32 kuvaa Hossan kansallispuiston parhaista paloista

Suomussalmen ja Kuusamon väliin sijoittuva Hossa on satavuotiaan Suomen 40. kansallispuisto. Tämä 110 neliökilometriä kattava kansallispuisto kätkee sisäänsä monipuolisia maisemia sekä useita ehdotettuja rengasreittejä, joita voi halutessaan yhdistellä oman mielen mukaan. Tämä mahdollistaa hyvin monenlaiset retkisuunnitelmat, lyhyestä päiväretkestä pitkään vaellukseen. Hossan reitit ovat lähtökohtaisesti myös varsin helppokulkuisia, mikä miellyttänee muun muassa maastopyöräilijöitä. Itse vietin Hossassa muutaman päivän, minä aikana tutustuin kävellen puiston moniin eri polkuihin päiväretkien muodossa. Esittelen puiston keskeiset paikat seuraavaksi lyhyesti.

Värikallion kaarros

Värikallion kaarros on noin 8 kilometrin pituinen rengasreitti, joka johdattaa kulkijansa metsikön läpi historialliselle Värikalliolle. Jos ei ole aiemmin tutustunut Hossan karttaan, niin viimeistään reittiselostusta lukiessa voi huomata Hossan alueen varsin mielenkiintoisesti nimetyt paikannimet: vastapäivään kuljettaessa reitti lähtee Lihapyörteen parkkipaikalta kohti Ala-Ölkyn laavua.

hossa2
Ala-Ölkky sijaitsee rauhallisella paikalla veden läheisyydessä.

Veden läheisyydessä, rauhallisella kalliomaiseman juurella sijaitseva Ala-Ölkky on tunnelmallinen laavupaikka, ja sinne saapuessa ihmettelenkin, ettei paikalla ole ketään. Jos olisin nyt vaeltamassa, voisin hyvin kuvitella viettäväni yöni juuri tässä paikassa.

Ala-Ölkyltä matka jatkuu kohti Värikalliota. Reitin varrella voi ihailla harjun laelta avautuvaa jokimaisemaa.

hossa3

Värikallio yllättää jo ennen kuin pääsen sinne asti. Kallion edustalla ei ole minkäänlaista maatasannetta, vaan edustalle johtaa sitä varten rakennettu kävelysilta. Oletin, että maalaukset olisi tietysti tehty maan kamaralta. Ilmeisesti ammoiset maalaajat ovat kuitenkin joutuneet tekemään työnsä veneestä tai käyttämään mielikuvitusta, sillä ainakaan tätä siltaa ei siihen aikaan ollut olemassa.

hossa4

Pikaisella silmäyksellä Värikallio ei vaikuta juurikaan nimeään kummemmalta: kallio, jossa on väriä. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että kalliosta löytyy erilaisia kuvioita, muun muassa kolmiopäisiä ihmishahmoja.

hossa5
Bongaatko kolmiopäitä kalliosta?
hossa6
Entä nyt?

On aika hurjaa ajatella, että nuo kasvot ovat tuijottaneet järvimaisemaa opastekyltin mukaan tiettävästi yli tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Mitä kaikkea sinä aikana onkaan ehtinyt tapahtua. Kauan ovat kolmiopäät myös saaneet paikkaa yksin hallita, sillä kallio löydettiin uudelleen virallisesti vasta vuonna 1977. Kolmiopäiden ohella Värikallion pinnasta on tunnistettu yli 60 erillistä kuviota liittyen metsästykseen ja shamanismiin. Itse en kyllä ihan niin hyvään suoritukseen yllä…

Kallion lisäksi myös sää pääsi yllättämään, sillä miltei heti paikalta poistuttuani päälle iski voimakas sade ja ukonilma – vastoin kaikkia sääennusteita. Onneksi Värikallion läheisyydessä sijaitsee katoksellinen nuotiopaikka (nimeltänsä myös Värikallio), josta saattoi ottaa suojaa ennen paluumatkaa.

hossa7
Lähestyvä ukonilma

Värikalliosta voi lukea lisää mm. luontoo.fi -sivustolla ja tästä vanhemmasta Retkipaikka-jutusta.

Kokalmuksen kierros

Kokalmuksen kierros on Hossan ehdotetuista kävelyreiteistä pisin, 14 kilometriä, ja soveltuu mainiosti myös maastopyöräilyyn. Käytännössä koko kierros sivuaa erilaisia järviä, joten Hossan kirkkaat vedet lukuisine hiekkarantoineen ja hiekkaisine puroineen tulevat tutuksi. Reitin tunnetuin ”nähtävyys” lienee Muikkupuron laavu. Mitään upeaa näköalapaikkaa ei ole odotettavissa, mutta ihan heti ei tule mieleen laavua hiekkaisella järvimaisemalla, jonka vieressä kiemurtelee leveä hiekkapohjainen puro.

hossa8
Muikkupuro

Muikkupuron jälkeen joutuu nopeasti toteamaan, että Kokalmuksen kierroksella ei maisemallista vaihtelua juuri ole. Kuitenkin kirkasvetiset järvet, hiekkarannat, porotallit ja pienet metsäpurot takaavat sen, että mielenkiinto säilyy yllä kierroksen aikana.

hossa9
hossa10
hossa11

Mainitsinko jo hiekkarannat? Niitä tulee tosiaan vastaan jatkuvasti. Hellesäässä mieli tekee jatkuvasti uimaan, mutta kierroksen puolivälissä alkaa jälleen sataa ja sää viilenee, mikä lopulta vie uimahalut.

Hienojen maisemien lisäksi sain yllättyä siitä, että törmäsin metsäpoluilla useita kertoja poroihin. En tiennyt, että poroja olisi näinkin ”etelässä”, mutta oli kuitenkin ilo olla väärässä. Vaikka Hossa ei ole virallisesti osa Lappia, niin Lapin henki on täällä vahvasti läsnä. Näin kesäkuun aikaan minulla oli ilo nähdä myös useita porovasoja emoineen metsän siimeksessä.

Kokalmuksen kierroksen Muikkupuron laavusta voi lukea tarkemmin Jonna Saaren kirjoittamana: Onko tässä laavu Suomen kauneimmalla paikalla? Muikkupuro, Hossa.

Lounatkoski

Varsinaisten retkipolkujen ulkopuolelta usein mainittu vierailukohde Hossassa on puiston syrjältä löytyvä Lounatkoski. Koski sijaitsee muutaman sadan metrin päässä pienehköltä parkkipaikalta, ja sinne käveltäessä ohitetaan mm. vanha mylly.

hossa14
hossa15

Lounatkoski on upea näky keskellä metsää, ja helpon saavutettavuutensa ansiosta se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa. Paikalla sijaitsee myös vuokramökki, mikäli hienoista maisemista ja kosken pauhusta haluaa nauttia vähän pidempäänkin.

Ölökyn ylitys

Hossan nimitaide näyttää taas parasta osaamistaan. Viimeisen varsinaisen retkikohteen karttaa tutkittaessa löytyy sellaisia paikannimiä kuten: Ala-Ölkky, Ölökyn ylitys, Julma-Ölkky, Ölökyrnäjä, Ölökyn ähkäsy ja – tietysti – Ölökynperä. Tällaiselle reitille voisi lähteä jo pelkästään nimien vuoksi.

Julman Ölkyn reitti kulkee maan halkeamaan syntyneen kanjonijärven ympärillä. Valittavissa on joko 5 tai 10 kilometrin mittainen reitti. Valintaa tehdessä saattaa helposti huijata itseään: 10 kilometriä kuulostaa varsin kohtuulliselta päiväretkeltä, mutta todellisuudessa reitti on haastava ja vaikeakulkuinen. Tyydyinkin suosiolla lyhyempään viiden kilometrin reittiin, joka kuitenkin sisältää reitin ehkä mielenkiintoisimman kohdan: joen yli kulkevan riippusillan. Lähdin liikkeelle verrattain myöhään, noin kuudelta illalla. Paikalla oli tuolloin varsin vähän liikennettä, vaikka ilta-auringon tarjoamat hienot maisemat olivat juuri tuloillaan.

Hankalakulkuisen reitin varoitus ei ollut tuulesta temmattu, sillä nousua ja kivikkoa on vastassa alusta asti. Myötäpäivään kuljettaessa reitti sivuaa kanjonin reunoja, mutta kulkee kuitenkin sen verran kaukana, ettei kunnollisia näkymiä kanjoniin juuri saa.

Kun reittiä on kuljettu reilu pari kilometriä, odottamani riippusilta tulee esiin puuston välistä:

Jostain syystä riippusilta oli mielikuvissani paljon korkeammalla, mutta yllätyksekseni sen luo joutuukin laskeutumaan jyrkkää rinnettä alas.

hossa20
Tätä varten siis kannatti kiivetä ylös.
hossa21

Seikkailumieleni herää viimeistään riippusillalle päästessä, nämä ovat kuitenkin melko harvinaista herkkua Suomen kansallispuistoissa. Vaikka silta tosiaan on paljon mielikuviani matalammalla, tarjoaa se silti hulppeat maisemat alas kanjoniin.

Sillalta poistutaan melkoiseen kivikkoon, jossa on kuitenkin onneksi helppo navigoida merkittyä polkua pitkin. Reitillä kannattaa kuitenkin pitää silmät auki, sillä nähdäkseni suojaavia aitoja ei ole rakennettu juuri muualle kuin riippusillan kohdalle – ja polku kulkee ajoittain melko lähellä jyrkänteitä.

hossa23

Joutunen myötämään, että alkuosa polusta ennen riippusiltaa oli pieni pettymys, sillä kanjonimaisemia ei juurikaan päässyt ihailemaan. Loppuosa polusta kulkee kuitenkin maisemallisesti paljon paremmista kohdista kuin alkuosa reitistä. Onkin hienoa huomata, että polun ja ehkäpä koko kansallispuiston parhaimmat maisemat tulevat omalla kohdallani vastaan viimeisen reitin viimeisellä osuudella.

Vaivaiset viisi kilometriä tällä kierroksella vei minulta kaikkine maisemien ihailuineen aikaa reilu neljä tuntia. Jos pidempää kierrosta aikoo kiertää, siihen kannattaa varata reilusti aikaa.

Ölökyn ähkäsyn täydestä 10 kilometrin rengasreitistä voi lukea lisää Antti Kulmasen kirjoittamana: Julman Ölkyn jylhä rengasreitti, Ölökyn Ähkäsy.

Vielä muutama reitti…

Myös nämä kuvat tarttuivat mukaan tutkiessa puiston eri kolkkia varsinaisten reittien ulkopuolella:

Ja vielä – jos tähän mennessä ei ole yllätytty tarpeeksi – olin otettu siitä, että vierailuni lähes jokaisena iltana sain ihailla aivan maagisia auringonlaskuja:

hossa31

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hienoa päättää vierailuni Hossan kansallispuistossa. Suomen 40. kansallispuisto on paikkansa ansainnut, ja minulle se sai kunnian olla maamme 30. kansallispuistovierailu. Kaikessa yllätyksellisyydessään tämä oli yksi parhaista kansallispuistoseikkailuistani tähän asti.

Voit lukea lisää retkitarinoitani myös Kotona ikimetsässä -retkeilyblogistani. Kuvia ja kuulumisia voi nähdä Instagramista.

Jutun alkuperäinen versio on julkaistu Kotona ikimetsässä -blogissa.

Lue lisää

Hossan kansallispuisto, Retkipaikka

Hossan kansallispuisto, Luontoon.fi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.