Silfarin kanjoni halkaisee maan Norjan Børselvissa

Pohjois-Norjassa, melko lähellä Lakselvin kylää Porsangerinvuonon rannalla, ammottaa kaunis Silfarin kanjoni. Pääsin käymään kanjonilla ystäväni Monnin opastuksella toukokuun puolivälissä, kun maassa oli vielä jonnin verran lunta. Kävelymatka P-alueelta kanjonille on kuitenkin lyhyt, joten päätimme sukkien kastumisen uhallakin rämpiä hangen yli kanjonin reunalle, jonka päivä oli jo ehtinyt sulattaa.

P-alue kartalla (löytyy Google Mapsista nimellä Silfar Canyon)

Ei tulipaikkaa

Olimme lähteneet Lakselvista ajamaan kohti Ifjordia, ja pian Børselvin kylän jälkeen kanjonin parkkipaikka jo levittäytyikin suoraan tien vieressä loivassa rinteessä. Sitä ei olisi voinut olla huomaamatta, joten voi sanoa, että perille löytäminen oli helppoa. Parkkipaikalta eteenpäin suunnistaminen sen sijaan ei ehkä ollut aivan yhtä yksioikoista. Auton pysäköityämme ylitimme päätien ja nousimme rinteeseen pienempää tietä pitkin jalan. Sulaan aikaan sinne saakka olisi käsittääkseni päässyt autolla.

Nousu oli vain muutaman askeleen. Hyyssäkkä erottui punaisena pienen kentän vastakkaisessa kulmassa, ovi oli auki. Reitti kanjonin näköalapaikalle on merkitty hyvin matalin puisin tolpin, jotka nyt olivat pääasiassa lumen alla. Monni onneksi tiesi minne suuntaan lähteä etenemään, ja toki koivikon takaa kantautuva kohinakin ohjasi jonkin verran. Sulaan aikaan polku lienee vallan hyvin näkyvissä, sillä kyseessä on suosittu kohde.

Lumen täyttämän koivikon halki rämmityämme saavuimmekin nopeasti kanjonin reunalle. Matkaa on ehkä parisataa metriä, riippuen vähän millaisen linjan ottaa. Puhutaan siis hyvin lyhyestä siirtymästä. Kuitenkin kanjonin reunaa voi kuulemma sulan maan aikaan kulkea pidemmällekin, jolloin retkelle saa pituutta.

Maisema on yllättävä. Autotieltä käsin tai edes polulla ei saa maisemasta minkäänlaista vihjettä, joka enteilisi moista rotkoa. Vain ilmassa kuuluva veden kohina antaa jotain osviittaa.

Lasten, koirien ja kaikkien muidenkin kanssa kannattaa olla täällä tarkkana, sillä kanjonin reunalla ei ole minkäänlaista kaidetta tai muuta, joka estäisi putoamisen. Tarkkaavaisuutta siispä askeleiden kanssa. Varoituksen sana myös korkean paikan kammoisille, pudotus on pystysuora ja melko korkea. Näimme reunalta kuinka isokoskelokoiras lensi kanjonia pitkin alempana. Tuntui vinhalta nähdä linnun lento ylhäältä käsin.

Kanjonin vesi oli sulamisvesistä tummaa – kesemmällä se kuulemma on suorastaan turkoosia. Suosittelen poikkeamaan sulan maan aikaan täällä! Alajuoksulla on myös paikka, joka sopii uimiseen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.