Itärajan Susitaival hurmaa hiljaisuudella ja harjumaisemilla

Itärajan tuntumassa mutkitteleva Susitaival yllättää kulkijansa positiivisesti. Lähes sadan kilometrin mittaiselle reitille mahtuu hurmaavan kauniita harjumaisemia, kirkasvetisiä metsäjärviä, sympaattisia autiotupia, hillaa pursuilevia soita ja vain muutama vastaantulija.

Reitin lähtöpiste kartalla: Möhkö, Ilomantsi
Reitin päätepiste: Patvinsuon kansallispuisto, Lieksa
Reitin pituus 97 kilometriä
Reitti merkattu oranssein reittimerkein
Kolme autiotupaa: Pohjoinen Pitkäjärvi, Särkkäjärvi & Jorho

Sanoivat, että se oli kesän kuumin päivä. Hämmästelijöistä huolimatta pakkasimme rinkat vettä pullolleen ja lähdimme valloittamaan neljän hengen voimin Ilomantsin Möhköstä Patvinsuon kansallispuistoon kulkevaa Susitaivalta. 

Koska meillä oli retkellemme aikaa vain neljä päivää, ajoimme retkiseurueemme toisen auton odottamaan reitin varrella sijaitsevaan Naarvan pitäjään, josta siirryimme Susitaipaleen eteläiselle lähtöpisteelle Möhköön. Näin matkaa tuli tallattavaksi neljälle päivälle noin 62 kilometriä.

Möhköstä matkaan lähdettyämme ensimmäisen pidemmän pysähdystauon pidimme reitin varrelle osuvalla Ökköysenvaaran sotahistoriallisella alueella. Alue on ennallistettu muistuttamaan sodanaikaista tilannetta ja siellä pääsee tutustumaan jatkosodan aikaiseen puolustuslinjaan ja Ilomantsin taisteluiden historiaan.

Ensimmäisen vaelluspäivän kauneimmat maisemat tarjoili Sysmä-järvi, jonka ilta-auringon kultaamaa pintaa saimme ihastella harjun laella mutkittelevalta polulta. Meitä vastaan tullut maastopyöräilijä varoitteli, että parin kilometrin päässä häämöttävä yöpaikkamme, Pohjoisen Pitkäjärven autiotupa muistuttaa lastenohjelmasta tuttua röllipeikon mökkiä. Hän ei ollut vaikuttunut, mutta me ihastuimme paikkaan ensisilmäyksellä.

Harjun rinteen alla, pienen lammen rannassa sijaitseva tupa oli sympaattinen ja juuri sopivan suojaisa. Yhtään hyttystä ei näkynyt mailla halmeilla ja saimme nauttia kesäillan tunnelmasta ulkona kaikessa rauhassa.

Toinen vaelluspäivä oli lähes yhtä lämmin kuin edeltäjänsä ja edessämme oli reissun pisin päivämatka; yli 20 kilometriä. Onneksi Särkkäjärven autiotupa tarjosi puolimatkassa oivat puitteet pidemmälle lounastauolle. Rannasta pääsi helposti viilentymään raikkaaseen järviveteen ja kaivosta saimme vesivarannot täyteen. Vaikka kaivoja löytyi reitin varrelta muutamia, oli vedensuodatin ehdoton apuväline kuumalla kesävaelluksella. Lisää juomavettä sai sen avulla otettua hyvin järvistä ja joista. 

Särkkäjärveltä lähdimme jatkamaan matkaa kohti päivän lopullista päätepistettä, Kaunisjärveä. Tälle välille osui yksi laavu, joka oli sijoitettu mielestämme hieman erikoiseen kohtaan hiekkakentän laitaan. Susitaipaleen miinukseksi laskettakoon nämä soranottoalueet sekä useammat avohakkuuaukeat, jotka katkoivat muuten niin kaunista harjumaisemaa. Myös muutama pidempi pätkä metsäteitä pitkin osui reitin varrelle, mutta toisaalta tasainen maa jalkojen alla vauhditti etenkin pidempinä kävelypäivinä mukavasti matkantekoa.

Myöhään toisen vaelluspäivän iltana saavuimme Kaunisjärven rantaan. Uskomattoman kirkasvetinen ja vaaleahiekkainen järvi on ehdottomasti Susitaipaleen helmi. Rantaan pääsee myös autolla ja paikalla olikin saapuessamme muutama autoseurue. Onneksi rannassa tilaa riitti ja hikisen vaelluspäivän jäljiltä ryytynyt retkiryhmämme toivotettiin iloisten ja jopa huvittuneiden hihkaisujen kera tervetulleeksi perille.

Vaikka reitti oli pääsääntöisesti todella selkeästi merkitty oranssein maalimerkein, kolmantena päivänä Kaunisjärveltä lähdettäessä onnistuimme kulkemaan avohakkuualueen kohdalla jonkinlaisen ylimääräisen kiepin. Emme kadottaneet missään vaiheessa reittemerkkejä näkyvistä, mutta ilman karttaa olisimme kääntyneet kulkemaan samaa reittiä takaisin tulosuuntaan. Tarkkana siis Kaunisjärveltä lähdettäessä, että kulkusuunta pysyy toivottuna!

Kolmannen päivän päätepisteemme oli Jorhon autiotupa, jonne kertyi Kaunisjärveltä matkaa 14,5 kilometriä. Tälle välille ei sattunut yhtään laavua tai muutakaan taukopaikaksi erityisesti sopivaa, mutta onneksi metsän mättäät olivat pehmeitä pyllyn alla ja retkikeitin pysyi pystyssä myös vähän epätasaisemmalla alustalla.

Jorho osoittautui idylliseksi viimeisen illan majapaikaksi. Pystytimme teltat rantaan, mutta istuimme iltaa autiotuvassa pelaten korttia ja lukien vieraskirjan kertomuksia aiempien kulkijoiden retkiltä. Saimme selvyyden siihen, mistä Susitaival on todennäköisesti saanut nimensä; vieraskirjan mukaan viimeksi vuosi sitten joku oli kohdannut suden silmästä silmään Kaunisjärven ja Jorhon välisellä etapilla. Myös muita susihavaintoja oli kirjattu ylös aiemmilta vuosilta.

Neljäntenä aamuna täytimme vesivarastomme vielä viimeisen kerran Jorhon kaivolla ja lähdimme taivaltamaan kohti Naarvaa. Tälle etapille osuivat reitin ensimmäiset vesistön ylitykset vetoköysilautoilla. Jorho–Naarva-välillä ylityksiä oli kaksi, mutta yhteensä niitä löytyy Susitaipaleen varrelta neljä. 

Neljän päivän vaelluksemme päättyi 62 vaelletun kilometrin jälkeen pieneen Naarvan pitäjään, jossa automme odotteli tyytyväisenä tasan tarkkaan siinä, mihin olimme sen kolme päivää aiemmin jättäneet. Naarvasta Susitaival jatkuu vielä reilun 30 kilometrin verran kohti Patvinsuon kansallispuistoa. Jos Susitaipaleen viimeinen kolmannes on läheskään yhtä hurmaava kuin sen alkumatka, voin suositella koko vaellusreittiä lämpimästi.

N=6953122.463, E=719785.981

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.