Talviunelmia Suomussalmella

Kaupallisessa yhteistyössä Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi -hanke

Teksti ja Kuvat: Jouni Laaksonen

Lumivarma seutuna Suomussalmi on mainio talviretkipaikka. Moni tuntee Hossan, mutta kunnassa on valtavasti muitakin hienoja retkikohteita.

Asuin neljännesvuosisata sitten vuoden Selkoskylällä, Hossan kupeessa. Tuolloin tein ystävieni kanssa paljon ja monenmittaisia retkiä talviretkiä Hossaan, mutta sen aikaisella kamerakalustollani ei tullut edustavia otoksia. Paremmankin kameran kera olen totta kai retkeillyt Hossassa paljon, mutta lähinnä kesä- ja syysaikaan. Niinpä tämän jutun Hossa-kuvat ovat Visit Suomussalmelta.

Selkoskylässä asuessani Hossa oli valtion retkeilyalue, ja retkeilyn palveluvarustus oli jo tuolloin hurjan kattava. Muistan alkutalven retken, kun lunta oli koristeeksi muutamia senttejä, mikä ei haitannut kävelemistä lainkaan. Muistan monen päivän hiihtovaelluksen, jonka aikana nukuimme joka yö autiotuvassa, kuten Ala-Valkeisella. Harjuille kapuaminen umpihangessa oli rankkaa, ja muutimmekin suunniteltua reittiämme kulkemaan enemmälti järvien jääkansia. Muistan myös, kuinka pidimme talviverkkoja Joukojärvessä. 

Tuolloin Hossassa ei mielestäni ollut joko lainkaan tai juurikaan latuja. Toisin on nykyään, ja etenkin aivan viime vuosina Hossan talvireitistö on laajentunut huimasti. Kaikkiin tärkeimpiin nähtävyyksiin, kuten Värikallion kalliomaalauksille, Julma-Ölkyn rotkojärvelle, upeisiin harjumaisemiin, parille sympaattiselle autiotuvalle ja tietenkin komeisiin pilarimänniköihin pääsee talvellakin reittiä pitkin.

Huollettuja latuja ja pohjustettuja monitoimireittejä pitkin kulku on helppoa. Laduilla kuljetaan suksin, monitoimiurilla voi käyttää niin suksia, lumikenkiä kuin läskipyörääkin. Osalla reiteistä tulee toimeen tavallisilla talvikengillä.

Hossan kansallispuisto ei ole vain päiväretkeilijöiden temmellyskenttä, vaan myös oiva kohde vaeltajalle. Voi sommitella oman umpihankireittinsä tai sitten hyödyntää Hossan laajaa reittiverkostoa – katso esite tästä. Viisi autiotupaa ja kaksitoista saunallista vuokratupaa antavat mahdollisuuden helppoon ja lämpimään yöpymiseen. Leiriytyminen on kansallispuistossa sallittua vain (lähes kaikilla) huolletuilla taukopaikoilla, mutta niitä onkin kymmeniä.

Kuvat alla: Visit Suomussalmi/Harri Tarvainen:

Hossan talvireittejä voi hyödyntää monin eri tavoin!

Martinselkonen

Nykyään asun itse naapurikunta Kuhmossa. Kevään kantavilla hangilla suuntaan retkeni toisinaan Suomussalmelle. Minua kiinnostavat erityisesti mahdollisimman luonnontilaiset retkikohteet, ja Suomussalmella on peräti reilut 50 luonnonsuojelualuetta. 

Mahtavia talvisia hetkiä olen kokenut esimerkiksi Martinselkosen ja Murhisalon luonnonsuojelualueilla. Martinselkoseen lähdimme maaliskuisena viikonloppuna kahdestaan vaimoni kanssa, kun vanhempani tulivat kylään ja joutuivat lapsenvahdeiksi.

Minulla oli ystävältäni lainassa karvapohjasukset eli liukulumikengät. Tavallisesti suuntaan umpihankeen metsäsuksilla, mutta halusin kokeilla itselleni uusia kulkuvälineitä. Vaimoni lähti tavalliseen tapaan metsäsuksilla.

Pakkasta oli hieman toistakymmentä astetta, kun hiihdimme kevätillan hiljalleen hämärtyessä kohti Mustalammen laavua. Tämä on laavuksi erikoinen: etuaukko on suljettavissa ovilla ja sisällä on kamiina. Lämmöneristys ei ole autiotuvan luokkaa, mutta kamiinan ansiosta laavu on paljon avolaavua lämpimämpi yösija.

Kainuussa retkeillessä olen tottunut siihen, että tulipaikoilla, laavuilla, kodilla tai autiotuvillakaan harvoin tapaan ketään. Tilaa on. Tällä kertaa kuitenkin Mustalammen laavulle oli jo retkeilijä asettunut taloksi. Jutustelimme hetken, mutta toivotimme sitten hyvää yötä. Jätimme hänet omaan rauhaansa ja jatkoimme pari kilometriä pidemmälle, Teerilammen autiotuvalle

Teerilammen hirsinen tupa oli tyhjillään, ja rajavartijamallinen kamiina lämmitti kämpän nopeasti. Keittelimme myöhäisen päivällisen ja nautimme tähtitaivaasta ja hiljaisuudesta.

Koko Suomussalmen itäreunan mitalta kulki aikanaan Itärajan retkeilyreitti, josta oli sekä kesä- että talviversio. 2000-luvun alussa toimin jonkin aikaa eräoppaana, ja muistan monta vetämääni viikon mittaista lakanavaellusta, joilla Teerilammen tupa oli yksi lounaspaikoista. Reissut toimivat niin, että edellä ajoi Itärajan talvireittiä pitkin latuhöylällä varustettu moottorikelkka, joka kuljetti asiakkaiden muut varusteet, paitsi pientä päiväreppua. Minä hiihdin asiakasryhmän kanssa juuri tehtyä latua, ja sovitulla lounaspaikalla, kuten täällä Teerilammella, moottorikelkkamies oli tehnyt meille valmiin ruuan. Illaksi hiihdimme aina majoituspaikkaan, jossa oli puhtaat lakanat ja hyvä paikallinen ruoka. 

Yhteen saksalaisista ystävyksistä koostuneeseen eläkeläisporukkaan tutustuin enemmänkin. He osallistuivat ensin hiihtovaellukselle Martinselkosesta Hossaan ja tykästyivät Kainuun kevättalveen niin paljon, että tilasivat räätälöidyt reissut pitkin itärajaamme kolmelle seuraavallekin vuodelle. Hiihdin lopulta heidän kanssaan yli kolmesataa kilometriä, Kuhmosta Kuusamoon asti. Vaihdoimme joulukortteja vuosikausia, ystäväporukan keskuspariskunnan kuolemaan asti.

Nykyään Itärajan retkeilyreittiä ylläpidetään vain välillä Martinselkonen–Hossa, jossa toki siinäkin on mittaa kuutisenkymmentä kilometriä. Metsähallitus ei pohjusta talvireittiä, eli sille omatoimisesti mielivän on varauduttava umpihankeenkin. Toisaalta avukseen saattaa löytää koiravaljakkoyrittäjän ajaman jäljen.

Kun makoisien unien jälkeen aamulla avasimme Teerilammen tuvan oven, aurinko killitti täydeltä taivaalta. Tämän päivän varustus oli selvästi lippalakki, aurinkolasit sekä tuhti annos aurinkovoidetta.

Hanki kantoi mukavasti, joten meillä ei ollut mitään tarvetta hiihtää omaa latua takaisin. Kiertelimme haluamaamme reittiä aapasoita ja ikimetsiä pitkin Isopuisenahoon ja edelleen Väisäsenpuron kautta autolle päin. 

Kummatkin kulkupelit toimivat hyvin, mutta eroa oli. Tasaisella minun oli vaikea pysyä vaimoni tahdissa, sillä metsäsukset luistivat paljon paremmin kuin karvapohjaiset liukulumikengät. Jyrkemmät ylämäet minä puolestani saatoin nousta suoraan ylös, kun vaimoni kaarteli loivemmin siksakkia.

Martinselkosessa tuntee olevansa suunnattoman taigan läntisellä reunalla. Olen kerran patikoinut viikon todellista taigaa Arkangelin suunnalla, ja tällaista se juuri oli: ei isompia järviä, jonkin verran pieniä lampia vain, loputtomasti kuusivaltaista ikimetsää ja seassa kauniita aapasoita. Tosin Arkangelissa suotkin olivat kortilla.

Martinselkonen on itänaapuriimme verrattuna huomattavan helppoa taigaa, sillä alueella on mukavasti merkittyä retkeilyreittiä ja kattava taukopaikkojen verkosto: kahden autiotuvan lisäksi on kolme laavua ja kolme nuotiopaikkaa.

Martinselkosessa kasvaa kuusten ohessa myös kilpikaarnaisia, sylintäyttäviä aihkimäntyjä. Ja totta kai luonnontilaisessa metsässä on koristeellisia keloja, monenkokoisia pahkoja, vuosisatoja sitten riehuneista metsäpaloista kertovia palokoroja ja -kantoja, lähteitä, laaja kattaus kääpiä, sekä raidankeuhkojäkälää, hurmaavia naavalettejä ja muita epifyyttejä. Näitä ihaillen hiihtelimme hiljakseen tien varteen. Olisi täällä pitempäänkin viihtynyt!

Uutuutena Martinselkosessa on myös yrittäjän ylläpitämiä talvipyöräilyreittejä, joiden karttoihin kannattaa tutustua.

Lisätietoa: Luontoon.fi

Martinselkosen hankikantoa.
Teerilammen autiotupa.

Murhisalo

Kun ajelin Kuivajärventietä huhtikuisena sunnuntaina, kevät oli jo sulattanut hiekkatien ja leventänyt pientareita niin paljon, että saatoin pysäköidä autoni lapioimatta Murhisalon retkeilyreitin lähtöpaikkaan. 

Suomussalmen Kuivajärvi ja Hietajärvi ovat Suomen tunnetuimmat ja lähes ainoat vienankarjalaiset kylät. Elias Lönnrot keräsi kansalliseepoksemme runomateriaalin pääosin Vienan Karjalasta Venäjän puolelta, mutta merkittävää Kalevala-aiheista suullisen perimätiedon runoutta on saatu paperille myös Kuiva- ja Hietajärveltä. Erityisesti runoaarteita on laulatettu Huovisilta. Kylien ja nimen Huovinen mielenkiintoisesta historiasta voi lukea lisää Visit Suomussalmen sivuilta

Nyt lähdin näiden kylien perinteisille nautintamaille, oikein Kalevalan laulumaille. Murhisalosta ja -järvestä haettiin etenkin menneinä aikoina niin marjat, riista, kalat kuin myös esimerkiksi tuohikontteihin ja -virsuihin tarvittava tuohi.

Tapion kylvö oli jo käynyt. Kuusikoissa hanki oli tummien neulasten peittämää ja luisto olematon. Päätinkin saman tien hiihdellä tänään pääasiassa avosoita ja mäntykankaita pitkin. 

Hanki oli niin kovaa, että juuri suksen piirtoa ei siihen jäänyt. Liukas oli taittaa kilometrejä valkeita aapoja pitkin. Missä suolla kasvoi mänty, sen ympärillä oli jo vallihauta. Tumma puunrunko kerää auringon lämpöä enemmän kuin heijastava valkea hanki, ja niinpä puiden tyville paljastuu loppukeväällä varvikkoinen rinki.

Metson hakomapuita näin poikkeuksellisen runsaasti. Mikä saa tietyt männyt maistumaan paremmalta kuin toiset? Näissä parhaanmakuisissa metsot istuvat oksalla neulasia syöden – ja pudottelevat ruskeita terveisiä hangelle. Näin myös riekonjälkiä ja teeren jätöksiä.

Muurahaiskeot alkoivat paljastua näkyviin. Yhdessä kuusikossa hangella oli paitsi tuulen pudottamia neulasia, myös iso määrä siististi hampailla katkaistuja ulommaisia oksankärkiä. Oli tainnut olla huono käpyvuosi, kun orava oli turvautunut tällaiseen ravintoon. 

Iltapäivän puolella pilviverho alkoi rakoilla ja sain nauttia sinisestäkin väristä. Joutsenpari lensi ylväästi ylitseni ja toi lopullisen kevään tunnun.

Lisätiedot Luontoon.fi

Tapion kylvö oli käynyt Murhisalon kuusikoissa.
Metson hakomapuu vallihautoineen.
Mahtavaa hankikantoa Murhisalossa.

Koko perheen kanssa olemme nauttineet myös Suomussalmen latuverkostosta. Erityisen kätevää oli, kun majoituimme kylpylähotelli Kiannon kuohuihin. Latu lähti suoraan hotellin pihasta, ja hiihdon jälkeen pääsi kylpylän lämpimiin vesiin lillumaan ja lasten riemua katsomaan!

Tästä on matkaa kylpylään satakunta metriä.

Lisää ideoita talviretkiin Suomussalmella löytyy Visit Suomussalmen sivuilta.

Juttu on osa hanketta Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.