Lumimäen muinaisranta Keiteleellä

Lumimäki sijaitsee Keiteleen kunnassa, noin 13 kilometrin päässä Keiteleen kirkonkylästä Nilakka-järveen rajoittuen Hiekantien ja Lumimäentien välissä. Lumimäki on yli 10 000 vuotta sitten alueella sijainneiden Yoldiameren ja Ancylusjärven jäljiltä olevaa muinaisrantaa, jossa selkeästi muusta maastosta erottuvat huuhtoutumislohkareikko,  kiviset rantavallit ja huuhtoutunut kallio. Muinaisrannan alin raja on noin 140 metrin korkeudella ja korkein raja hieman reilussa 160 metrissä.

Koska paikka oli aivan lähellä saman päivän ensimmäistä käyntikohdettani, tein retken Lumimäkeen suoraan ratsastusseikkailuni jälkeen. Olin varustautunut kevyesti vain olkalaukulla, jossa olivat kamerani, vaihto-objektiivini sekä kenttäpullo, joka osoittautui erittäin tarpeelliseksi varsin lämpimänä päivänä. Olkalaukku on muuten vanha armeijan kaasunaamarin eli ”nassen” kantolaukku. Naamarin kyllä jätin kotiin.

Ajelin autolla Keiteleelle päin tietä 552 (Vesannontie) ja käännyin ensin Lumimäentielle, josta kautta muinaisrannan kivikoille ja kallioille pääsee myös ja jolla puolella näyttävimmät rantakivimuodostelmat ovatkin. Päätin kuitenkin jalkautua vasta vajaan kahden kilometrin päässä olevalta Hiekantieltä, jonka vieressä on myös kivi- ja maa-aineksen ottoalue.

Lumimäki_Muinaisranta_Soramonttu

Jätettyäni autoni hiekkakankaalle kävelin sorakuopan ja louhoksen vierestä alueen koillis- ja itäreunaa kiertävää tieuraa pitkin kohti muinaisrannan alkupäätä. Soranottoalue on tarkkaan aidattu ja selkeästi merkitty punakeltaisin muovinauhoin niin, ettei muinaisrannan aluetta pääse rouhimaan. Ajouran jälkeen moreeniharjun päällä jatkuu eteenpäin vaivoin erottuva polku, jota pitkin kulkemalla pääsee ensimmäisenä muinaisrannan huuhtoutumislohkareikolle.

Aidan viertä kulkemalla pääsee muinaisrannan harjupolulle.

Aidan viertä kulkemalla pääsee muinaisrannan harjupolulle.

Maasto on pääosin kuivaa kangasta, mutta myös soistumia rahkasammalesiintymineen tulee eteen. Itse lohkareikko on laajahko, ja osin sammaloitunut. Huomasin, että vaikka maasto vaikutti päällisin puolin helppokulkuiselta, se oli osin silmänlumetta. Nimittäin lohkareiden päälle ja väleihin oli kasvanut sammalikko, jonka alla ei kuitenkaan ollut kiveä tai kovaa maata, vaan suoranaisia reikiä. Jokainen askel oli siis katsottava huolella, mitä lähemmäs muinaisrannan rantavalleja menin.

Kiveä kiven päällä, ja alla ties mitä.

Kiveä kiven päällä, ja alla ties mitä.

Itse rantavallit ovat päällekkäisiä, metrin–puolentoista korkeusvälein 150–160 metrin korkeudella olevia muodostelmia. Kovin suuresti kirjallista faktatietoa Lumimäestä ei tunnu löytyvän, ja nämäkin tiedot ovat peräisin suurimmaksi osaksi vuonna 2012 ilmestyneestä muutaman sivun georetkioppaasta. Rantavalleja on näiden tietojen mukaan siis jopa 12 kappaletta alueen keski- ja kaakkoisosissa, ja ne erottuvat kohtalaisen selvinä allekkaisina ”portaina”.

Rantavallit jatkuvat vinosti alaspäin useiden kymmenien metrien matkan.

Rantavallit jatkuvat vinosti alaspäin useiden kymmenien metrien matkan.

Koska Lumimäki on korkeimmalta kohdaltaan yli 160 metriä, ja muukin osuus nousee puoleentoistasataan metriin merenpinnasta, mäen päältä näkee melkoisen kauas. Puiden takaa siintää sininen Nilakka, ja maisemat olisivat aivan mahtavat, mikäli puustoa olisi hieman vähemmän. Tosin puuston harventaminen saattaisi alkaa lisätä eroosion vaikutuksia ja vähentää alueen geologista arvoa, joten näkötorni voisi tulla kyseeseen. Tosin sellaisen rakentaminen mäelle ei liene kovin realistista.

Mäki järvinäköalalla.

Mäki järvinäköalalla.

Lumimäessä erottuu teräväreunaisistä kivistä pääasiassa muodostuneiden lohkareikkojen ja kiintokallion lisäksi pienempiä ”pirunpeltoja”, joihin muinaisjärven aallot ovat huuhtoneet kiviä pitkiksi muodostelmiksi ja hioneet kivet pyöreiksi. Lumimäessä tällaisia muodostelmia on useissa eri paikoissa, ja jotkut erottuvat ympäristöstään selvemmin kuin toiset, ja varsinkin Lumimäen kaakkoispäässä, Lumimäentien puolella, kivikot eivät ole peittyneet yhtä paljon sammalten ja jäkälän alle.

Aaltojen loiske on käynyt näillä kivillä yli 10 000 vuotta sitten.

Aaltojen loiske on käynyt näillä kivillä yli 10 000 vuotta sitten.

Lumimäessä voi hyvin kuvitella, millaiset muutokset maastossa ja maisemassa ovat kymmenentuhannen vuoden aikana olleet. Vaikka Suomessa on nykymittapuulla suuriakin järviä, mikään niistä ei vedä vertoja Ancylusjärvelle, ja varsinkin tuossa aiemmin mainitsemassani georetkioppaassa on erittäin havainnollinen kuvasarja, miten vesialueiden sijainti ja koko ovat vaihdelleet.

Maastollisesti Lumimäki on siis osin varsin haastavaa etenkin isompien lohkarepainanteiden kohdilla. Muutoin harjun päällä ja rantavallien suuntaisesti kulkeminen on kohtalaisen helppoa. Päiväretkikohteeksi se sopii hyvin, sillä muinaisrannalle päästäkseen ei tarvitse tehdä pitkää taivalta autolta, ellei sitten ehdoin tahdoin halua. Lisäksi esimerkiksi Keiteleeltä voi tehdä reippaan pyöräilyretkenkin paikalle ja käydä samalla reissulla lähellä olevilla hiekkarannoilla uimassa.

Näkymää Lumimäen harjun laelle.

Näkymää Lumimäen harjun laelle.

Hyvällä tuurilla Lumimäestä löytyy telttailuunkin soveltuvia kohtia etenkin harjun laelta tai lounaispuolen tasaisemmilta osilta, mutta maakiilojen kiinnittäminen saattaa osoittautua haastavaksi. Muunlaista majoitusta Lumimäessä ei ole, eikä alueella ole myöskään tulipaikkaa saati laavua, joten telttailu lienee ainoa vaihtoehto, jos haluaa paikalla yöpyä. Tosin lähistöllä on kyllä esimerkiksi mökkimajoitusmahdollisuus sellaisille, jotka eivät halua maastossa koisia.

Omalla retkelläni päivä alkoi kääntyä taas kerran iltaa kohti, ja vaikka lämpimässä ja aurinkoisessa säässä tai maisemissa ei ollut kerrassaan mitään valittamista, oli tarpeen alkaa suunnata takaisin kohti lähtöpaikkaa ja autoa. Olen yleensä luottanut tällaisilla retkillä navigaattorin maastokarttaan, ja tämä politiikka toimi tälläkin kertaa hyvin. Ainoastaan navigaattorin akku on pieni epävarmuustekijä, jolloin ehkä tavallinen kartta tai karttatuloste alueesta pitäisi olla matkassa.

Eksymään todennäköisesti Lumimäessä ei kovin helpolla pääse, koska läheisen tien äänet kuuluvat kyllä hyvin mäen laelle, ja oikeastaan kolmella eri suunnalla tulee jonkinlainen tie melko pian vastaan. Jos olisin jatkanut kohti Lumimäentietä, enkä kääntynyt takaisin, olisin saattanut löytää vielä niin ikään georetkioppaassa mainitun pienen, kivistä rakennetun majan alueen kaakkoisosasta. Siellä käynti jääköön kuitenkin toiseen kertaan.

Teksti ja kuvat Mikko Lemmetti

KARTTA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6994596  E 473246

1 reply
  1. Tomi K
    Tomi K says:

    Hei vaan Mikko. Suosittelen kohteen lähestymistä Lumimäentieltä päin, auton voi jättää vaikka ison tien varteen. Nyt jäi paljon näkemättä. Siltä puolelta avautuu järvelle mainiot näköalat. (ainakin toistaiseksi ennen kuin metsä kasvaa) Myös muinaisranta näkyy siellä parhaiten melkoisena kivikkona ja se majakin löytyy suht helposti. Vastarannalla Pielaveden puolella Hirviniemessä on mainiot pitkät hiekkarannat, poikkea sielläkin. Tässä linkki, josta molemmat kohteet löytyvät:

    http://www.sll.fi/pohjois-savo/sisa-savo/georetkiopas-2012

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *