Tuppilahden Karhunpesäkivi, Tervo

Tervon pitäjässä, Talluskylän Tuppilahdessa seistä tönöttää kivi, jonka nimisiä maastamme löytyy useita. Yhteistä niillä kaikilla on se, että kivenkolossa sanotaan majailleen otson tai useamman mesikämmenen. Milloin metsän kultainen kuningas on kiven lähellä päässyt hengestään, milloin yllättänyt metsämiehen. Onpa joissain kivissä havahtuminen kontion läsnäoloon tapahtunut vasta hyvin nukutun yön jälkeen.

Tällä kertaa kivi kohdattiin kirkkaaksi valjenneessa aamussa. Karhunpesäkivelle löytää helposti, kun kääntyy Kurolanlahdentieltä Tuppilahdentielle Kurolanlahden puoleisesta päästä. Tuppilahdentie on hevosenkengän muotoinen ja tien alkupää tulee lähelle Korosmäentietä. Tuppilahdentietä ajetaan noin 3,5 kilometriä kohtaan, jossa sivutie kääntyy oikealle Tuppi-Valkeisen rantaan – viitassa lukee ”Valkeinen” ja numero on ”460”. Tie on hyvin kapea, joten auto pitää jättää mahdollisimman reunaan. Matkan varrelle jää hyvin kaunis järvimaisemapätkä.

Hieman ennen Valkeisen risteystä kivilouhukko yltää tien vasemmalla puolella tiehen asti ja Karhunpesäkivi näkyy tielle louhukon takana. Eli se on NIIN iso Hiilimäen rinteessä. Kesällä sen havaitseminen voi olla hankalampaa kun lehdessä olevat puut peittävät näkyvyyden. Valkeisen risteyksen kohdalla tien ja kivilouhikon välissä on metsäkaistale jossa oli kasvavaa petäjää.

Matkaa suoraan on noin 150 metriä, mutta suosittelen lämpimästi myös pirunpellon kiertämistä… Kesällä ja etenkin sateen jälkeen suorin reitti kivikon yli voi olla liukkaan sammalen vuoksi kaikkea muuta kuin turvallinen. Itse lähdin reissuun lumikengillä sauvojen kera ja huomasin että pitkät, leveät eräsukset olisivat olleet parempi vaihtoehto suoraan ylitykseen. Lumikengillä löytää itsensä hyvin äkkiä syvältä louhunkolosta josta on paksun lumen vuoksi aika hankala päästä yksin pois.

Hitaasti mutta varmasti kieli keskellä suuta taiteilin rinteen juureen ja totesin että vaiva kannatti. Karhunpesäkivi on Hieno! Siinä unohtuivat niskakipu ja edellisen työviikon murheet. Sanoinkin itsekseni ääneen että tällaisia upeita kylälegendoja ei pitäisi piilotella. No, edessä oli vielä reilun kymmenen metrin tiukka nousu kivelle joka onnistui yllättävän hyvin maastonmuotoja pitkin kulkien.

Karhunpesäkiven ja jyrkän rinteenreunan välistä pystyin kulkemaan lumikengillä, mutta siinä ei parane horjahtaa tai ottaa harha askelta. Vaan ei näkynyt metsän kuningas mailla halmeilla, vaikka kiven onkaloihin koitin tiirailla. Ehkä niin oli parempikin, olisi voinut häiriintyä vielä kesken uniensa. Lopulta jätin lähemmän tutustumisen onkaloihin tuleviin kertoihin ja katsoin viisaammaksi tulla alas samaa tietä mitä olin tullut ylös. Lisätutkimuksia voi aina tehdä vähemmän lumen aikaan, mutta talvikeleillä on turha liukastella tarpeettomasti vaarallisissa paikoissa.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6993780 E 500383

Kuvat ja teksti Tarja Jauhiainen.