Kuhmon parhaat talviretkikohteet

Kaupallisessa yhteistyössä Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi -hanke

Teksti ja kuvat: Jouni Laaksonen

Muutimme vaimoni kanssa Etelä-Suomesta Kuhmoon 20 vuotta sitten. Ennen kaikkea halusimme lähemmäs luontoa, mutta myös varmat ja selvät vuodenajat olivat korkealla tärkeysjärjestyksessä. Päätös oli oiva, ja paljon on retkeilyperheemme kokenut Kainuun luontokohteissa. Tässä muutamia kaikkein mieleenjääneimpiä talvisia retkiäni Kuhmossa!

Tuliharjun- & Lentuan-retken lähtöpaikka kartalla: Isojoen talviaurattu P-paikka

Pakkasta oli melko tuikeasti, kun lähdimme hiihtämään harvapuustoista rämettä pitkin kohti Lentuan rantaa. Itse aurinkoa ei näkynyt, mutta se punasi mäntyjen latvat oikealla puolellamme. Tammikuussa ei vielä ole hankikantoa, mutta pitkillä metsäsuksilla hiihtäminen oli riittävän keveää.

Piirsimme omaa latuamme hiljaiseen suomaisemaan. Kettukin oli taiteillut hankeen oman helminauhansa. Ennen Tuliharjua oikaisimme järven lahdekkeen yli. Samalla aurinko nousi näkyville puiden latvojen takaa, ja pysähdyin valokuvaamaan. Se oli virhe. Lumen alla, jään päällä oli vettä, ja kastelin suksieni pohjat. Vaimoni ei pysähtynyt, vaan jatkoi hiihtämistä, ja hänen suksensa säilyivät kuivina. Pitkään sain raaputtaa puukonhamaralla ennen kuin luisto palasi.

Jatkoimme Tuliharjun tyveä Lentuan rantaan, jossa odotti yllätys. Hiihdimme järven rantaa, kun yht’äkkiä jalkojemme juuresta, koskemattomasta hangesta pölähti lentoon teeri! Alkusäpsähdyksestä selvittyämme katsoimme toisiamme hieman hämillämme. Sanoimme kumpikin jotain siihen suuntaan, että sattuuhan näitä aina silloin tällöin, mutta eipä tuota olisi taas arvannut.

Metrin hiihdettyämme ensimmäisen kuopan viereen syntyi toinen, kun uusi musta teeri syöksyi tykinkuulana lentoon! Ja kohta seuraava, ja seuraava. Kaikkiaan järven rannassa oli yöpynyt kaksitoista teertä kiepeissään.

Matkalla Lentualle, tammikuu.
Teerenkieppejä Lentuan rannassa.

Lentuankoski

Lähtöpaikka kartalla: Lentuankosken talviaurattu P-paikka

Kun meille tulee sukulaisia tai vieraita kylään, viemme heidät usein retkelle. Tavallisin retki suuntautuu Lentuankoskelle. Koskia Kuhmossa on satakunta ja Lentuan luusuassa on kaikkein komein kuohujen sarja.

Iso Lentuankoski on sekä luonnonnähtävyys että kulttuurihistoriallinen merkkipaikka, sillä kosken rannassa on satojen metrien pituinen kivinen ”tie”. Tämä on vetomöljä, joka rakennettiin 1800-luvun lopulla helpottamaan kulkua veneellä ylävirtaan. Kuhmo oli tuohon aikaan Suomen ja todennäköisesti koko maailman suurin tervantuottaja. Tervahaudasta saatu musta kulta kuljetettiin pitkillä tervaveneillä järviä ja jokia pitkin Ouluun. Terva myytiin ja paluumatkan lastiksi ostettiin suolaa ja mitä muuta kaupunkitavaraa tarvittiin. Joka tapauksessa vene oli huomattavasti kevyempi paluumatkalla, ja hyvä niin, sillä nyt virta oli vastaan. Vaikeimpia olivat kosket, joissa vene piti vetää köydellä ylös. Tässä kivinen möljä auttoi paljon, kun ei tarvinnut rantapusikossa rämpiä. Lentuankosken vetomöljässä näkee myös rautaisia renkaita. Niihin veneen saattoi kiinnittää lepotauon ajaksi.

Lentuankoski on Kuhmon tunnetuin retkikohde ja niinpä polku auratulta parkkipaikalta koskelle pysyy yleensä auki tamppaantuneena läpi talven. Retki siis onnistuu tavallisin talvikengin. P-paikan luona on vuokrattava kota ja kosken alla Välisuvannolla on hyvä laavu.

Lentua on Kainuun suurin säännöstelemätön järvi. Suurin osa järvestä on luonnonsuojelualuetta. Tämän erämaisen järven rannalla Akseli Gallen-Kallela maalasi Aino-triptyykkinsä, tämän järven laineilla Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen näki sinisimmät ajatuksensa.

Lentuankoski on hyvä lähtöpaikka myös hiihtoretkelle Lentuan selille ja saariin. Lentuan luonnonsuojelualueella ei saa yöpyä muualla kuin huolletuilla taukopaikoilla, mutta niitä onkin niin mukava verkosto, että Lentualle voisi tehdä viikon hiihtovaelluksen. Saarista ja rannoilta löytyy saunallinen autiotupa, kolme laavua sekä kaksi tulipaikkaa.

Itse asun Lentuan kylällä, joten kotijärvi on ollut lähinnä päiväretkien kohde. Olen hiihtänyt vauva rintarepussa Lehtosaaren autiotuvalle, taapero perässäni ahkiossa laavuille ja kevään rantapälville, ja Lentualla olemme niin hiihtäneet kuin luistelleet koko perheen voimin.

Myös muilta Kuhmon suurilta järviltä on hyviä muistoja. Umpihankiretkiä olemme tehneet koko perheen voimin Ontojärvellä Ylä-Honkisen laavulle ja Juttualla Ukonsaaren laavulle. Lammasjärvellä puolestaan on usein järjestetty kevättalvella Kuutamohiihto, jolloin on vedetty pitkä latu Kalevalan liikuntakeskuksesta Honkisen kodalle Honkisen kodalle ja rengaslenkkinä takaisin. Minulle osui kerran upea keli: mennessä sain ihailla auringonlaskua ja palatessa kuun nousua.

Lentuankoski vetomöljineen huhtikuussa.
Maaliskuussa Lentuan jäällä.
Lehtosaaren autiotupa.
Helmikuussa Juttua-järven jäällä.

Harakkasaari latujen äärellä & Pajakkakoski kaupungissa

Lähtöpaikat kartalla:
Kalevalan liikuntakeskus
Kuhmon kirjasto

Erityisen helppoa talviretkeily on huolletulla ladulla. Kuhmon kaupunki ylläpitää talvisin kymmenien kilometrien latuverkostoa. Latujen varressa on kuusi huollettua tulipaikkaa, joten halutessaan hikiliikunnan sijaan voi ottaa asenteeksi retkimielen ja selkään eväsrepun.

Erityisesti Lammasjärven Harakkasaaresta minulla on upeita muistoja. Harakkasaari on upea hiekkarantainen harjusaari, ja kesäisin se on yksi perheemme suosikkiuimapaikoista. Talvella saaren ympäri kiertää leppoisa latu, jonka varressa on mukava tulipaikka. Ladun vieressä on myös talvikävelyreitti, jolle pääsee hyvin esimerkiksi Kuhmon luontokeskus Petolan pihasta (Lentiirantie 342). Järviladut ylipäänsä ovat keväällä auringon kilottaessa huikeita. Sulaan aikaan matalan veden vallitessa saareen pääsee kävellen, korkean veden aikaan kahlaten! Lue lisää: Luontoon.fi.

Kuhmon keskustassa kauniin kirjaston vierellä kohiseva Pajakkakoski on mainio lähiretkikohde. Tämänkin kosken rannassa on pitkä vetomöljä, jonka kivien päälle on Lentuankosken tapaan rakennettu puinen leveä pitkospuu. Möljää pitkin kävellessä saa ihailla vieressä kuohuvaa, jäätymätöntä koskea, ja jos kävelee vastavirtaan päin, taustaa koristavat sekä kirjasto että Kuhmon näyttävä kirkko. Jokivarren polku on yleensä käveltävissä normaalein talvikengin.  Kyseessä on kilometrin mittainen, vaativa esteetön reitti, jossa katos ja penkit tarjoavat taukopaikan.

Kuutamohiihtoa Harakkasaaren maisemissa maaliskuussa.
Auringonpaisteessa Kuhmon järviladulla. Kuva: Visit Kuhmo/Harri Tarvainen.

Kuhmon luonnonsuojelualueet

Kuhmossa on nelisenkymmentä luonnonsuojelualuetta, ja nimenomaan suojelualueillahan luonto on kauneimmillaan. Erityisesti ojittamattomat aapasuot, vanhat metsät ja järvet sopivat omatoimisen, latuja kaipaamattoman hiihtelijän retkikohteiksi. Metsähallituksen Retkikartta Retkikartta on oiva apulainen, kun suunnittelee retkiä Kuhmoon.

Moni suojelualue sijaitsee pitkän metsätieverkoston loppupäässä, ja metsäteitä ei talvisin aurata. Niinpä sellaiset suojelualueet, jotka ovat lähellä aurattua maantietä, ovat arvossaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Teerisuo-Lososuon soidensuojelualue sekä Juortanansalon-Lapinsuon luonnonsuojelualue. Näissä ei ole aurattua parkkipaikkaa, mutta kun varaa autoon lapion, pystyy kaivamaan tien varteen itselleen pysäköintitaskun.

Tosin tälle talvelle on iloisia uutisia: Teerisuo-Lososuon pysäköintialue aurataan nyt läpi talven.

Teerisuo-Lososuolla upea oli esimerkiksi keskitalvinen retkeni. Tavoittelin Rajavaarasta vuosia aiemmin kesäretkeltä mieleen jäänyttä maagisen paksujen haapojen täyttämää notkoa. Hieman paikka etsitytti, mutta löysin sen, ja haavat olivat juuri niin isoja kuin muistelinkin. Lisäksi Teerisuon rauha, pitkät varjot ja kuunsirppi olivat hienoja.

Kuhmossa on kuusi autiotupaa ja yksi niistä on Väärälammen pieni tupanen Juortanansalolla. Keväthankien aikaan auto oli helppo parkkeerata Liekinvaarantien varteen, kun aurinko oli sulattanut tielle levikkeitä. Sen sijaan suolla ja metsäsaarekkeissa oli edelleen täysi talvi, kun hiihtelin näädän ja metson jälkiä ihaillen lounastamaan autiotuvalle.

Elimyssalo on Kuhmon suurin suojelualue, huikea vanhan metsän ja soiden mosaiikki. Sinne ei ole talvella aivan helppo päästä, mutta suojelualueen pohjoispuolella kulkeva Viiksimontie on aurattu. Monia talviretkiä olen Elimykselle tehnyt, mutta mainioin on toistaiseksi ollut se maaliskuun lopun sunnuntai, jolloin hiihdin koko pitkän päivän aluetta ristiin rastiin. Hanki kantoi kuin unelma ja tunturisuksilla oli näppärä kiitää. Ihailin Härkövaaran isomuspuut, Ouvonlammen kaukaisen tunnelman, Elimysjärven laavun sekä Kassaralehdon.

Kun viiden tunnin hiihdon jälkeen palasin autolle, tuntui kuin olisin ollut pitemmälläkin vaelluksella, niin tarkkaan kaikki arkikiireet karisivat mielestäni.

Upouusi tieto on, että poikkeuksellisesti Elimyssalon lounaispuolella kulkevat Juntintie ja Sarvijärventie aurataan tänä talvena (2022–2023). Aivan suojelualueen lähelle Saari-Kiekin tienristeykseen ja Latvavaaran polun lähtöpaikkaan aurataan levikkeet parkkeerausta varten. Toki heti pyryn jälkeen tie voi olla ummessa, ja muutenkin kannattaa tarkistaa, onko Elimyssalon sivuilla (linkki alla) tai somessa tuoretta tietoa.

Kuhmossa lumitalvi alkaa yleensä marraskuussa ja kestää huhtikuulle. Tavallisimmin vappuna on patikointikelit, mutta toisinaan hiihtohanget. Yhtenä vappuna lähdin hiihtoretkelle Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonsuojelualueelle. Ei aurattua lähtöpaikkaa, mutta sama Viiksimontie antaa kuitenkin mahdollisuuden talviretkiin, kun varaa lapion matkaan.

Heti alkuun tapasin ahman jäljet ja kohta sen jälkeen näin, kuinka metso oli vetänyt siipiään hankea pitkin soidinkiihkossaan. Koko retken aikana tapasin vain yhden pälvipaikan Koppelolammen etelään antavalla rinteellä. Potkin sukset jaloistani, levitin makuualustan ja kävin pötkölleni. Aurinko hyväili kasvojani. Kaivoin repusta munkkipussin ja simapullon esiin. Oli kovin hyvä olla.

Löydät lisätietoa Kuhmon kohteista myös Luontoon.fi-sivustolta: Lentua, Teerisuo-Lososuo, Juortanansalo-Lapinsuo, Elimyssalo ja Iso-Palonen sekä Maariansärkät.

Teerisuo tammikuussa.
Juortanansaloa huhtikuussa.
Elimyssalon Ouvonlampi maaliskuussa.
Ahman jäljet Iso-Palosella.
Yllä ja alla: Vappuhiihto Iso-Paloselle. Huomaa simapullo.

Lisää hyviä ideoita talvisiin hiihto- ja lumikenkäretkiin löytyy Visit Kuhmon sivuilta.

Juttu on osa hanketta Elinvoimaa matkailusta – Kuhmo Suomussalmi.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.