Helmiä Suomi-neidon peukalossa: syksyinen Kilpisjärvi kuvina

Artikkeli: Outi Johansson

Eletään syyskesän viimeisiä lämpimiä päivä. Maaruska hehkuu keltaisen, oranssin, ruskean ja punaisen lukuisissa sävyissä. Pohjanakan lempeä puhuri huokailee etelän puolelta ja leijailee edelleen pohjoisen nurkkaan yli avaran tunturipaljakan. Sitkeimmät tunturikoivujen yksilöt kumartavat ja ravistavat hentoja jäseniään, ja lennättävät osan harteillaan lepäävistä keltaisista lehdistään tuulenvireen matkaan. Jossain lähistöllä virtaa tunturipuron jono. Sen soliseva laulu tavoittaa retkeilijän hiljaisen mielen. Vielä tovi kulkua kivikkoisella polulla, ja Saanan pahka ja sen kyljessä lepäävän tunturijärven kota ovat jälleen askeleen lähempänä.

Pysähdyn katselemaan maiseman kirjavaa väripalettia, ja jokaisessa ilmansuunnassa avautuu silmänkantamattomiin ulottuva tunturi- ja vaaramaisema. Olen Käsivarren Lapissa, Kilpisjärven vaarojen ja suurtunturien luona. Jos totta puhutaan, en oikein tahdo uskoa todeksi tätä syksyiseen asuun sonnustautuneen luonnon kauneutta. Pari vuotta sitten vietin täällä muutaman päivän, ja silloin se iski välittömästi: rakkaus ensisilmäyksellä! Uskon, että moni teistä Suomi-neidon peukalon kauimmaisessa kolkassa vierailleista lukijoista voi samaistua tähän kokemukseen. Ainakin, mikäli on uskominen täällä tapaamiani muita retkeilijöitä.

Tänä syksynä palasin tarunhohteisten jättiläisten syntysijoille, eikä epäilystäkään, etteikö huumaava tunne jatkaisi olemassaoloaan. Syksyn kylläiset värit, avarat paljakat, Ruotsin ja Norjan puolella näkyvät vuorijonot, Linnunradan tähtipöly tummanpuhuvalla yötaivaalla ja tulikettujen loputon tanssi ja hännänhuiske ovat jääneet verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi.

Tätä juttua kootessani Saana ja Malla ovat saaneet jo valkean peiton päällensä, ja tunturikylän värimaailma on muuttanut muotoaan talvisempaan suuntaan. Palataanpa kuitenkin parin viikon takaisiin päiväretkiin ja ruskahetkiin. Tämän kuvakoosteen myötä pääset kulkemaan Skandien vuoriston reunamilla, Suomi-neidon peukalon helmissä, kun syksyn värit loistavat ja luonto valmistautuu hiljalleen talven tuloon.

Löydätkö joukosta oman suosikkisi? Nautinnollista matkaa!

Mahtava maamerkkimme – Saana-tunturi (1029 m)

*Mahtava Saanan huippu kohoaa yli tuhannen metrin korkeuteen. Saanan pohjoispuolen rinne ja ylös johtava polku siintävät muutaman kilometrin päässä Mallan luonnonpuistosta katsottuna (oik).*

*Saanan huippu pilviverhon sisällä eräänä syysaamuna.*

*Tsahkaljärveltä Saanajärvelle vievän polun varrella Saanaa voi ihailla koko matkan ajan.*

*Saanan huipulle johtavan polun alkuosa on leveää sorapolkua. Portaiden jälkeen polku muuttuu kivisemmäksi ja haastavammaksi. Saanan kiviportaat uudistettiin vuonna 2019.*

*Saanan rinteeltä avautuu upea maisema Mallan luonnonpuistoon. Kauempana siintävät Norjan vuoret, kuten ”hainevä” Bárrás (1419 m).*

Mykistävän kaunis Salmivaara auringonlaskun aikaan

*Polku Salmivaaralle lähtee Salmivaarantieltä ja nousee 1,2 kilometrin verran vaaran päälle.*

*Vielä joitakin kymmeniä metrejä, ja koko Ala-Kilpisjärvi ympäröivine alueineen avautuu 360 asteen panoraamamaisemana.*

Mallan luonnonpuisto – Suomen vanhin luonnonpuisto

*Mallan luonnonpuistossa avautuvalla maisemalla ei ole alkua eikä loppua. Kuvassa näkyvä järvi on Siilasjärvi, ja sen takana siintävät Norjan vuoret.*

Mallan luonnonpuiston polkua pitkin voi kulkea Kitsiputoukselle ja siitä edelleen aina Kolmen valtakunnan rajapyykille saakka. Kesäisin kulku on rajoitettu vain polulle, joka on osa Kalottireittiä. Mallan pysäköintialueelta on matkaa Pikku-Mallalle 3,5 kilometriä. Reilun parin kilometrin jälkeen viitta ohjaa kääntymään vasemmalle.

*Pikku-Mallan huipulta avautuu upeat panoraamanäkymät Kilpisjärvelle.*

*Mallan luonnonpuiston polut ovat kivikkoisia, kuten lähes kaikkialla Kilpisjärvellä.*

*Kitsiputoukselle johtavan polun varrella ohitetaan pieniä tunturijärviä ja -lampia.*

Mallan luonnonpuiston järjestyssääntö määrää, miten luonnonpuiston alueella saa liikkua ja mitä siellä saa ja ei saa tehdä. Liikkuminen on sallittua ainoastaan jalan tai hiihtäen, ja kesäaikana puiston viitoitetulta polulta poistuminen on ehdottomasti kiellettyä (koskee myös Kitsiputouksen aluetta). Mikäli aiot yöpyä luonnonpuistossa, leiriytyminen on sallittua ainoastaan Kuohkimajärven tuvassa. Otathan myös huomioon, että avotulen tekeminen, kalastus ja sienten poimiminen, kasvien kerääminen, roskaaminen sekä lemmikkieläinten vapaana pitäminen on ehdottomasti kiellettyä. Lisätietoja näistä ja muista Mallan luonnonpuiston huomionarvoisista ohjeista, kuten rajan ylittämisestä koiran kanssa, löydät Luontoon.fi -sivustolta.