The Karkkilan Wuorten Walloitus / 25 – 28.6.2020 / OSA 3 – Alhovuori, Lemmoinvuori ja Karkkilan koskireitistö

Tervehdys! Tervetuloa seuraamaan retkeä läpi Karkkilan komeimpien kunnaiden, pitkin vaihtelevia polkuja ja halki kirkasvetisten järvien, matkaa yli humisevien harjujen ja yli vuorien. Tein retkeni bikepacking-meinigillä, eli kaikki mitä retkelläni oli mukana kulki pyörän päällä: sapuska, majoite, muut varusteet, kaikki. Neljän kesäpäivän aikana kiersin useiden Karkkilan luontonähtävyyksien kautta. Tässä kolmiosaisen juttusarjan toisessa osassa tutustun Uudenmaan korkeimpaan kohtaan eli Loukkumäkeen ja kiertelen myös Ruuhilammen kallioisilla poluilla.

Reitin kokonaispituus: MTB-osuus 84 km / nousua 1850 m / melontaa 14 km

Lataa MTB-GPX tästä

⚫⚫⚫ Vaikea reitti

Lue juttusarjan 1. osa tästä

Lue juttusarjan 2. osa tästä

Päivä 3

Saarlampi – Alhovuori – Lemmoinvuori – Karjaanjoki – Maijalankoski

Se on kuulkaas hyvvee huomenta! Se olisi periaatteessa reissun viimeinen matkapäivä edessä, sillä suunnitelmien mukaan huomiselle ei jää kuin noin 10 kilometrin siirtyminen Maijalankoskelta kotipihaan. Vietin aamun todella leppoisasti käyden uimassa ja riippuen puissa, ja vasta klo 11 korvilla aloin kaffeja keittelemään. Siinä se aamupäivä meni joutilaana vain lämpöisestä kesäilmasta nauttien. Kello kolmeen asti jaksoin levyttää, sitten löin leirin konkelin päälle ja suuntasin päivän ensimmäistä etappia, Alhovuoren korkeinta kohtaa kohti.

Alhovuori on vanha laskettelukeskus ja leirintäalue, jossa ei ole ollut toimintaa moneen vuoteen. Laskettelurinteet ovat muuttuneet reheviksi niityiksi, joissa olen myös joskus tavannut hevosia laiduntamassa. Alueen historiasta kertovat vieläkin pystyssä olevat vanhat hiihtohissitolpat ja lumitykkitelineet. Rinteestä voit myös bongata pari laavuntynkää, jotka ovat myös aikaa nähneet. Alue on yksityinen, joten laavujen käyttöön tarvitsee maanomistajan luvan.

Paikka kartalla / Alhovuori

Poljin ja kipusin, kipusin ja poljin, ja helteisessä ja hiostavassa ilmassa hiki valuen joka paikasta ja paarmojen kirittäessä kulkuani pääsin kun pääsinkin Alhovuoren korkeimmalle huipulle, missä vienoinen tuuli yritti retkimiestä viilentää. Pitkän tovin maisemia ihasteltuani käännyin kannoillani ja lähdin laskettelemaan vuorelta alaspäin kohti Pikku Pierlampea. Tuohon väliin mahtuu myös pieni tunkkauspätkä, noin 500 metrin verran joutunee konkelia taluttelemaan hakkuuaukean ylitse, kunnes lammen rannasta löytyy polun pää ja matka jatkuu kapeaa polkua eteenpäin. Koivikosta pois päästyä polku jatkuu pitkän matkaa upean niityn reunaa – maalaismaisema vailla vertaa. 

Polku johdattaa hiekkatielle ja edelleen pikitielle, jossa on oivallinen taukopaikka: Sundströmmin puutarha kahviloineen toivottaa pyöräretkeilijän tervetulleeksi. Saan täytettyä vesivarannot ja pidettyä taukoa kuusen varjossa, jossa saan jäätelöitä kaksi kappaletta nautittua ennen seuraavaa vuoren valloitusta. Vesivarannot täytettynä, vatta täynnä jätskiä ja mieli virkeänä jatkoin matkaani kohti Lemmoinvuorta. 

Lemmoinvuorelle pääsee hyvinkin polkemaan liki päälle asti Vihdintieltä kääntyvää polkua myöten. Jos retkeilijällä on aikaa, niin tähän luontokohteeseen kannattaa käyttää useampikin tunti. Lemmoinvuoren jyrkänne nimittäin kannattaa tutkia myös alhaalta käsin – mutta itse vuoren päällä vasta tohtii eväsleivät kaivaa esiin, sillä sieltä avautuu maisema vailla vertaa.

Paikallistarina kertoo Lemmoin mäen syntyneen siten, että kaksi toisiinsa kimpaantunutta jättiläistä ryhtyi heittämään toisiaan kalliolohkareilla. Toinen heistä seisoi Metelinmäellä ja toinen Vihdissä olevalla Konjan vaaralla. Viimeksi mainittu tempasi vihan puuskassaan vaarna kupeesta niin suuren kalliolohkareen, ettei jaksanutkaan heittää sitä Metelinmäelle saakka. Se putosi välille ja niin syntyi Lemmoi ”lempojen” tappeluiden surauksena. Konjan vaaran kyljessä on vieläkin lovi, josta kalliolohkare on irti tempaistu!

Lähde: Vähävesi.fi

Paikka kartalla / Lemmoinvuori

Tältä vuorelta ei tarvitse samaa polkua takaisinpäin lasketella, vaan vuorelta alaspäin johtava polku kuljettaa sinut Pumminmäen maisemiin ja edelleen jokivarteen. Oma polkuni johdatti minut Karkkilan tehtaanhotellille sapuskoimaan ja taukoa tammen alle pitelemään. Tehtaanhotellin liepeiltä lähtee viitoitettu Karkkilan koskireitti, joka kulkee Högforsin historiallisen ruukkialueen kautta useiden koskien (Kivistönkoski, Karkkilankoski, Myllykoski, Massakoski, Pitkälänkoski ja Maijalankoski) sivusta kohti Pitkälänkoskea – jonka minä maittavan sapuskan jälkeen otin suunnakseni.

Reitti kulkee läpi Högforsin vanhan ruukkimaiseman ja yli vanhan tiilisillan kohti Massakosken kuohuvia pärskeitä. Osa tästä reitistä on valmistunut kesällä 2020 ja on vielä osittain työn alla, mutta hyvinkin kuljettavissa. Vanhalta voimalaitokselta reitti jatkuu syvän jokiuoman pohjalla, jonne ei kaupungin häly kuulu. Tämä jokireitti on yksi Karkkilan kauneimmista, ja sen pääsee tarvittaessa kulkemaan vaikka pyörätuolilla. Silloin lähtöpaikaksi kannattaa valita Vedenpuhdistamontie.

Paikka kartalla / Myllykoski

Paikka kartalla / Pitkälänkoski

Minulle ei nämä kilometrit vielä riitä tälle päivälle, vaan jatkan matkaani Maijalankoskelle, mistä toivon löytäväni rauhallisen sopen tulevaksi yöksi. Reitti Maijalankoskelle kiertää Seppäläntien ja Maijanojan tien kautta takaisin Vihdintielle, mistä pääsee ajelemaan kohti Maijalankosken laavua. Laavulle saapuessani oli sen vallannut kymmenpäinen ukkolauma, joten jatkoin matkaani joen vartta alaspäin, kunnes polku kävi niin vaikeaksi edetä, että matkanteko stoppasi. Auringon painuessa mailleen aloin ripustaa riippumattoani vuolaan virran kohistessa lämpöisessä kesäillassa. Sitten vain iltapesulle jokeen ja yöpalaa tekemään. Vatsa täynnä ja kainalot puhtaina, väsyneenä päivän retkestä oli ilo uppoutua riippumattoon ja hetken muistella tätä uskomatonta, elämysrikasta päivää. Öitä.

Päivä 4

Maijalankoski – Terävänsyrjänharju – Nyhkälänharju

Hyvää huomenta – alkoihan se uni maittaa, heräsin vasta klo 9 korvilla lintujen ja joen lauluun. Näin se alkaisi tämäkin retki olla taputeltu, niin sanotusti loppusuoralla. Tästä ei ole kuin kymmenisen kilometriä Nyhkälänharjulle, josta retki aloitettiin ja johon se on myös hyvä lopettaa. Raikkaan aamukylvyn jälkeen maistui aamupala ja vahvat nokipannukaffet, minkä jälkeen pakkasin leirin fillarin päälle ja lähdin laiskan rauhallisesti polkemaan kotia kohti.

Mutta muutama harju tällekin päivälle jäi valloitettavaksi, joten hien vuodatukselta ei tultu tänäänkään säästymään. Ensin kammettiin Karkkilan teollisuusalueen läpi kohti Terävänsyrjän harjua, jonka lakipisteestä saatiin hyvät vauhdit vanhan hiekkauopan sivustaa alaspäin. Tämän jälkeen päästiin nousemaan Kolisenvantien ja Nyhkälänharjun tien kautta harjupolulle, joka kuljetti minut loivalla ja vähän jyrkemmällikin nousulla aina Nyhkälänharjulle asti.

Paikka kartalla / Maijalankoski

Se olis sitten siinä: kolme yötä, rapiat 84 km pyörällä, 14 km meloen ja 1800 nousumetriä, ja aivan uskomaton määrä elämyksiä ja kokemuksia. Mitäs tästä opimme? Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, vaan upeat seikkailut odottavat sinua heti kun astut ovestasi pihalle 🙂

Lue lisää:

#FILLARIPÄIVÄKIRJAFacebookInstagramRetkipaikka.fiYouTube

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.