Tähän kannattaa tutustua: Saunaseinä ja maisemat sen katolta. Pyhävuori, Kristiinankaupunki.

Pyhävuori on Pohjanmaan korkein huippu. Laskettelu- ja hiihtomahdollisuuksien lisäksi täällä voi patikoida monilla eri reiteillä. Yksi hienoimmista reiteistä vie Saunaseinälle, joka on 40 metriä leveä ja 10 metriä korkea jyrkänne. Sen katolla on ihastuttava maisemapaikka.

Pyhävuoren retkeilyreitti Kristiinankaupungissa
Päivämäärä: 15.7.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 690.
Reitin pituus: 5,2 km. (Kävelemämme sininen reitti. Monia mahdollisuuksia.)
Kohokohdat: Pirunpelto, Saunaseinä ja maisemat sen laelta, laavu valoisalla mäntykankaalla.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka Pyhävuoren laella. Osoite Urheilutie. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Karijoen ja Kristiinankaupungin välillä lienee bussiliikennettä, mutta en löytänyt aikatauluja. Tämä asia on selvityksessä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset jalkineet louhikkoon, jota on jonkin verran Saunaseinän lähellä.
Vaativuustaso: Keskivaativa, jopa vaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Karijoen Susiluolan tekstin yhteydessä mainitsin, että olimme ystäväni kanssa jatkamassa sieltä läheiselle Kristiinankaupungin Pyhävuorelle. Ystävä oli käynyt täällä lapsuudessa hiihtämässä, minulle seutu oli aivan uutta. Ajelimme Urheilutielle ja sieltä löytyi runsaasti pysäköintitilaa sekä Muinaisvuorten reitistökartta. Tämä reitistö on laaja, pohjoisimmat kohteet ovat Äystö ja Pappilankangas Teuvan kunnassa, eteläisin juuri Pyhävuori.

Tästä kartasta ei näe Pyhävuoren reitistöä. Taulun alareunaan oli lisätty haalistunut kartta, josta pystyi jotenkuten reittejä tutkimaan. Palataanpa aiheeseen, sillä parempi kartta löytyi, kun lähdimme kävelemään.

Pysäköintipaikalla oli vain yksi sinipäinen tolppa, joka ei oikeastaan meille suuntaa kertonut. Tutkailin Karttaselain-sovellusta ja sen perusteella suuntasimme kohti lähellä näkyvää hiihtokeskuksen loppusuoraa. Kuuluttamossa ei ollut kukaan kommentoimassa maaliintuloamme.

No nyt! Täältä löytyi myös Pyhävuoren reittien kartta. Olin jo kotona päättänyt, että sinisellä merkitty viiden kilometrin reitti vaikutti kiinnostavimmalta. Se nousee Etelävuoren huipulle ja sen varrella olisi myös mielenkiintoinen jyrkänne, Saunaseinä.

Tauluja oli enemmänkin. Lauhanvuori-Hämeenkangas geopark tarjoaa infoa mm. Pyhävuoren muinaisrantakivikoista, jotka ovat Etelä-Suomen laajimmat. Kasvillisuudessa on mm. tunturikasveja, joita ei enää etelämpänä tavata.

Ohitimme uimarannan, joka tuntui kutsuvan meitä kuumana päivänä. Päätimme hyödyntää sitä kierroksen lopussa. Alkumatkalla kuljetaan leveää ulkoiluväylää, joka on myös valaistu. Valopylväissä on värimerkkejä, me seurasimme tietysti sinisiä merkkejä.

Polun varrella kasvoi runsaasti lehtomaitikkaa, jota Ruotsissa kutsutaan nimellä svenska flaggan. Luulin sen olevan hyvin eteläinen laji, näköjään sitä kasvaa myös täällä Kristiinankaupungissa.

Nousu Etelävuorelle on loiva – eikä tässä taideta nousta kuin parikymmentä metriä hiihtokeskukselta.

Kävelyä oli takana vajaat puolitoista kilometriä, kun reitti erosi ulkoiluväylältä. Nyt kuljetaan kapeampaa polkua ja ohitetaan Etelävuoren muinaisranta. Merenpinta on ollut näillä tienoilla noin 9000 vuotta sitten. Nyt se on noin 100 metriä alempana.

Parisataa metriä eteenpäin ja saavutaan Bastuväggenille eli Saunaseinälle. (Taulussa muuten kirjoitettu Saunanseinä, mutta vaikuttaisi siltä, että Saunaseinä on yleisempi kirjoitusmuoto)

Mannerjää on tasoittanut kallioita ja vienyt irtonaista ainesta, mutta tämä jyrkänne on ennallaan – se on siis 40 metriä leveä ja 10 metriä korkea.

Korkeuden huomaa vasta, kun laittaa mittatikun kuvaan.

Olisimmekohan huomanneet kiivetä Saunaseinän päälle, jos sieltä näkyviä maisemia ei olisi taulussa mainittu. Luultavasti emme. Reitti sen päälle löytyi seinän eteläpuolelta. Ihailimme maisemia ja päätimme istahtaa sinne evästauolle (jonka voi havaita blogin pääkuvasta). Ihmettelimme maisemassa erottuvaa rakennusta. Kysäisin asiaa googlelta/tekoälyltä ja se ehdotti Lapväärtin kirkkoa, joka on Suomen toiseksi suurin maaseutukirkko ja hallitsee Lapväärtinjokilaakson maisemaa.

Matka jatkui. Tässä oli reitin hankalin osuus, laskeutuminen Etelävuorelta oli melko mutkikasta ja louhikkoista. Ottamistani kuvista sitä on ehkä vaikea havaita. Keskustelimme siitä, mikä tekee reitistä vaativan. Ainakin korkeuserot ja jyrkkyydet ratkaisevat omasta mielestäni sen, onko reitti keskivaativa vai vaativa. Totesin, että tällä reitillä tämä muutaman sadan metrin osuus on kyllä vaativaa – jos haluat helpottaa reittiä, käänny vaikkapa Saunaseinältä takaisin ulkoiluväylälle. Me pääsimme reitin alas ilman kolhuja.

Mäen alla kävelyä oli takana kaksi kilometriä. Nuoli osoittaa kohti laavua. Värimerkeissä näkyvillä vain sinistä väriä, muita reittejä tässä ei kulje.

Maisema muuttuu. Nyt kuljetaan mäntymetsässä, jossa kasvoi myös hyvin mustikkaa. Tämä vinkkinä niille, jotka seudulla heinäkuussa 2026 vierailevat.

Tuplalaavu löytyy noin kahden ja puolen kilometrin kohdalta. Sen edessä on myös hyvin yksinkertainen penkki ja kuormalavasta tehty pöytä. Istahdimme toiselle tauolle. Sää oli kuuma ja piti juoda vettä tasaisin välein.

Reitti jatkuu yhä mäntymetsämaisemissa. Nyt kuljetaan taas leveämpää väylää.

Kiinnitin huomiota oudon näköisiin tikkuihin reitin laidassa, niitä kasvoi monena kasvustona. Selvitimme sovellusten avulla, että kyseessä oli purppuranuijakas. Uusi tuttavuus minulle, vaikka onkin ilmeisen yleinen havumetsissä.

Loppumatka laavulta lähtöpaikalle kuljettiin taas leveämpää väylää. Stadionille kilometri matkaa. Nyt reitillä oli taas useamman värisiä merkintöjäkin.

Uimaranta oli rauhaisa, joten käväisimme vielä uimassa. Matkaa mittaava kello pysyi kädessä ja sanoinkin, että minun pitää muistaa poistaa kävelymatkastani sata metriä, jotka oikeasti uin. Jostain syystä myös korkeusmetrien mittaus meni uidessa pahasti sekaisin.

Palailimme uinnin jälkeen pysäköintipaikalle, matkaa kertyi hieman yli viisi kilometriä. Siihen käytimme aika lailla tasan kaksi tuntia. Emme tavanneet muita kävelijöitä – mutta huomasimme kyllä muutamia ihmisiä mustikankeruussa.

Reitti on siis hyvin lähellä vaativaa – kiitos Saunaseinän jälkeisen louhikkoisen alamäen. Ehkä kallistuisin kutsumaan reittiä kuitenkin keskivaativaksi, sillä rauhallisella tahdilla kivikoista selviää kyllä. Jyrkkiä kohtia ei ole.

Mäntykankaita on kesäisenä päivänä mukava kävellä – männyt tuovat vähän varjoa ja hyttysiä on varmasti vähemmän kuin lehtomaisemissa. Muutenkin reitti tarjosi kivoja kokemuksia, erityisesti Saunaseinän ja sen yläpuolelta avautuvat maisemat.

Sijainti: N=6917320.062, E=221689.434 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62,2835730, GEO:lon=21,6320583

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Susiluolan polku
Terassikierros
Mustasaarenkeidas

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.