Värikästä ja levollista – 10 kuvaa Kilpisjärven kaamoksesta

Kilpisjärven kylällä kaamosta eli polaariyötä vietetään 25.11.-17.1. Tuona ajanjaksona aurinko ei jaksa kivuta kylää ympäröivien kukkuloiden takaa ollenkaan esiin. Horisontin määritelmän kautta kaamospäivät ajoittuvat näillä leveyspiireillä joulukuun ensimmäiseltä viikolta tammikuun toiselle viikolle. Vietän nyt kolmatta kaamostani Kilpisjärvellä, ja joka vuosi sen värit ja valoisuus jaksavat ihastuttaa. Mitä tunnusomaista Kilpisjärven kaamokseen kuuluu?

Unenomainen pastellimaailma

Vaaleanpunainen, -sininen ja -violetti maalaavat maisemasta unenomaisen levollisen. Kilpisjärven kaamoksen satumaailmassa on ihan oikeastikin muita vuodenaikoja rauhallisempaa, sillä tunturissa on tyhjempää. Kevättalvella ja ruska-aikaan tunturissa tuppaa olemaan ruuhkaa, mutta kaamoksen aikaan on hiljaista. Ainoastaan muutama kaamosvaeltaja ahkioineen näkyy silloin tällöin horisontissa etenemässä hissukseen kohti Käsivarren erämaan autiotupia.

Keväthangilta tuttu moottorikelkkojen pärinä ei kaamoksen aikaan valtaa äänimaisemaa. Äänekkäin elementti kaamoksen keskellä taitaakin olla kenkien ja suksien alla narskuva pakkaslumi sekä välillä koviksikin yltyvät tuulenpuuskat.

Aamu- ja iltapäivähämärässä muiden värien väistyttyä on talvimaailmassa hetken aikaa pelkästään yksi väri: sininen. Sininen hetki aloittaa ja päättää kaamospäivät.

Revontulet

Kilpisjärvellä yksi parhaista paikoista tarkkailla revontulia ja tähtitaivasta on Kilpisjärven jäällä mahdollisimman kaukana kylän valoista. Järven jäälle minäkin monesti suuntaan revontulia tai tähtikuvioita katselemaan. Yleensä keskityn vain ihailemaan valonäytöstä, enkä tuhlaa hetkiä kameran kanssa räpeltämiseen. Revontulikuvia löytyykin omista arkistoistani hyvin vähän. Tästä kuvasta kiitokset kuuluvat kaverilleni Timolle.

Kuva: Timo Holopainen

Helmiäispilvet

Revontulien lisäksi valotaidetta taivaalle luovat välillä myös helmiäispilvet. Vuodenvaihteessa 2019-2020 helmiäispilviä näkyi Kilpisjärvellä harva se päivä, mutta viime talvena en nähnyt niitä kertaakaan. Helmiäispilvet liittyvät kuulemani mukaan polaaripyörteisiin ja niitä syntyy matalapaineen törmätessä vuoristoon eli Kilpisjärven tapauksessa Skandeihin.

Hankeen maastoutuvat riekot

Riekot ja kiirunat ovat kaamokseen mennessä vaihtaneet höyhenpukunsa talven kokovalkoisiin. Linnut luottavat talvella suojaväriinsä hyvin vankasti, joten välillä riekkoja voi pölähtää lentoon ihan retkeilijän jalkojen juuresta. Kovilla pakkasilla metsäkanalinnut kömpivät lumikieppiensä lämpöön nukkumaan ja suojaan petoeläimiltä. Vaikka lintuja ei aina näkisikään, on tuore lumihanki monesti täynnä riekkojen ja muiden eläinten jälkiä.

Kovat pakkaset ja kuuraiset koivut

Kaamosaikaan sisältyy yleensä vähintään yksi kovempi pakkasjakso. Kovilla pakkasilla kuura koristelee koivunoksia ja saa ne kimaltelemaan aivan kuin joku olisi käynyt sirottelemassa niihin glitteriä. Tuulettomina päivinä myös lumihiutaleet kertyvät oksille pumpulipeitteeksi. Värikkään taustan kanssa hattaraoksat ovat karkkia silmille ja sielulle.

Kirkkaat kuutamot

Kylältä kantautuvien keinovalojen loisteesta karkaan välillä vähän kauemmas kuutamokävelyille. Täydenkuun aikaan kuu heijastaa piilossa pysyttelevän auringon valoa hämmentävänkin kirkkaasti valaisten myös lähistön tunturit. Yllättävää kyllä, myös erämaihin hohkaa nykypäivänä kaupunkien valosaastetta ja luonnon todellinen pimeys on nykyisin niin uhanalaistunut, että eri puolille maapalloa on perustettu jopa virallisia pimeänsuojelualueita.

Kaamosjuttuja löydät lisää myös blogistani Kiertoretti.

Muita Retkipaikan juttuja Kilpisjärven kaamoksesta:

Tuntureiden ja porojen seurassa Kilpisjärven värikkäässä kaamoksessa

Täydenkuun valossa Kilpisjärveltä Tsahkaljärvelle

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.