Ensilumilla Nuuksion Haukankierroksella

Nuuksion kansallispuisto hiljenee talviuneen marraskuussa. Pimeä vuodenaika ei ole houkuttelevin retkeilyajankohta useimpien mielestä, mutta silloin voi löytää rauhaa myös Nuuksion suosituimmilta reiteiltä. Jos on mahdollisuus lähteä arkipäivänä, niin voi tunnelma voi olla jopa erämainen.

Haukankierros 3,7 km, siniset vinoneliöt

Keittokatokset Mustalammella, ja kierroksen sisään jää myös Haukanholman keittokatos

Lähtöpiste kartalla

Talven ensilumi satoi tänä vuonna maahan jo marraskuun puolivälin tienoilla. Musta marraskuu ei ollut innostanut retkeilemään, mutta nyt mieli hinkui metsään talvea ihmettelemään edes lyhyesti. Niinpä suuntasin Nuuksion Haukkalammelle eräänä arkiaamuna. Talviaikaan ei ole itsestään selvää, että parkkipaikoille pääsee, vaikka Nuuksion parkkipaikkoja aurataankin läpi talven. Nyt lunta ei ollut satanut kuin noin viisi senttiä, joten siitäkään ei tarvinnut olla huolissaan. Haukkalammen parkkipaikalla ei ollut kuin muutama satunnainen kulkija, ja eläinten jälkiä siitäkin edestä, kun heitin repun selkään ja lähdin matkaan.

Haukkalammen kahvila uinui jo talvilepoaan, mutta jäljistä päätellen kansallispuiston huoltotiimi oli ollut jo aamulla liikkeellä, sillä reitti invavessalle oli lapioitu. Itse suuntasin tutkimaan, olisiko polun varrella Mustalammesta laskevassa purossa hienoja jääkristalleja. Jäämuodostelmat olivat vielä pienehköjä, sillä sää oli melko lauhaa, mutta aina virtavesistä löytyy jotakin kiehtovaa katseltavaa.

Päätin käydä katsomassa, olisiko Mustalammen keittokatoksilla nuotiota, sillä olin lähtenyt matkaan lounasaikaan. Läntisellä keittokatoksella oli hyvin rauhallista – ei ketään! Talviaikaan arkipäivisin Nuuksion suosituimmat alueet ovatkin kaikkein rauhallisimmillaan, jos sellaista haluaa retkeltään.

Mustalampi oli mattapintaisessa harmaassa jäässä. Näytti siltä, että tuore lumi oli uponnut veden pintaan ja jäätynyt, mutta jää ei näyttänyt kestävältä. Tällä tavalla syntynyt jää ei ole niin kestävää, kun kovalla pakkasella suoraan vedestä syntynyt teräsjää. Lähellä rantaa oli kiehtovan näköinen pieni uveavanto, josta railot lähtivät kuin puun oksat.

Kelluvat turvesaarekkeet olisivat siis ainakin nyt seuraavat kolmesta neljään kuukautta paikallaan. Muutenkin marraskuinen harmaa maisema miellytti seesteisyydellään.

Mustalampi

Mustalammen toinenkin keittokatos oli tyhjä, mutta mitä ihmettä: lumet oli luotu katoksen ja pöydän ympäriltä, vaikka talvikunnossapitoa ei virallisesti ole. Puiston huoltohenkilökunta oli halunnut ilahduttaa satunnaista retkeilijää selvästikin! Jatkoin kuitenkin matkaa, koska evääni eivät vaatineet välttämättä nuotiota ja talvella sopivan hiilloksen odottelu tarkoittaa usein värjöttelyä kylmässä. Bongailin maastosta eläinten jälkiä ja muita yksityiskohtia. Talvi koristelee luonnon tavallaan: kallion reunassa oli jo ensimmäiset jääpuikot tulevien jääpahtojen alkuina ja käävät kannattelivat puuterilunta hatuissaan.

Haukankierrosta oli jo useampi ihminen kulkenut ennen minua näillä lumilla. Harpoin aika reipasta vauhtia, koska meinasi tulla vilu ja oli jo nälkä. Juuri kun olin ajatellut, että vielä ei ole polku tamppautunut liukkaaksi, niin liukastuin pyrstölleni. Niin se talvi aina muistuttaa, että pitää muistaa hidastaa vauhti kelin mukaiseksi. Kattilaan erkanevalla polulla ei ollut vielä kukaan muu kulkenut paitsi jänis! Koskematon polku on jotenkin aina kiehtova, mutta nyt ei minulla ollut aikaa lähteä niin pitkälle retkelle, vaan lähdin kiipeämään kohti Haukkalammen näköalapaikkaa.

Kiipesin varovasti, etten vaan liukastu korkeilla kallioilla. Ylhäällä paljastui, ettei Haukkalampi ollutkaan vielä jäätynyt kokonaan, vaan toisessa päässä oli yhä sulaa! Aivan allani kalliopahtojen juurella jää oli kuin pitsiä: kaksi eri aikaan jäätynyttä aluetta oli sulautunut yhteen! Järven jäätyminen ja sulaminen on ihmeellistä luonnon voimien näytöstä ja usein sitä pääsee vain sattumalta seuraamaan, koska oikeaa hetkeä on vaikea ennustaa. Järven takaa puhalsi talvisen kylmästi ja kevytuntuvatakki oli tarpeen, kun kaivoin repusta istuinalustan, voileivät ja teetermarin. Tee pysyy termospullossa kuumempana kuin kahvi, ja siksi se on mielestäni oiva talviretkijuoma.

Viima oli sen verran viiltävä, että evästauko oli varsin pikainen. Jatkoin Haukankierrosta myötäpäivään. Teräsportaat olivat vielä täysin sulat, sillä tämmöinen puuterilumi solahtaa helposti ritilöistä läpi. Nuuksion reiteillä ei ole talvihuoltoa, joten retkelle kannattaa varustautua pitäväpohjaisilla kengillä ja heti lumisateen jälkeen säärystimet voivat olla hyvät, niin ei haittaa kahlata hangessa. Kulkijoita on kuitenkin sen verran paljon, että reiteillä pääsee kulkemaan ilman lumikenkiä läpi talven. Lopulta saavuin Haukankierroksen näköalakallioille, missä ei myöskään ollut vielä kukaan käynyt näillä lumilla! Laskeuduin varovaisesti hieman alemmaksi. Myllypuronlaakson kuusikko oli suorastaan graafisen kaunis hennon lumikuorrutuksen alla. Vaikka taivas oli tasaisen harmaa, oli päivä hieman valoisampi kuin edelliset. Maisemaa olisi voinut tuijotella hieman pidempäänkin, mutta kierroksella oli vierähtänyt sen verran aikaa, että oli kiiruhdettava kohti parkkipaikkaa. Tästä ne talviretket taas alkavat!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.