The Karkkilan Wuorten Walloitus / 25. – 28.6.2020 / OSA 1: Nyhkälänharju, Toivike ja öinen Vähävesi

Tervehdys! Tervetuloa seuraamaan retkeä läpi Karkkilan komeimpien kunnaiden, pitkin vaihtelevia polkuja ja halki kirkasvetisten järvien, matkaa yli humisevien harjujen ja yli vuorien. Tein retkeni bikepacking-meinigillä, eli kaikki mitä retkelläni oli mukana kulki pyörän päällä: sapuska, majoite, muut varusteet, kaikki. Neljän kesäpäivän aikana kiersin useiden Karkkilan luontonähtävyyksien kautta. Tässä kolmiosaisen juttusarjan ensimmäisessä osassa käyn mm. Toivikkeella ja meloskelen öisellä Vähävedellä. Joten hyppääs rohkeasti tarakalleni ihastelemaan mitä Karkkila matkailijalle tarjoaapi!

Reitin pituus: MTB-osuus 84 km / nousua 1850 m, melontaa 14 km

Lataa MTB-GPX tästä

Lataa melonta-GPX tästä

⚫⚫⚪ Keskivaikea reitti

Päivä 1: Nyhkälänharju – Toivike – Pyhäjärvi – Vähävesi

Paikka kartalla / Nyhkälänharju

Päivä alkoi odotusten sekä säätiedotuksen mukaisesti aurinkoisena ja helteisenä – ja sellaisena se tulisi pysymäänkin koko neljän päivän retkeni ajan. Pääsin hyppäämään kotipihassa satulaan puolilta päivin. Käydessäni keskustan kioskista hakemassa viime hetken suolapähkinätäydennyksen pääsin toviksi vielä koiravahdiksi, kun kioskille asioimaan tulossa ollut iäkkäämpi naisimmeinen pyysi hetken katsomaan koiruutensa perään. Palkkioksi ajastani sain Tuplan, joka maistui pirun hyvältä ennen retkeni alkua.

Varsinainen reitin aloituspiste oli Nyhkälänharjun vesitornin kupeessa, ja torni puolestaan sijaitsee vain kivenheiton päässä linja-autoasemalta. 

Paikka kartalla: supat

Aina retkelle lähtiessä on sydänalassa sellainen polttava, hyvällä tavalla pakahduttava jännityksen tuntu – mitähän luonto tällä kertaa eteeni tuokaan? Noh se jääpi koettavaksi. Jännityksen tunne haihtui pikkuhiljaa, kun Nyhkälänharjun tuttuja neulaspolkuja pitkin laskeskelin kohti Toivikkeen metsää. Toivikkeen metsässä on usean kymmenen kilometrin edestä hienoja polkuja sekä noin 10 kilometrin latupohja, joka on merkitty maastoon. Minun reittini meni polkuja pitkin suon laidassa olevaa harjannetta edeten. Harjanteen molemmin puolin on suurimmat supat mitä olen missään nähnyt.

Polku johdatti lopulta takaisin latupohjalle, mistä erkani reitti Toivikkeen suon laitaan (sitä pitkin pääsee myös kävelemään Toivikkeen majalle). Tämä etelälaita suosta on liki luonnollisessa tilassaan ja tarjoaa upeaa suomaisemaa matkailijalle – ja näin helteillä hyvän määrään paarmoja. Näiden kirittäjien vuoksi oli vähän tekemistä, kun dronella otin pientä videonpätkää suon laidasta, että sain pidettyä ohjaimen sauvat suorassa paarmoja samalla pohkeista pois potkiessani.

Paikka kartalla: Toivikkeen maja

Suon laidasta on muutaman kilometrin matka Toivikkeen majalle. Matkan varrella on pala vanhaa upeaa metsää, johon kiireettömän retkeilijän kannattaa pysähtyä.

Toivikkeen maja on oivallinen taukopaikka, jonka ovet ovat auki 24/7. Majan varusteluun kuuluu tulisija sisällä sekä huussi ja nuotiopaikka ulkona. Hetken majan viileydessä evästettyäni palasin polun päälle ja kiersin latupohjaa Aittoisuonmäelle, jossa kävin ihmettelmässä siellä olevia kiviröykkiöitä – jonkun esihistoriallisen löydön äärellä kenties…

Seuraavaksi matkani johti helppona mutta hiestä jo valuvana takaisin Karkkilaa kohden aina Pyhäjärvelle, Tuorilan uimarannalle viilentävälle uinnille ja evästauolle. Tämä vilvoitteluhetki tuli tarpeeseen, sillä mittari oli kivunnut +30 asteeseen. 

Virkistävän ja palauttavan tauon jälkeen matka jatkui lyhyellä Porintien-siirtymällä polkuja pitkin Hakamäen päälle ja siitä edelleen kohti Järvenpäätä, jossa meno muuttui hetkeksi aikaa helpommaksi, kun renkaiden alla rohisi hiekka-autotie muutaman kilometrin verran. Lopulta siltä erkani polku Hökärinkallioiden yli kohti Patakorven linnaa. 

Paikka kartalla: Patakorpi

Patakorpi on näkemisen ja miksei kokemisenkin arvoinen paikka – aikamoinen linna keskellä korpea. Se tarjoaa majoituspalveluita ja ehkä maailman parhaan savusaunan retkiporukoiden iloksi. Hetken näitä tiluksia ihasteltuani jatkoin matkaani kohti Vähäveden tilaa – matka sinne taittuikin joutuisasti pitkin kapeaa autotietä. Saavuttani perille oli varjossa lepäily ja kunnollinen nesteytystauko paikoillaan. Helle ja raskaan pyörän polkeminen meinasivat väkisinkin viedä miehestä mehut, vaikka yritin kuinka rauhallisesti ottaa.

Paikka kartalla: Vähäveden tila

Pihapiirissä kanat kaakattivat, lampaat määkivät ja tulipa minua isäntäväen koirakin häntä heiluen tervehtimään. Siinä pihapiirin rauhaisaa, verkkaisaa touhua katsellessa meni tovi jos toinenkin vain leväten ja ihmetellen.

Kellon raksutellessa kuutta ryhdyin taas toimeen, koska minulla olisi vielä päivän retkeä jäljellä. Vaihdoin kajakin kankun alle ja lähdin yötä vasten nauttimaan lämpöisestä kesäyöstä. Ennen melontaretken alkua pystytin leirin minulle osoitettuun rantapaikkaan ja valmistin maittavan illallisen. Uusia perunoita ja savusilakkaa sekä nippu tilliä. Voi jestas että maistui sapuska raskaan päivän jäljestä.

Vähäveden tilalta saa vuokrattua kanootteja ja kajakkeja, ja mie päätin ottaa ensimmäistä kertaa kokeiluun kajakin. Melontareittejä on näillä järvillä monen mittaista ja kaiken tasoista, mutta minä päätin meloa koko rahan edestä ja valitsin 14 kilometrin ympyrälenkin, joka kiertää Vähäveden, Kolmperseen, Jäljänjärven ja Sakonpään kautta Tämäkohtuun ja sieltä takaisin Vähävedelle. Reitin varrella on kaksi ylityspaikkaa. Näistä toinen on lyhyempi, sen yli välineistön voi kantaa. Toinen on sitten vähän pidempi, 200 metriä, ja siellä on kärry, jonka avustuksella kajakin saa helposti kannaksen yli vedettyä.

Unohtumaton järvihyppely Vähävedellä

Työnsin kajakin vesille iltakahdeksan korvilla ja lähdin rauhallisesti tutustumaan tähän järvireitistöön. Sain meloskella järvillä aivan yksin rauhalliseen ja tyveneen yöhön. Reitillä kokemani hiljaisuus oli käsin kosketeltava ja jotenkin niin intensiivinen – en kuullut kuin kehrääjän kaukaisen kurnutuksen ja kuovin ylilennon.

Tämän kaltainen yöretki minulla oli ollut haaveissa toteuttaa jo pidemmän aikaa, ja olin jo liki perumassa tätäkin, koska päivän polkemiset olivat kaataa miehen riippumattoon loukoilemaan. Mutta onneksi lähdin, sillä todella harvoin tulee nautittua näistä valoisista kesäöistä. Ja väsymyskin hävisi heti kun melan veteen laskin. Unohtumaton kesäyö täynnä kauniita ja vaihtelevia maisemia. Parhaiten jäivät mieleeni ne asumattomat rannat, ne hetket kun tunsin olevani kaukana kaikesta, keskellä ei mitään. Upeita ylityspaikkoja, kapeita jokia ja jänniä siltoja. Reitti sopii hyvin aloittelijoillekin päiväretkeksi – ja miksei yön ylikin voi matkaa tehdä, sillä reitin varrella on useita sopivia paikkoja joihin voi teltan tahi riippumaton pystyttää.

Kello yhden korvilla meloskelin takaisin kohti leiripaikkaani sydän pakahtuen yön kauneudesta ja sen lempeästä lämmöstä. Väsyneenä mutta niin onnellisena kömmin riippumattooni tämän uskomattoman ja elämysrikkaan päivän jäljiltä. Tapahtumaa ja tekemistä oli yhdelle päivälle ollut koko viikonlopun edestä – ja minun retkeni oli vasta polkaistu ja melottu käyntiin.

Öitä

Jatkuu…

The Karkkilan Wuorten Walloitus on kolmiosainen kertomussarja retkestä läpi Karkkilan komeimpien maisemien. Kipuan ja tunkkaan tällä reissulla mm. Alhovuoren sekä Lemmoinvuoren korkeimmille kohdille sekä poljen vasta avatun Karkkilan koskireitin kulkien läpi Högforsin tiilisillan ja pitkin Karjaanjoen satumaisen kaunista joen piennarta.

Sarjan seuraavassa jaksossa käydään kiipeämässä mm. Loukkumäelle eli Uudenmaan korkeimmalla kohdalle (174 m), ajellaan Ruuhilammen kallioisilla poluilla sekä tutustutaan sen rotkoon ja näköalatasanteelta avautuvaan huikeaan maisemaan. Seuraava osa julkaistaan 15.9.2020!

Katso myös:

Erämaajärviä Uudellamaalla: melontaretkellä Kolmperseellä, Tämäkohdulla ja Runkkalanlahdella

Lue lisää:

#FILLARIPÄIVÄKIRJA: Facebook, Instagram, Retkipaikka.fi, YouTube

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.