälle oli sammaleiden ja jäkälien väliin kulunut kiemurteleva polku. Maasto vaihteli muutenkin, välillä sankan kuusimetsän ja mäntyisien kallioiden ja soiden keskellä. Matkaa tälle päivälle oli GPS tallentanut 12,1 kilometriä, joten ihan hyvän päivälenkin saimme kävellä kevyet rinkat selässä.

Kaiken kaikkiaan oli todella mahtava reissu. Vesisade ei haitannut muuten, kuin valokuvaamiseen ja saimme olla puistossa ihan rauhassa. Pois lähtiessämme tapasimme yhden perheen parkkipaikalla ja tuntui, ettei ihmisiä olisi puistossa juuri ollut. Suosittelen Liesjärven kansallispuistoa kyllä lämpimästi ja nyt olemme melko kattavasti käyneet polkuja talsimassa läpi. Seuraavalla kerralla teemme tänne retkemme packraft-reppulauttojen kanssa ja saamme koluttua kansallispuistoa myös vesiltä käsin.

Tässä vielä kartta parkkipaikalle, retkemme lähtökuopille. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6732775  E 330510.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.