Kaldoaivin erämaa, Njallajoki

Kylmänä marraskuisena aamuna läksimme mieheni kanssa Nuorgamintieltä kohoavan Kaldoaivin erämaan pohjoisosaan Njallajoen seuduille hirveä metsästämään. Minä en itse suoranaisesti ole hirvimetsällä, kun en lupiakaan omista, vaan keskityn valokuvaamiseen ja kauniiden maisemien ihailuun.

kuva1

Pakkasta oli 16 astetta ja jo parkkipaikalla mietin, mihin sitä ollaan taas suostuttu. Tungin karvalakkia syvemmälle päähän ja toivoin, että olisin ottanut toiset kengät jalkaan.

Kuljimme lumisen metsän halki puron viertä pitkin ja olimme kuulevinamme vinkaisun läheltämme. Hetken aikaa ääntä ihmeteltyämme jatkoimme tarpomista kohti poroaitaa, jolta avartuivat kauniit maisemat pohjoiseen Norjaan ja Tenolle päin. Suunnitelman teon jälkeen matka jatkui.

kuva2

kuva4

Kuljimme lähemmäksi puurajaa ja otimme suunnaksemme tunturin laen. Oli viimeisimpiä päiviä, jolloin aurinko vielä näkyi, joten kiristimme tahtia nähdäksemme auringonlaskun.

Maasto oli paikoittain hankalaa, etenkin kun emme kulkeneet polulla menomatkalla. Lumen alla piileksivät kivet ja niiden kolot olivat koitua ongelmaksi, mutta onneksi kummallakaan ei mennyt polvet sijoiltaan koloihin astellessa.

Valehuippuja oli kolme ja epäusko alkoi vallata mielen lumihangessa tarpoessa. Riekkojen jälkiä oli joka paikassa, muttei yhtäkään lintua näkynyt missään – puhumattakaan niistä hirvistä. Molemmille riitti paljon syötävää varpua ja katajaa, mutta silti molemmat loistivat poissaolollaan.

Kun viimeinkin pääsimme ylös tunturille upea maisema avartui edessämme ja näimme viime tipassa kauniin auringonlaskun.

Kylmyys ja hirvettömyys unohtuivat kaunista näkymää ihailtaessa. Maisema avartui Kaldoaivin erämaahan Vidgaveadjin järven seuduille. Järveä ei näkynyt niin korkealta pumpulimaisten tuntureiden kumpuillessa sen edessä. Kameran akku ilmoitti loppumisestaan ja tässä vaiheessa kamera päätyi takaisin reppuunsa.

Paluumatkalle otimme SportsTrackerin sovelluksen käyttöön ja kuljimme kivikasoin merkittyä polkua pitkin takaisin autolle. Lumen takia polku katosi ajoittain ja kuljimme hankalakulkuisen pusikon läpi. Kesällä polku on varmasti helposti kuljettava, kun kerta sitä käytetään mönkijäurana. Suunnittelinkin jo mielessäni kesän vaelluksen kulkevan juuri tuota polkua pitkin…

kuva9

kuva12

Reissu oli hirvetön, mutta näkymät hirveäkin paremmat! Varpaat ja sormet umpijäässä starttasimme auton ja ajoimme lämpöön ja suunnittelemaan tulevia metsästysreissuja.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.