Fatisaaren polku Isossakyrössä ja kilometrin pitkospuut

Fatisaari on kallioinen metsäsaareke eteläpohjalaisen Hangasnevan keskellä. Fatisaarelle on rakennettu laavu kallion päälle ja sinne voi tallustella suon poikki yli kilometrin mittaista pitkospuureittiä. Virallinen polun aloitus on kolmen ja puolen kilometrin päässä Tuuralan metsästysmajalla, josta suolle pääsee metsäteitä ja -polkuja pitkin.

Fatisaaren polku Isossakyrössä
Päivämäärä: 25.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 343
Reitin pituus: 7 km (3,5 km/suunta)
Kohokohdat: Komea Hangasneva
Parkkipaikka: Tuuralan metsästysmaja, Marjoniementie. Lähin navigaattorien käyttämä osoite on Tulisalontie 526, josta Marjoniementie lähtee. Metsästysmaja kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuullisen hyvät
Varusteet/jalkineet: Pitkospuut tällä hetkellä aika huonokuntoiset. Suosittelisin vedenpitäviä jalkineita. Myös nokkosia reitin varrella, pitkät lahkeet ja hihat hyödyksi.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Vielä yksi iltapäivä aikaa Etelä-Pohjanmaalla ja yksi reitti mahtui ohjelmaan. Halusin vielä yhden kävelyn suomaisemissa ja valitsin reitiksi Isonkyrön Fatisaaren polun. Ajelimme kaverin kanssa Isonkyrön keskustan ohi Tulisalontielle. Kunnan nettisivulla mainitaan, että navigaattorit eivät välttämättä löytäisi Marjoniementietä, jossa lähtöpaikka sijaitsee – osoitteeksi oli merkitty Tulisalontie 526. Löysimme risteyksen, josta on vielä vajaa kilometri parkkipaikalle, Tuuralan metsästysmajan pihaan. Opasteet olivat selkeitä ja löysimme perille.

Metsästysmajan sivurakennuksen seinässä on Isonkyrön reittien opastaulu.

Myös Fatisaaren polusta on oma kartta. Sen voi halutessaan kuvata, jotta voi seurata käveltävää reittiä. Lähtöpaikka on reitin läntisimmässä paikassa, Fatisaari taas itäisimmässä.

Polku lähtee metsästysmajalta kohti etelää leveää metsätietä pitkin. Reittimerkinnät ovat oransseja maalimerkkejä.

Metsätieosuutta on alussa noin 900 metriä. Kyltti osoittaa reitin laavulle kääntyvän jyrkästi oikealle, kapeahkolle metsäpolulle.

Parinsadan metrin mittainen metsäpolku näytti melko uudelta, vaikutti siltä ettei täällä oltu vielä kävelty kovinkaan paljoa. Polulla oli joitakin hankalia osuuksia, kuten tämä ojan ylitys ilman siltaa. Normaalikuntoinen aikuinen pääsee toki tässä helpohkosti kulkemaan.

Parinsadan metrin jälkeen kapea metsäpolku päättyy T-risteykseen. Fatisaaren polku kääntyy metsikön takaa vasemmalle (itään). Kyltti näkyy hyvin. Leveämmäksi muuttuva polku tai metsätie on myös osa pyöräilyreitistöä, oikealle käännyttäessä reitti veisi Tuuralaan, hyvin lähelle Isonkyrön keskustaa.

Seuraavat 800 metriä kuljetaan siis tätä pyöräily/patikointiväylää. Reitti on leveähkö, mutta paikoin melko märkä ja kurainen. Oransseja maalimerkkejä emme tällä osuudella nähneet, mutta eipä polulla ole risteyksiäkään, joten eksymisen vaaraa ei ole.

Reitti ylittää Marjoniementien. Tien laitaan oli pysäköity pari autoa. Isonkyrön nettisivuilla kehotetaan kuitenkin pysäköimään metsästysmajan pihaan.

Seuraavat parisataa metriä ennen suota kuljetaan rehevässä heinä- ja jopa nokkosvaltaisessa niityn- ja metsänreunassa. Kuljin t-paidassa, nostin kädet ylös muutamassa kohdassa, jotten polttaisi käsivarsiani. Reitin varrella kasvoi mm. multavien paikkojen rohtovirmajuurta, jonka kukinnosta otin kuvan.

Suo erottuu hauskasti ympäristöstä – sinne noustaan pieni porras ylöspäin. Täällä ei laskeuduta suolle vaan noustaan sinne.

Pitkospuut eivät ole ihan huippukunnossa. Täällä ei kuitenkaan ainakaan nyt ollut niin kosteaa, etteikö voisi kävellä myös pitkospuiden vieressä.

Suon länsilaidalla kasvaa vielä kohtuullisen kokoisia mäntyjä. Mitä idemmäksi siirrytään, sitä kitukasvuisemmaksi puusto muuttuu.

Noin 2,8 kilometrin kohdalla puusto on jo melko vähissä ja lyhyttä. Seuraavat viitisensataa metriä kuljetaan lähes puuttomalla nevalla.

Pitkospuiden vaihto tuntui olevan käynnissä. Vanhoja pitkospuita pystyi kyllä kävelemään, mutta näytti myös siltä, että uusiakin olisi tulossa. Jostain syystä ne olivat kuitenkin kupera puoli ylöspäin ja niillä oli melko mahdotonta kävellä. Jorma Murto kirjoitti Retkipaikaan Isonkyrön reiteistä huhtikuussa ja mainitsi saman asian, linkki tässä.

Suo-osuus loppuu, laavu näkyvissä! Se on muutaman metrin korkuisen kallion laella, korkeintaan sadan metrin päässä avosuosta.

Laavun lisäksi kallion päällä on puuvaja. Laavun läheisyydessä, mäen alla, on myös puusee. Istahdimme laavulle pienelle tauolle.

Palasimme samaa reittiä takaisin. Matka kesti huomattavasti kauemmin – otimme nimittäin keruuastiat esiin ja saimme mukaamme myös ihan hyvän saaliin lakkoja. Niitä oli oikeastaan koko suolla, niin puuttomalla osuudella kuin mäntyjen, juolukoiden ja suopursujenkin välissä. Saavuimme tielle. Ehdotin oikoreittiä takaisin autolle – kävelimme tietä pitkin takaisin. Reitti lyhensi kävelyämme noin 300 metrillä.

Matkaa kertyi oikaisusta huolimatta noin 7 km. Käytimme siihen kaksi ja puoli tuntia, johon sisältyi sekä kahvitauko että lakanpoimintaa. Emme tavanneet muita ulkoilijoita ennen parkkipaikalle paluuta – silloin keskustelimme hetken metsäpolulle lähteneen marjastajan kanssa.

Reitti on toki melko helppo, mutta metsäpolun kapeus ja muutama hankalahko paikka tekee mielestäni reitistä kuitenkin keskivaativan. Korkeuseroa lienee kymmenkunta metriä. En taida koskaan kyllästyä suohon ja pitkospuihin, oli jälleen kerran mukavan hypnoottista astella pitkoksia pitkin ja ihailla suon kauneutta.

Sijainti: N=7000322.957, E=263000.152 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.052525, GEO:lon=22.305739

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ketunlenkki Kauhavalla
Korpinkierros Kauhavalla

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.