Ihastuttava Ahvenanmaan Jurmo tarjoaa kävijälle saaristolaistunnelmaa sekä luontopolun näkötorneineen!

Jurmo sijaitsee Ahvenanmaan pohjoisessa saaristossa. Pienen saaristolaiskylän liepeillä kulkee myös kolmen kilometrin luontopolku, jonka varrella on vallan erinomainen näkötorni avarine merimaisemineen. Reitti käväisee parikin kertaa rannassa, joten kuumana päivänä pulahdus veteen kuuluu asiaan. Täällä koet myös Jurmon kylän vieraanvaraisen tunnelman.

Jurmon luontopolku Brändön kunnassa Ahvenanmaalla
Päivämäärä: 20.8.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 446
Reitin pituus: Luontopolku 3 km. Kävely satamasta polun alkuun, luontopolun kiertäminen ja takaisin satamaan noin 4,8 km.
Kohokohdat: Viehättävä Jurmon kylä, näkötorni upeine maisemineen.
Parkkipaikka: Jurmon tai Åvan lauttasatamat varmasti helpoimmat vaihtoehdot. Jurmon satama kartalla. Polun lähtöpiste kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Brändön retkiviikonloppu ja sunnuntai. Olin miettinyt, riittäisikö aika vielä käväistä Jurmon saarella ja kävellä muutaman kilometrin luontopolku siellä ympäri. Jurmoon pääsee lossilla, jonka lähtöpaikka on Åvan satamassa – samassa paikassa, josta lähtisimme sitten kohti Vuosnaista, Kustavia ja mannerta. Lossin aikataulu näytti mahdollistavan muutaman tunnin oleilun Jurmossa. Brändö Bike & Bed -majapaikkamme ystävällinen emäntä Eija varmisti meille vielä aikataulut puhelimitse. Netissä ollut aikataulu ei aivan pitänyt paikkaansa. Uskoisin silti, että Osnäs-Åva -lautan ja Jurmon lossin liityntäaikataulut pätevät hyvin, jotta lossilta pääsee sujuvasti lautalle ja päinvastoin.

Jurmon retki oli kokonaiselämys, johon lossimatka liittyy jo olennaisesti. Aloitan siis siitä. Neljän hengen retkiryhmämme päätti jättää auton Åvan lauttasatamaan ja lähteä Jurmoon ilman autoa. Näin ei ainakaan tarvitsisi jännittää sitä, mahtuisiko auto varmasti lossiin paluumatkalla. Lossi saapui 10.45 ja saimme ystävälliset tervetulotoivotukset lossirannan puomin nostaneelta henkilöltä, kutsunpä häntä tästedes vaikka Jurmon matkailulähettilääksi. Hän neuvoi meille muutamia asioita ja lupasi tarkistaa vielä paluumatkan aikataulun.

Lossimatka sujui yksityiskyydissä, muita matkustajia ei ollut – eikä myöskään autoja. M/S Doppingen-nimisessä lossissa on muuten myös pieni neljän penkin salonki, johon voi huonolla säällä siirtyä lukemaan vaikkapa esitteitä. Sieltä sai myös Jurmon luontopolun esitteen.

Matka kestää kymmenisen minuuttia. Jurmon viehättävä kylä jo näkyvissä.

Satamassa juttelimme vielä matkailulähettilään kanssa. Hän vahvisti paluuaikataulun (15.20-15.30) ja kysyi, tarvitsimmeko kaupasta jotakin – hän voisi tulla avaamaan sen meille nyt tai myöhemmin. Mikä palvelu! Päädyimme kuitenkin siihen, että kävisimme kaupassa vasta kävelymme jälkeen. Rannasta on noin kilometri luontopolun lähtöpisteeseen, joten kävelimme Ahvenanmaan retkeilyoppaan ohjeiden mukaisesti sitä kohti. Ensin kaupan luokse, sinne on rannasta satakunta metriä. Kaupan seinässä oli Jurmon kartta, johon luontopolkukin on merkitty. Kylä ja lossiranta ovat saaren etelärannalla, luontopolku kaakkoiskulmassa.

Kaupan jälkeen saavutaan T-risteykseen, jossa tulee kurvata oikealle. Sinne suuntaan osoittaa myös näkötornin opaste ja liikennemerkkiin kiinnitetty retkeilijäkyltti.

Mutkikas tie kulkee uimarannan ohitse ja kurvaa sitten taas kauemmaksi rannasta. Tässä ohitetaan sympaattisia taloja ja pihoja, löysipä Maunulassa asuva ystäväni kotipaikkansa kaiman, Månsaksenkin. Kaikki ohikulkijat moikkasivat meitä ja saivat kyllä meidät tuntemaan olomme kovin tervetulleiksi.

Vielä jokunen sata metriä hiekkatietä. Talojen määrä vähenee, vasemmalla puolella on metsää ja oikealla laidunmaata.

Hieman alle kilometri rannasta ja saavuttiin luontopolun lähtöpaikalle. Tässä oli myös taukopaikka pöytineen ja penkkeineen. Emme tarvinneet vielä taukoa, joten lähdimme kulkemaan polkua.

Itse luontopolku alkaa mäntymetsässä. Samalla kavutaan loivaa mäkeä ylös kalliomaisemassa. Reitti on merkitty valkoisilla kukkamerkeillä. Noin sadan metrin kohdalla on risteys, jossa voi jatkaa luontopolkua oikealle tai käydä näkötornilla, jonne polku kääntyy loivasti vasemmalle. Olimme vahingossa ohittaa koko näkötornin, mutta aloin epäillä polun suuntaa. Näkötorni-kyltti oli jäänyt jotenkin puun taakse piiloon enkä huomannut sitä aluksi. Kannattaa ilman muuta suunnata ensin tornille.

Näkötorni on rakennettu vuonna 2006. Torniin saa nousta kerrallaan max 15 ihmistä. Nimmari pitää luonnollisesti raapustaa vieraskirjaan.

Maisemat ovat hienot, erityisesti kylään ja lossille päin. Bongasimme tornista myös pari merikotkaa – niitä Jurmon lähistöllä tuntui riittävän (parhaimmillaan näimme kolme kotkaa yhtäaikaa).

Trikkikuvassa olen kahdessa eri nurkassa samaan aikaan.

Vietimme tornissa hyvän tovin, sitten matka jatkui luontopolkua pitkin. Ahvenanmaan retkeilyoppaasta olin lukenut, että luontopolun infotaulut ovat ruotsinkielisiä. Ensimmäisen aiheena ovat ”Jurmon eläimistön tilapäiset vieraat” eli susi, karhu ja ilves. Erikoista, että niitäkin on kaikkia tavattu Jurmossa! Karhun kerrotaan repineen säilörehupaalit riekaleiksi vierailullaan.

Reitti nousee seuraavalle kalliolle. Valkoisia kukkamerkkejä on riittävästi, polulla pysyminen on helppoa.

Kalliolla odottaa erikoinen paikka, nimittäin suutelupaikka. Kyltissä lukee siis ”place to kiss ♥”.

Kallioilta laskeudutaan hetkeksi niityn laitaan.

Sitten toinen kallio-osuus, jonka jälkeen reitti käy aika lailla pohjoisimmassa pisteessään. Tässä käväistään myös kauniin merenlahden, Fiskholms vikenin rannalla.

Muistin Ahvenanmaan retkeilyoppaan teksteistä, että reitin varrella piti olla kohtuuhyvä uimapaikka. En ollut varma, olisiko se jo tässä. Reitti kulkee muutaman kymmenen metrin matkan merenrannan tuntumassa, mutta paikka vaikutti kiviseltä ja/tai ruovikkoiselta. Parempi uimapaikka tuleekin vastaan hieman myöhemmin. Pidimme pienen vesi- ja mehutauon rantakivillä.

Luontopolkua takana puolet – eli puolitoista kilometriä. Rannasta noustaan taas valoisaan mäntymetsään. Kohta vastaan tulee ”beach”-kyltti. Päätimme käväistä katsomassa uimapaikkaa.

Uimapaikan polulla ei ole opasteita. Rantaa kohti menee useampikin polku. Vaikuttaa siltä, että emme osuneet ihan oikeaan paikkaan, sillä ainakin Ahvenanmaan retkeilyoppaan kartassa uimapaikka on merkitty taustalla näkyvään niemeen. Emme lähteneet etsimään ”virallista” paikkaa, jos sellainen nyt oli olemassa. Uinnin tarvetta ei ollut, jatkoimme matkaa.

Biitsiltä takaisin ympyräreitille. Vielä muutama sata metriä metsätaivalta.

Harmittavaa! Ylämaankarjasta kertova info oli mennyt rikki.

Loppumatka kävellään hiekkatiellä. Laitumet ja meri vasemmalla puolella, mäntymetsä oikealla. Laitumella ei näkynyt tänään ylämaankarjaa. Joitakin lampaita siellä kuitenkin käyskenteli.

Ympyräkierros päättyi ja jäimme pitämään taukoa piknikpöydän ääreen. Sen jälkeen oli mukava kävellä rauhallisesti kohti laivasatamaa. Ohitimme venevajat ja ihailimme niiden välissä kimmeltävää merta. Aika idyllistä!

Ihan kaupan kulmilla nähtiin yksi suosikkikasveistani: svenska flaggan eli lehtomaitikka.

Rannassa tapasimme taas matkailulähettilään, joka sanoi avaavansa nyt kaupan meille ja yhdelle ulkomaan kieltä puhuvalle turistille. Sesongin loppuvaiheessa kaupassa oli hyviä tarjouksia (jäätelöt -20%). Otimme juomista ja jäätelöt ja palailimme laivarannan tuntumaan – siellä oli puun varjossa hyvä istumapaikka. Tarjolla olisi ollut myös ”samppanjaterassi”, joka oli tuliterä penkkirakennelma entisen lossilaiturin päässä. Siellä ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta istua varjossa.

Odottelimme noin tunnin lossin lähtöä. Bongasimme tosiaan kolme merikotkaa taivaalla. Paluulossi lähti ajallaan ja nyt mukana oli myös neljä autoa. Hyvin olisimme mahtuneet autollakin mukaan. Åvassa nopeasti autoon ja Vuosnaisten lauttaan, joka lähti alle 10 minuutissa.

Takaisin kävelyasioihin. Luontopolun pituus on hyvin lähellä kolmea kilometriä, satamasta polun alkuun hieman alle kilometri. Kokonaiskävelymme siis noin viisi kilometriä. Aikaa meni vähän yli kaksi tuntia. Muita kävelijöitä emme luontopolkuosuudella tavanneet.

Tämäkin kävelyreitti oli keskivaativa. Korkeuserot ovat kolmenkymmenen metrin luokkaa, nousut eivät ole jyrkkiä. Maasto on melko helppoa, mutta joitakin juuria ja kiviäkin polulla kyllä on.

Jurmo oli positiivinen kokemus – ja oikeastaan jopa elämys kaikkine lossimatkoineen, pienine kyläkauppoineen ja luontopolkuineen. Täällä voisin mielelläni vierailla uudestaankin!

Sijainti: N=6723707.028, E=175565.744 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.518086, GEO:lon=21.085290

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jåsholm
Torsholma

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle