Kävely Suomen vanhimmalle tunnetulle asuinpaikalle – Karijoen Susiluolalle

Karijoen ja Kristiinankaupungin rajalla sijaitsevaa Susiluolaa pidetään hyvin merkittävänä arkeologisena nähtävyytenä. Tallattu lattiapinta ja kivityökalut saattavat kertoa, että täällä on eletty ennen jääkautta. Ympäröivä maasto on taas täynnä jääkauden jälkiä. Lyhyt polku vie Susiluolan lisäksi näkötornille ja laajalle kivipellolle.

Susiluolan polku Karijoella
Päivämäärä: 15.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 689.
Reitin pituus: 1,5 km.
Kohokohdat: Susiluola, pirunpelto ja maisemat Susivuoren näkötornista
Parkkipaikka: Noin 5-6 auton parkkipaikka Varggrottsvägenin varrella. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Karijoen ja Kristiinankaupungin välillä lienee bussiliikennettä, mutta en löytänyt aikatauluja. Yritän selvittää!
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Ei tulipaikkaa.

Heti alkuun itseäni ihmetyttänyt asia: miksi Susiluola on kartassa Kristiinankaupungin puolella, mutta yleensä se mainitaan Karijoen nähtävyytenä? Karijoen kunnan nettisivun selitys: luola sijaitsee Kristiinankaupungissa, mutta sen maanomistaja on Karijoen kunta. Olisin kaivannut vielä kansantajuisempaa selitystä, mutta saamme tyytyä tähän.

Minä saavuin Karijoelle ja Kristiinankaupunkiin kahden reitin takia. Ensimmäinen niistä oli Susiluola. Sain mukaan lähistöllä mökkeilevän ystävän. Löysimme pysäköintipaikalle (osoite on siis Susiluola – tai Varggrottsvägen, asfalttitieltä 663 matkaa reilut pari kilometriä) helposti. Siirryin lukemaan opastaulun tekstejä. Niissä kerrotaan, että luolasta löydettiin esineitä, kun sitä oltiin avaamassa matkailunähtävyydeksi vuonna 1996. Sitä on pidetty paleoliittisenä asuinpaikkana. Blogia kirjoitellessani huomasin, että tätä pidetään kuitenkin epävarmana – tutkijoiden mukaan kiviesineet saattavat olla luonnollisesti murtuneita kivenkappaleita, eivätkä kaikki usko sitä, että vanhat merkit olisivat voineet säilyä luolassa jääkauden siirrellessä kaikkea irtonaista. En ole tutkija, joten kerron vain taulujen sisällöt ottamatta kantaa niiden todenperäisyyteen.

Polku lähtee tästä kohti luodetta. Opaste kertoo matkaa olevan 0,4 km. Kuvassa saattaa myös nähdä ensimmäisen reittimerkinnän, joka on sinipäinen tolppa.

Reitti alkaa nousta Susivuorelle. Reitti on melko kivinen, mutta ihan mukavasti kuljettavissa. Ympäröivä luonto on melko kuivaa kangasmaastoa.

Nousua on noin kolmisenkymmentä metriä. Susivuori on Pohjanmaan maakunnan toiseksi korkein huippu. Mäen päällä on risteys, josta voi tehdä piston kivipellolle. Me jatkoimme suoraan kohti luolaa.

Oman mittaukseni mukaan Susiluolalle oli noin 350 metriä. Tavallisen retkeilijän on ehkä vaikea hahmottaa sen merkityksellisyyttä. Se on toki erikoinen luola – muodoltaan pitkänomainen kolmio ja pinta-alaakin peräti 400 neliömetriä. Suuaukko on 25 metriä leveä. Suurin sisäkorkeus on 2,2 metriä. Nykyisin retkeilijä ei pääse turvallisuussyistä luolaan sisään.

Luolan lähellä on yksi piknikpöytä ja hauska katos, jonka alla on vieraskirjan sisältävä laatikko. Edelliset kävijät (joiden kanssa myös keskustelimme ylämäessä) olivat Slovakiasta. Paikka siis näyttää kiinnostavan yli maan rajojen!

Istuimme hetken tauolla – ja katselimme luolaa vielä toisen kerran. Sen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Luolan lähistöllä oli polku, jonka varrella oli tihein välein tolppia. Niissä oli näkötorni-kuvake ja selkeä välimatka tornille.

Tornille taisi olla reilut 300 metriä matkaa. Kohta se näkyikin puiden lomasta.

Tänne kannatti kiivetä. Paras näköala on länteen, jossa merikin pilkahtelee kaukaisuudessa. Matkaa merelle lienee melkein 15 kilometriä. Kuvan vasemmassa reunassa on Pyhävuori, joka on Pohjanmaan korkein huippu – ilmeisesti puoli metriä Susivuorta korkeampi. Sinne olimme myös itse suuntaamassa kävelemään seuraavaksi.

Taulu kertoo Pohjanmaan rannikon korkeimmista vuorista, jotka kuuluvat kaikki samaan vuorijonoon. Korkeuksia tässä ei kerrota. Tarkistin netistä: Pyhävuori 132 metriä, Susivuori jonkin verran yli 131 metriä.

Olisimme voineet palata takaisin luolalle ja sieltä merkittyä reittiä kivipelloille. Näkötornilta lähti kapeahko ja merkitsemätön polku suoraan etelään, uskaltauduimme kulkemaan sitä pitkin. Parinsadan metrin päästä saavuimme hienon muinaisrannan laitaan. Kivikkoa riittää varmasti noin sadan metrin pituudelta ja muutaman kymmenen metrin leveydeltä.

Sen etelälaidalta huomasin sinipäisen tolpan. Palasimme merkitylle reitille ja kuljimme takaisin luolan ja pysäköintipaikan väliselle polulle sitä pitkin. Matkalla ohitetaan vielä toinen kivipelto – jonkin verran pienempi. Myös kivet olivat tässä selvästi pienikokoisempia.

Viimeiset 200 metriä käveltiin tuttua polkua alamäkeen. Pysäköintipaikalla stoppasin mittauslaitteen. Tällaisen kävelyn mitaksi tuli 1,5 kilometriä. Siihen käytimme kolme varttia. Emme pitäneet evästaukoa, mutta istahdimme hetkeksi kirjoittelemaan vieraskirjaa ja hörppäämään vesitilkan. Tapasimme reitillä viisi slovakialaista turistia.

Susiluolan reitti on vaativuudeltaan keskitasoa. Jonkin verran korkeuseroja, jonkin verran kivikkoa. Kävelyreittinä mukava, mutta ennen kaikkea täällä odottavat kiinnostavat kohteet: luola, torni ja kivipellot. Kannattaa kyllä tutustua, jos näillä seuduilla liikkuu.

Sijainti: N=6919109.565, E=223759.518 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=62,3010819, GEO:lon=21,6684816

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Terassikierros
Mustasaarenkeidas
Pyhävuoren luontopolku (tulossa)

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.