Pirunkirkon Patikka on yksi Varsinais-Suomen hienoimmista reiteistä

➡️ 8 km edestakaisin, yht. 16 km

🕒 4–7 tuntia

⚫⚫⚫ Vaativa reitti

🔥 2 tulipaikkaa, 2 huussia

📌 Aloituspaikat: Soikeroinen ja Suppilonkulma

🗺️ Reittikartta

Turun seudun lähistöltä eivät retkeilyreitit ihan heti lopu. Olemme Kurjenrahkan Kansallispuiston polut kolunneet jo melko hyvin, mutta Kuhankuonon Retkeilyreitistöltä löytää vielä monta uutta reittiä, joilla emme ole käyneet. Lähdimme pirua pelkäämättä matkaan tälle vaativalle reitille 30. syyskuuta 2017.

Kuhankuonon Retkeilyreitistön viralliset verkkosivut löydät täältä. Facebookista löytää myös tuoreimmat uutiset reittien kunnosta ja polttopuiden määrästä.

Halusimme viettää yön retkellä ja kävellä hiukan pidemmän matkan. Päätimme aloittaa Pukkipalon parkkipaikalta, Kurjenrahkan kansallispuiston nurkilta. Pukkipalosta on matkaa noin 20 kilometriä Pirunkirkon Patikan tulipaikalle, jonne ajattelimme virittää tarpin majoitteeksi.

Lakjärveltä löytyy kaksi laavua ja huolletut tulipaikat.

Emme kerenneet pitkälle, kun Lakjärven laavujen luota tuli luokseenkutsuva savun tuoksu. Päätimme käydä katsomassa, ovatko Lakjärvellä jo karpalot kypsyneet, ja samalla päätimme jäädä kahvittelemaan savuttavan nuotion luokse.

Kuhankuonon Retkeilyreitin kyltit ovat kauniisti harmettuneet.

Jatkoimme laavulta matkaamme.

Alkuun reittimme oli hiukan tylsähkö, se kulki talousmetsien läpi pääosin teitä pitkin. Hyvässä seurassa kuitenkin aika kului äkkiä, ja välillä oli mukavan oloista polun pätkääkin.

Matkalta löytyi myös yksi yllätys, Takalevon kirkko. Matkaa tieltä kirkolle oli 100 metriä, niin tottakai se piti käydä katsomassa. Mitä sieltä sitten löytyi? Asia selviää paikan päällä käväisemällä, ja ehkä videoltani 😉

Pirunkirkon patikka

Matka taittui yllättävän nopeasti. Jalat hiukan kipeytyivät ja väsyivät tiellä kävellessä, mutta vihdoin pääsimme itse Pirunkirkon Patikalle. Pirunkirkon Patikan pituus on 8 kilometriä, joka kuljetaan edestakaisin. Nähtävyydet ovat kuitenkin reitin varrella, eli moni kääntyykin takaisin päin jo aiemmin, eikä kulje koko 16 kilometrin edestakaista matkaa.

Kyltit ohjasivat pimeään metsään.

Kuhankuonon Retkeilyreitistö on pääosin merkattu todella hyvin oranssein nauhoin. Jos nauhassa on siniset pallurat, on kyseessä sulkeutuva ympyräreitti. Seuraamalla sinistä opastusta kulkija palaa aikanaan lähtöpaikaan (jos ei muuten, niin taksilla tai ambulanssilla). Valkoisia palluroita on käytetty yhdys- tai pistoreiteissä. Seuraamalla tätä viitoitusta kulkija poistuu käyttämältään ympyräreitiltä. Tämä viitoitus johtaa ympyräreitiltä joko erillään olevalle taukopaikalle (esim. Lakjärvi), näköalapaikalle tai toiselle sinisellä merkitylle ympyräreitille.

Metsähallituksen hallinnoimilla kansallipuiston ja luonnonpuiston reiteillä on oma opastusjärjestelmänsä. Tarvittaessa käytetään kaksoisopastusta.

Soikeroisen laavu on kivalla, sammalaisella paikalla.

Pysähdyimme Soikeroisen laavulle syömään terveellisiä irtokarkkeja. Laavun takaa reitti jatkuu, kun valitset oikeanpuoleisen haaran. Vasemmalle päin mentäessä kuljet Kiipeilijän Kierrokselle, josta myös pääsee jatkamaan reittiä. Muutaman sata metriä pitkä Kiipeilijän Kierros on sitten kyllä nimensä veroinen ja siellä pääsee ihan käsiäänkin käyttämään etenemiseen. Märällä ja jäisellä kelillä paikka on jopa vaarallinen.

Otimme luonnollisesti Kiipeilijän Kierroksen haasteen vastaan ja jatkoimme siitä matkaamme. Vaikka reitti onkin hyvin merkitty, voi siitä helposti harhailla hiukan väärään suuntaan. Polkuja menee hiukan ristiin rastiin, ja kannattaa keskittyä reitin seuraamiseen, jottei käy niin kuin meillä. Alkoi tulla jo pimeäkin, ja jalat alkoivat jo painaa. Reitti on välillä todella haastava. Muutaman ojan päältä oli silta rikki, mutta ne on kuulemma tarkoitus korjata piakkoin. Reitti on hidas ja liukkaalla vaarallinen.

Pirunkirkko on korkeahko kallio, jossa on jyrkät reunamat.

Pääsimme lopulta Pirunkirkolle. Pirunkirkko on ihan kiva taukopaikka kallion laella, mutta ei mikään maailman mullistavin nähtävyys. Reitti itsessään on todella kaunis. Se kulkee kallioiden päällä. Matkalla on paljon kaatuneita ja kelottuneita puita. Talousmetsien vierellä alkuun pidemmän aikaa kävelleenä reitti on aivan mahtava! Varmasti yksi Varsinais-Suomen kauneimmista.

Luolakalliolta löytyi yllättäen valtava luola.

Pidimme hiukan kiirettä, että kerkesimme ennen pimeän tuloa seuraavalle tulipaikalle. Kun hämärässä saavuimme paikalle, olikin vastassa iso yllätys. Tulipaikan vieressä oli valtava luola. Katselimme vaimoni kanssa hetken toisiamme, ja lähes samaan ääneen huudahdimme, että haluamme nukkua seuraavan yön luolassa. Ja mehän nukuimme!

Vietimme tunnelmallisen yön tulipaikalla ja yön nukuimme luolassa. Meillä on ollut haaveena nukkua luolassa jo pitkään, ja vihdoin se toteutui. Luolan sisältä löytyi muutamat nuotion jäänteet, älkää hyvät ihmiset tehkö sinne tulia! Kallion kiviaines on todella herkkää lämmölle, ja se lähtee lohkeamaan jo nuotion lämmöstä! Jos luola on kestänyt tuolla tuhansia vuosia, niin älkäämme mekään sitä hajoittako.

Luolakallion tulipaikka.

Pirunkirkon Patikka jatkuisi vielä tästä Yläneen suuntaan, mutta palasimme seuraavana aamuna samaa reittiä takaisin. Takaisin päin kävellessämme teimme muuten saman matkan, mutta löysimme vahingossa jälleen hiukan eksyttyämme yhden ylimääräisenkin tulipaikan, mitä ei näkynyt missään kartoissa. Sinnekin johtivat oranssit nauhat, lieköhän jotakin vanhaa reittiä?

Tieosuudella päätimme myös poiketa Särkijärven laavulle. Laavu on kauniin järven rannalla, mutta kyseessä ei ole normaali laavu, vaan samanlainen tulipaikkakatos, kuten Luolakalliolla. Laavu ei sovellu yöpymiseen. Järven vesi näytti niin puhtaalta, että otimme siitä juomavetemmekin. Vesi kannattaa kyllä keittää tai suodattaa, jotta varmistat sen puhtauden.

Särkijärven laavu ei sovellu yöpymiseen.

Kaikenkaikkiaan tylsähköjä tieosuuksia lukuunottamatta reitti oli loistava. Itse Pirunkirkon Patikka on hidas ja haastava. Iso suositus meiltä Kuhankuonon Retkeilyreitistölle. Reitit on hyvin merkattuja ja tulipaikoilla on ollut hyvin palavia puita. Vajossuon Vaellus ei ole kokonaisuudessaan kunnossa, Töykkälän laavulta reitti Savojärven suuntaan on ollut suljettuna jo useita vuosia huonojen pitkospuiden vuoksi. Kuivalla kaudella tosin sekin on vielä kuljettavissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi