Pöyrisjoen melontareitti

Pidän kovasti retkien suunnittelusta. Keväällä oli hiukan haastetta, kun minun piti löytää erämainen melontakohde, jonne on helppo pääsy ilman oman auton käyttöä ja halusin kohteesta löytyvän vielä vauhdikkaita koskia.

Koska haaveenani on päästä tekemään pidempi vaellus kaikille Lapin erämaa-alueille, päätin saada vielä yhden alueen lisää käymiini kohteisiin. Lopulta linja-autoreittejä tutkiessani huomasin Enontekiölle pääsyn olevan suhteellisen helppoa. Löysin Retkipaikasta artikkelin Pöyrisjärven alueesta, ja paikka vaikutti heti juuri mahtavalta kohteelta minulle.

Pöyrisjärvi näkyy kuvassa aivan vasemmassa reunassa. Kuva Jierstivaaralta.

Pöyrisjärvi näkyy kuvassa aivan vasemmassa reunassa. Kuva Jierstivaaralta.

Pöyrisjoen melontareitti alkaa Pöyrisjärveltä ja loppuu Vuontisjärveen lähelle Hettaa. Joki kulkee käytännössä koko matkansa Pöyrisjärven erämaa-alueella.

Alkuun suunnitelmissani oli aloittaa patikointi Hetasta ja kävellä noin 40 kilometrin matka Pöyrisjärvelle. Järveltä olisin melonut takaisin Hettaan asti. Reitin lopussa olisi pitänyt mennä muun muassa Ounasjokea vastavirtaan, eikä minulla ollut mitään ennakkotietoa, kuinka kova virtaus joessa on.

Punnitsin rinkkani ennen lähtöä, ja koska mukanani oli packraft kaikkine koskimelontatarvikkeineen (muun muassa mela, kuivapuku, kypärä ja melontaliivit) painoa oli melkein 35 kiloa. Ja minulla oli vielä osa ruokatarvikeostoistani tekemättä. Tätä olin hiukan ounastellutkin. Olin reissua varten ostanut kevyemmän teltan ja yrittänyt saada painoa kuriin mahdollisimman paljon. Olin myös muuttanut suunnitelmiani sen verran, että olin pyytänyt paikalliselta Näkkälän Eräpalvelulta autokyytia Hetasta Näkkälään.

Kameratarvikkeita minulla oli varmasti yli 5 kiloa mukanani, mutta niistä en luovu, koska valokuvaaminen on reissuillani niin rakas harrastus.

Pöyrisjärven autiotupa on hyvä aloituspaikka melontaretkelle.

Pöyrisjärven autiotupa on hyvä aloituspaikka melontaretkelle.

Melontareitin lähtöruutuna käytin Pöyrisjärven autiotupaa. Autiotuvalle asti pääsee myös paikallisten eräpalveluiden kyydillä. Paikalle saa myös kuljetuksen omalle kanootilleen, tai voit myös vuokrata sellaisen. Jos jokiosuus pelottaa, suosittelen myös retkeä pelkästään järvelle. Järven seutu on todella kaunista ja harvinaista maastoa Suomessa, jossa tutkittavaa riittää.

Porot juoksivat vierelläni järven rannalla. Välillä joku kurkkasi rannalta kovasti ihmetellen.

Porot juoksivat vierelläni järven rannalla. Välillä joku kurkkasi rannalta kovasti menoani ihmetellen.

Järvi oli kovin tuulinen sinne saapuessani, rantaan löivät isot vaahtopäät. Melominen packraftin kanssa ei tullut oikein kysymykseenkään. Vietin kuitenkin yöni varaustuvalla, ja seuraavana päivänä kevyt myötätuuli selkäni takana lähdin melomaan kohti Pöyrisjokea.

Joki alkaa hiukan hankalasti havaittavasta kohdasta. Melontareitin pituus Vuontisjärvelle on noin 60 kilometriä. Alkumatka menee soiden keskellä, alue on soidensuojelualuetta ja virtausta ei ole juurikaan, muutamaa pientä koskea lukuunottamatta.

Leiripaikan voit löytää heti joensuusta tai sitten heti soidensuojelualueen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa harria kalastamassa ja heti nappasi!

Ensimmäistä kertaa harria kalastamassa ja heti nappasi 37 cm komistus!

Joen yläjuoksu on hiukan hitaampaa meloa, ja matka taittuu tasaisen verkkaista vauhtia. Yläjuoksu on kuitenkin kuuleman mukaan hyvää aluetta harjuksen kalastamiseen. Itse joessa meloessa eivät maisemat paljoakaan huikaise, rannalla näkee vain pajukkoa ja koivikkoa, mutta rantautuessaan kyllä löytää pieniä kukkuloita, joilta on kivat näköalat.

Kalaluvat löydät täältä, ja samalta sivustolta kannattaa aina tarkistaa alamitat sekä mahdolliset rajoitukset. Itse merkkaan alamitat yleensä vapaani teipillä tai vastaavalla. Siten saan heti tarkastettua kalan mitan vapaani vasten ja tarvittaessa nopeasti vapautettua. Kalastan myös vain sen mitä syön, ja harvinaisemmat ja isoimmat kalat päästän heti vapaaksi.

Some-tauko Tollakasvaaran huipulla, upeissa maisemissa.

Some-tauko Tollakasvaaran huipulla, upeissa maisemissa.

Matkapuhelimien kentät katoavat melko pian Näkkälän jälkeen. Tuntureiden ja vaarojen päältä kuitenkin löytää nopeasti kenttää ja datayhteyden, välillä puhelin voi käydä Norjan verkossa. Pöyrisjoen varrelta onkin melko helppoa käydä näitä paikkoja huiputtamassa ilman painavia kantamuksia. Joen läheltä löytyy sometaukopaikoiksi muun muassa Tollakasvaara, Vuomavaara, Jäkälä-Kuorttusvaara, Pöyrisselkä ja Vuostoselkä.

Kuirinkurkio luokitellaan IV-luokan koskeksi ja paikka on ehdottomasti tarkastettava etukäteen rannalta.

Kuirinkurkio luokitellaan IV-luokan koskeksi ja paikka on ehdottomasti tarkastettava etukäteen rannalta.

Joen ensimmäiset 2/3 on melko hidasta ja kosket lyhyitä, pääosin kuitenkin II-luokkaa ja kivoja laskea. Viimeiset 10 kilometriä meneekin sitten todella nopeasti, Pahtakoski, Kuirinkurkkio ja Kirkkokurkkio tarjoavatkin jo haastetta kokeneillekin melojille.

Itselläni ei ole vielä paljoakaan kokemusta koskista ja olin yksin liikenteessä, joten päätin taluttaa Kuirinkurkkion ohi rannan kautta. Kuirinkurkkio olisi kyllä hyvinkin packraftillä laskettavissa, mutta en halunnut ottaa tarpeettomia riskejä. Kuvissa ja videoissa koski näyttää helpommalta, mitä se luonnossa on.

Pahtakoski on III-luokan koski ja se tarjosi jo minulle huikeat jännitysmomentit. Olin melko varma, että kohta käy huonosti, mutta onnistuin sen kaatumatta melomaan. Jälkeenpäin oli havaittavissa pientä tärinää jäsenissäni.

Näkymää hotelli Hetan pihalta Ounasjärvelle.

Näkymää Hotelli Hetan pihalta Ounasjärvelle.

Lopetin lopulta melontani Vuontisjärven uimarannalle. Alkuperäinen suunnitelmani meloa takaisin Hettaan olisi varmaan onnistunutkin, mutta aikatauluni olisi ollut liian kiireinen, joten pyysin jälleen Näkkälän Eräpalvelulta kyytiä takaisin Hettaan. Ounasjärven rannalla sijaitsevaan Hotelli Hettaan olisi voinut hyvin lopettaa matkan, koska se olisi ollut suoraan reitillä.

Vettä tuntui riittävän joessa kesäkuun alussa, vaikka kevät olikin tullut Lappiin ennätysaikaisin. Joen pitäisikin olla parhaimmillaan juuri näihin aikoihin, kun vettä on riittävästi.

Näin jälkikäteen mietiskellessä tämä retkeni pääsee parhaiden joukkoon. Suurimmilta vahingoilta ja yllätyksiltä vältyin jälleen, ja kaikki etukäteen tavoittelemani asiat toteutuivat. Enontekiön seutu lumosi kauneudellaan. Pöyrisjärven alue oli mielestäni kauneinta, ja sinne menen varmasti uudestaan.

Itse Pöyrisjärven alueella ei saa niinkään erämaatunnetta, koska siellä on paikallisten kesätupia, mutta kohde sopii todella hyvin myös ihmisille, jotka eivät tunne oloaan turvalliseksi erämaassa. Erämaa-alueelta löytää kyllä monipuolisesti erilaisia paikkoja ja myös erämaisia paikkoja. Kohde olisi mielenkiintoinen myös talvella.

Hetasta lähtee myös erittäin suosittu Hetta-Pallas vaellusreitti.

Pöyrisjoen melontareitin kartta ja kuvaus.

Kartta melontani lähtöpisteeseen Pöyrisjärven autiotuvalle.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7624322  E 370831.

Video matkastani löytyy täältä.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.