Länsi-Suomenlahden majakkaretkellä
Alkukesän Länsi-Suomenlahden majakkaretki hölli niin kelin kuin korkeiden ja komeiden nähtävyyksiensä puolesta.
Heräsin aamuviideltä tekemään eväsleipiä ja pakkaamaan kamerareppua, kuudelta hyppäsin puksuun kohti Pasilaa. Vajaa seitsemän oltiin jo matkalla kohti Inkoon venesatamaa.
Rönnskärin majakka
Kirkkonummen Porkkalanniemen edustalla sijaitseva Rönnskärin majakka, ensimmäinen kohteemme, edustaa Suomen vanhinta säilynyttä majakka-arkkitehtuuria. Saari on sotilasaluetta, joten rantautuakseen kävijän täytyy olla Suomen kansalainen ja anoa maihinnousulupaa puolustusvoimilta.
Suomen toisiksi vanhin majakka seisoo jylhällä kallioperäisellä saarella, joka on useiden kymmenien kasvilajien edustama: on keto-orvokkia, syyläjuurta, peltopähkämöä, ruohosipulia ja kivikkoalvejuurta noin muutamia mainitakseni.
59° 56,1’N 24° 23,7′ E | Majakan valo sammutettiin 1928, jolloin Rönnskäristä tuli 48 metristä aavaa merta vahtiva tunnusmajakka.
Tovin saarta kierrettyäni istahdin alas nauttimaan maisemasta ja eväsleivistäni.
Olin juuri poimimassa viereisestä tupsaasta tuoretta ruohosipulia, kun vierestä kuului rapinaa: valkohäntäpeura loikkelehti ohitseni. Siinä oli hämeenlinnan likalla hymy herkässä, vähän meinasi naurattaakin oma säikähdys.
Kallbådan
Saaressa vietetyn kuuman ja paahtavan tunnin jälkeen jatkoimme matkaa kohti mielestäni kauneinta suomalaista majakkaa, Porkkalan Kallbådania.
Keväällä 1920 aloitetut rakennustyöt osoittautuiva todella haastaviksi, sillä pauhaava meri nielaisi kerran jos toisenkin niin puutavaraa ja kerran jopa betonimyllyn. Kaikeksi onneksi teräsbetonista rakennettu majakka valmistui lopulta saman vuoden joulukuussa. Nykyisin Kallbådan kuuluu tovin vuodesta hylkeille, joten myös tänne rantautuminen ilman lupaa on kielletty.
59° 52,1’N 24° 18,4′ E
Jussarö
Kallbådanista jatkoimme MS Mirellan ja kipparinsa Tryggve Henkrikssonin johdolla kohti saaristolaispaikkakuntaa Barösundia sekä lounaaksi tarjoiltua höyryävää kalakeittoannosta.
Kun kyytipojiksi naatitut tuopilliset oli tyhjennetty, jatkoimme kohti Jussarön aavekaupunkia, joka räjäytettyine majakoineen oli kaikessa rapistuneisuudessaan ennemmin kauhuromanttisen ihana kuin pelottava.
Tässä sen sijaan komeilee punaiseen vyöhön sonnustautunut Jussarön ”uusi” majakka.
Matkan varrella pysähdyimme kuvaamaan myös Segelskärin ja Storgaddenin tunnusmajakat eli pookit.
Reissun modernein majakka oli kuvan punavalkoraitainen Längden, joka automatisoitiin vuosi valmistumisensa jälkeen 1966.
Ja vielä kotimatkallakin oli jotain ihailtavaa: valkoista söpöläinen kiitteli hyvästä majakkaretkestä vain 20 minuutin matkan päässä Inkoon satamasta.
Jutun faktatiedot on lainattu Pieni majakkaopas -kirjasta. Juttu on julkaistu aiemmin Kaukokaipuu-matkablogissa.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!