Suopellonmäen luola ja jäinen yllätys, Salo

Jokin ei ollut kunnossa. Elokuinen metsä näytti sairaalta, piestyltä. Pidemmmälle ehdittyämme ylitimme heinikkoisen kosteikon, joka näytti samalta kuin metsä, jotenkin alistuneelta. En vaan saanut päähäni, mikä oli pielessä. Asia vaivasi. Mietin. Loikkasin pienen puron yli ja suuntasin kohti rinnettä. Aurinko jäi jonnekin sen taakse. Janne ja Harri tulivat perässäni. Olimme varjojen mailla, vuoren pimeällä puolella.

Maasto muuttui kivisemmäksi. Sitten yhdellä askeleella jalkani alla kahahti. Sen äänen kyllä tunsin, mutta se oli aivan väärässä ajassa. Se ääni oli kylmä ja jäinen.

Silmät toki tarttuivat toimeen heti, mutta aivoilla kesti kotvan päästä mukaan. Maassa oli jäätä, valtavia rakeita. Ne olivat ruhjoneet sananjalat ja hiirenportaat, sarat ja heinät. Riipineet koivut. Ja kerrostuneet paksuiksi matoiksi maan painautumiin.

Jäässä rittikin ihmeteltävää hetkeksi, mutta matkan oli jatkuttava. Jossain ylhäällä rinteessä piti olla Suopellonmäen luolan. Vaatimattomaksi luonnehditun, mutta matkan varrelle osuneen, joten sen olimme päättäneet käydä katsomassa.

Viimein keskimääräistä vaivalloisemman kipuamisen jälkeen olimme siinä, missä luolan piti olla. Ja se oli juuri sitä, mitä odottaa saattoi. Juuri se luolan mitat täytti, mutta ei yhtään enempää. Matala rakoluola.

Vielä kun saapuminen oli hankala, ei paikkaa voi suositella kuin lähiseudun väelle, joka haluaa tuntea paremmin oman ympäristönsä. Tai sitten sille, jota haluavaa nähtä kaikki Salon luolat.

Tai no, mäellä on myös muinaishauta ja lisäksi komea näköala Haukkamäelle, jonka näyttävästä taluksesta sitten löytyy komeiden lippaluolien lisäksi ehkä Salon mielenkiintoisin ja suurin luolasto. Sen lisäksi huipulla on muinaishauta, jonka tunnelman tosin ylittävä voimalinja onnistuu tuhoamaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6696075 E 283973