Helmiä Suomi-neidon peukalossa: syksyinen Kilpisjärvi kuvina

Artikkeli: Outi Johansson

Eletään syyskesän viimeisiä lämpimiä päivä. Maaruska hehkuu keltaisen, oranssin, ruskean ja punaisen lukuisissa sävyissä. Pohjanakan lempeä puhuri huokailee etelän puolelta ja leijailee edelleen pohjoisen nurkkaan yli avaran tunturipaljakan. Sitkeimmät tunturikoivujen yksilöt kumartavat ja ravistavat hentoja jäseniään, ja lennättävät osan harteillaan lepäävistä keltaisista lehdistään tuulenvireen matkaan. Jossain lähistöllä virtaa tunturipuron jono. Sen soliseva laulu tavoittaa retkeilijän hiljaisen mielen. Vielä tovi kulkua kivikkoisella polulla, ja Saanan pahka ja sen kyljessä lepäävän tunturijärven kota ovat jälleen askeleen lähempänä.

Pysähdyn katselemaan maiseman kirjavaa väripalettia, ja jokaisessa ilmansuunnassa avautuu silmänkantamattomiin ulottuva tunturi- ja vaaramaisema. Olen Käsivarren Lapissa, Kilpisjärven vaarojen ja suurtunturien luona. Jos totta puhutaan, en oikein tahdo uskoa todeksi tätä syksyiseen asuun sonnustautuneen luonnon kauneutta. Pari vuotta sitten vietin täällä muutaman päivän, ja silloin se iski välittömästi: rakkaus ensisilmäyksellä! Uskon, että moni teistä Suomi-neidon peukalon kauimmaisessa kolkassa vierailleista lukijoista voi samaistua tähän kokemukseen. Ainakin, mikäli on uskominen täällä tapaamiani muita retkeilijöitä.

Tänä syksynä palasin tarunhohteisten jättiläisten syntysijoille, eikä epäilystäkään, etteikö huumaava tunne jatkaisi olemassaoloaan. Syksyn kylläiset värit, avarat paljakat, Ruotsin ja Norjan puolella näkyvät vuorijonot, Linnunradan tähtipöly tummanpuhuvalla yötaivaalla ja tulikettujen loputon tanssi ja hännänhuiske ovat jääneet verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.

Tätä juttua kootessani Saana ja Malla ovat saaneet jo valkean peiton päällensä, ja tunturikylän värimaailma on muuttanut muotoaan talvisempaan suuntaan. Palataanpa kuitenkin parin viikon takaisiin päiväretkiin ja ruskahetkiin. Tämän kuvakoosteen myötä pääset kulkemaan Skandien vuoriston reunamilla, Suomi-neidon peukalon helmissä, kun syksyn värit loistavat ja luonto valmistautuu hiljalleen talven tuloon.

Löydätkö joukosta oman suosikkisi? Nautinnollista matkaa!

Mahtava maamerkkimme – Saana-tunturi (1029 m)

Saana Pikku-Mallalta kuvattuna.
Saanan huippu pilviverhon sisällä eräänä syysaamuna.
Tsahkaljärveltä Saanajärvelle vievän polun varrella Saanaa voi ihailla koko matkan ajan.
Saanan rinteeltä avautuu upea maisema Mallan luonnonpuistoon. Kauempana siintävät Norjan vuoret, kuten ”hainevä” Bárrás (1419 m).

Mykistävän kaunis Salmivaara auringonlaskun aikaan

Polku Salmivaaralle lähtee Salmivaarantieltä ja nousee 1,2 kilometrin verran vaaran päälle.
Vielä joitakin kymmeniä metrejä, ja koko Ala-Kilpisjärvi ympäröivine alueineen avautuu 360 asteen panoraamamaisemana.
Näkymiä Ala-Kilpisjärvelle.
Näkymiä Kilpisjärvelle ja Saanalle.

Mallan luonnonpuisto – Suomen vanhin luonnonpuisto

Mallan luonnonpuistossa avautuvalla maisemalla ei ole alkua eikä loppua. Kuvassa näkyvä järvi on Siilasjärvi, ja sen takana siintävät Norjan vuoret.
Pikku-Mallan huipulta avautuu upeat panoraamanäkymät Kilpisjärvelle.
Mallan luonnonpuiston polut ovat kivikkoisia, kuten lähes kaikkialla Kilpisjärvellä.
Kitsiputoukselle johtavan polun varrella ohitetaan pieniä tunturijärviä ja -lampia.

Mallan luonnonpuiston järjestyssääntö määrää, miten luonnonpuiston alueella saa liikkua ja mitä siellä saa ja ei saa tehdä. Liikkuminen on sallittua ainoastaan jalan tai hiihtäen, ja kesäaikana puiston viitoitetulta polulta poistuminen on ehdottomasti kiellettyä (koskee myös Kitsiputouksen aluetta). Mikäli aiot yöpyä luonnonpuistossa, leiriytyminen on sallittua ainoastaan Kuohkimajärven tuvassa. Otathan myös huomioon, että avotulen tekeminen, kalastus ja sienten poimiminen, kasvien kerääminen, roskaaminen sekä lemmikkieläinten vapaana pitäminen on ehdottomasti kiellettyä. Lisätietoja näistä ja muista Mallan luonnonpuiston huomionarvoisista ohjeista, kuten rajan ylittämisestä koiran kanssa, löydät Luontoon.fi -sivustolta.

Tsahkaljärvi ja Cahkaljohkan putous – upea retkikohde kyläkeskuksen kupeessa

Leveä ja sorastettu polku Tsahkaljärvelle alkaa Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta.
Täältäkin käsin voi ihailla Saana-tunturia, joka häämöttää tunturikoivikon takana.
Cahkaljohkan putouksen yli kulkee kävelysilta.
Tsahkaljärven rannasta löytyy laavu.
Järven rannasta lähtee polku Saanajärvelle. Polku kulkee aluksi aivan järven vedenrajan tuntumassa.
Tsahkaljärven rannasta löytyy vanha kulkupeli, joka lienee Suomen eniten kuvatuin vene.
Cahkaljohkan putousta voi ihailla useasta eri vinkkelistä.
Cahkaljohkan putouskorkeus on noin kymmenen metriä, ja kaikkiaan putouksella on matkaa noin sata metriä.

Karunkaunis Saanajärvi

Pieni Saanajärvi sijaitsee Saana-tunturin itäpuolella.
Järven lasku-uoma oli syyskuun puolivälissä todella kuiva, ja sen yli pääsi hyppimään helposti kiveltä toiselle.
Saanajärvelle pääsee useasta suunnasta polkuja pitkin: Kyläkeskuksesta, Tsahkaljärveltä ja Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta.
Järven rannalta avautuu hieno maisema Saana-tunturille. Järvi on 680 metriä merenpinnan yläpuolella ja noin 200 metriä Kilpisjärven yläpuolella.
Saanajärven rannalla on mm. päiväkäytössä oleva kota.
Tsahkaljärveltä Saanajärvelle vievällä polulla voi koko matkan ihailla Saana-tunturin rinteitä ja maaruskan hehkua.

Syksyn värejä tunturikoivikossa ja -paljakalla

Syksy on asetellut tunturikoivuihin keltaiset lehdet.
Mustikan varvut hohtavat punaisena auringonpaisteen alla.
Maaruskaa tunturipaljakalla.
Vaivaiskoivun lehtiä.
Hartioita kivittävät arkihuolet varisevat polun varteen syksyyn sonnustautuneen tunturiluonnon keskellä.  
Tunturikoivikon katveessa. Osa puista on jo riisunut syksyisen asunsa.
Vaivaiskoivuja, variksenmarjoja ja mustikanvarpuja.
Viimeisiä kesän sinnittelijöitä Kilpisjärven rannalla?

Iltayön valonäytös – revontulten tanssia tummanpuhuvalla taivaankannella

Revontulien yleisin väri on vihreä, mutta niissä esiintyy myös muita värejä, kuten punaista ja purppuraa.
Revontulten tanssia Kilpisjärven ja Saanan yllä. Löydätkö kuvasta tutun, seitsemästä tähdestä muodostuvan, kuvion?
Tämä revontulen kuvio näyttää aivan perhoselta, vai mitä?
Kun säteinen revontulimuoto, tässä tapauksessa kaari, siirtyi bongaajan yläpuolelle, se muodosti koronaksi tai kruunuksi kutsutun muodon. Huikean kaunista!

Lue myös

Kirjaesittelyssä: Kilpisjärvi Halti – Retkeilyopas ja kartta

Talvisten pakkasilmiöiden taikaa Tunturi-Lapissa

Värikästä ja levollista – 10 kuvaa Kilpisjärven kaamoksesta

”Kesä on vuodenaika, joka vaihtaa uuden lumen” – 10 kuvaa Kilpisjärven kesästä

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.