Loketon onkalo, Puumala

Alkukesäinen Itä-Suomen kiertely vei meidät toinen toistaan upeampiin luontokohteisiin, jotka kerta toisensa perään onnistuivat ylittämään odotukset. Näistä ensimmäisenä haluamme esitellä teille paikan, joka vie meidän Puumalan Pistohiekan alueelle. Paikka kantaa mielenkiintoista ja jotenkin leikkisän salamyhkäistä nimeä: Loketon onkalo.

Retkipaikka_Rantasipi_625x90

Nimen lisäksi ennalta oli tiedossa se, että etsinnän kohteena olisi 10–13 metriä syvä ja 70 metriä pitkä rotko. Suurimpaan osaan esittelemistämme kohteista se tekee vielä selkeän pesäeron sillä, että paikalle vie selkeä, karttaan merkattu polku.

Tämä on kohteeksemme poikkeuksellisen selkeästi merkattu.

Tämä on kohteeksemme poikkeuksellisen selkeästi merkattu.

Paikan päälle saavuttuamme totesimme myös viitoituksen olevan tolallaan. Tästä rohkaistuneina päätimme jättää kartat ja GPS:t autoon samalla kun hörpimme vielä viimeiset kulaukset raikasta vettä ennen mäelle kipuamista. Paahteinen päivä kun oli ehtinyt siksi pitkälle, että helteen kanssa ei enää leikitty.

Niin läksimme askeltamaan selvästi erottuvaa polkua pitkin. Kohta varttunut kuusikko otti meidät syleilyynsä. Silloin tällöin polun varteen oli asetettu kyltti, joka kertoi polun edelleen vievän samaan paikkaan, kuin mitä alkupisteessä oli ilmoitettu. Näin jatkui aina siihen asti, kunnes polku haarautui. Kyltti kertoi toisen haaran vievän vähän matkan päässä olevalle levähdyspaikalle. Toinen laskeutui pienen rinteen alas ja heti tasanteen jälkeen mäki erkani kahdeksi pystysuoraksi kiviseinäksi. Eteenpäin kulkiessa ne lähestyivät toisiaan siten, että väliä jäi vähemmän kuin kaksi metriä.

Niitä main, kun seinämät olivat lähimmillään, tuntui kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Kuivana paahtanut helle vaihtui miellyttävään, sopivan vilvoittavaan ja kosteaan ilmaan, jossa siitepölystä ei ollut tietoakaan. Linnut, tuuli ja kaukaisen liikenteen äänet katosivat ja tilalle tuli jostain läheltä kuulunut pieni solina. Kuivahko metsän pohja vaihtui vehreisiin saniaisiin ja niiden vihreiden sävyjen vuoropuheluun jylhänä kohonneiden kivivallien kanssa. Olimme saapuneet paratiisiin.

loketon onkalo (7)Astelin hitaasti eteenpäin ja pohdin, kuinka moisen puiston synnyttäminen olisi mahdoton urakka ihmispuutarhureille. Jokainen kotkansiipi, kaatunut puu, vesilammikkö ja kivenlohkare olivat juuri oikeassa kohdassa. Kokonaisuus uhkui runsautta, mutta siinä ei ollut mitään liikaa. Ja mikä parasta, se sai ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi tavalla, jossa myös ymmärsi, ettei ollut ainoa tuon tunteen Loketon onkalossa tavoittanut sielu.

loketon onkalo (8)En tiedä menikö paikalla tunti vai kaksi. Sillä ei ollut merkitystä, aikaa kun ei onkalossa juuri noteerannut. Sitä ei tarvinnut. Se palasi vasta siinä kohtaa, kun portista oli palannut takaisin tänne toiselle puolelle.

Maastamme löytyy jylhempiä, vihreämpiä, syvempiä, pidempiä ja kapeampia rotkoja. Silti tässä yhdessä on jotain hyvin erityistä. Sellaista, jota sanat eivät tavoita. Käykää ihmiset, jos läheltä kuljette.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6829638 E 555905

2 replies
  1. S.S
    S.S says:

    Loketon onkalon vieressä on myös toinen varteenotettava vierailu paikka. Tupavuoren luola nimittäin. Sekin löytyy kartasta läheltä Sahanlahtea, kun kääntyy tielle joka vie Puumalan raviradalle.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.